Kirkkaan vuoristoilmaston jalot germaanipedot

Katselin Areenalta kaksi jaksoa sarjasta Suomi on ruotsalainen. Muutamasta hyvästä hetkestä huolimatta ohjelman ongelma tuntuu olevan, että Ruotsi käsitetään jonkinlaiseksi ikuiseksi, läntiseksi ja demokraattiseksi kansallisvaltioksi, jonka osa Suomi ( ja Tanska ja Norja ) on joskus ollut. Tässä eetoksessa onnistuttiin ohimennen nimeämään jopa Habsburgien imperiumi jonkinlaiseksi itäiseksi diktatuuriksi, jonka vaikutuksilta keskellä Länsieurooppaa seisova ikuinen Ruotsi meidät henkisesti pelasti. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli otetaan todesta tämä nationalismien kuviteltu historia, niin nykyisen Ruotsin historia on samalla tavalla ja suurin piirtein samoihin aikoihin kuviteltu, kuin Suomenkin historia. Demokraattinen kansankoti, joka nykyisin Ruotsina tunnetaan, ei ole yhtään demokraattista Suomea vanhempi. Ruotsalainen tutkija ohimennen tästä ohjelmassa huomauttikin, mutta todellakin vain ohimennen. Se katkaistiin nopeasti ja siirryttiin suomalaisiin tutkijoihin joiden oli vaikea sanoa onko Suomi nykyään Suomi vai Ruotsi.

Eräänä motiivina sarjalle sen alussa mainittiin nykyinen huono historiantuntemus. Edes lukiossa ei ole pakollisena Suomen historian kurssia. Parempi ratkaisu, kuin tällainen ajassa poukkoileva ohjelma, olisi tehdä kronologisesti etenevä sarja historiasta ilman keskittymistä kansalliseen identiteettiin. Ja se voisi lähteä liikkeelle kauempaa, kuin 1500-luvusta. Yleisradio siis tositöihin tämänkin kanssa.

Muuten olen sitä mieltä, että olisi syytä hiljentyä sen tosiasian edessä, että viimeisen laillisen hallitsijamme Sigismundin suku todellakin taitaa olla sammunut. Mikäs nyt neuvoksi?