Muhammadista ja liberaalista demokratiasta.
Ehkä hienointa asiassa on, että se on edennyt väistämättä kuin juna siitä hetkestä, kun Vihreät naiset tekivät tutkintapyynnön tähän hetkeen, jossa Vihreät naiset oikeuslaitoksineen ovat jo puhtaasti naurunalaisia. Vihreät naiset siis laajasti ja sukupuolesta riippumatta käsitettynä. Olen tasan varma, että Jussi Halla-aholla ei ollut mitään tällaisia suunnitelmia, hän on vain vastannut rehellisesti ja älykkäästi kohtaamiinsa syytöksiin. Se tekee tästä oikeastaan hienoa ja kaunista.
Hän tarttuu pikemminkin teoreettisen fysiikan tähänastiseen menestykseen, mutta puolitotuus on pahempi kuin valhe.
On korostettava, että ongelma ei sijaitse uskon ja fysiikan välillä, eikä myöskään filosofian ja fysiikan välillä, vaan itse fysiikassa.
Isä Rudolf Larenz, kommentoidessaan teorioiden ja todellisuuden suhdetta paperilehdessä, jota viitsii lukea.
Kotimaa uutisoi:
Viisi naista kappelissa.
Mikä taas lienee asia, jota on paras olla kommentoimatta.
Iltalehdessä Jorma Korhonen tykittää tavalla, jota on tavallaan osannut odottaa, mutta jota ei oikein kuitenkaan olisi uskaltanut odottaa tapahtuvaksi:
Keskustaliberaalit
Lukijoita palvellakseni kaivoin esille kirjoituksessa mainitun manifestin. Olkaa hyvät. Keskustan muuttuminen liberaalipuolueeksi on varmasti hellyttävää seurattavaa, sillä kukapa kehtaisi olla pienelle paha. Jos asiat todella ovat näin en pitäisi mitenkään mahdottomana sitä, että PS on huhtikuussa Keskustaa suurempi. Muistutankin kaikkia, että olin ensimmäinen, joka sanoi: Perusdemarikokoomus. :)
16 kommenttia:
Hieno löytö, kiitoksia!
"Keskustaliberaaleille kapitalismi on markkinatalouden rapistunut muoto"
Voi pyhä sylvi sentään, miten hulluja nuo kepulaiset ovat.
Kapitalismi sanana voidaan ymmärtää monella tavalla. Se voi tarkoittaa Adam Smithin ja skotlantilaisen valistuksen (hehheh vaan) luonnostelemaa yhteiskuntajärjestystä, jossa synnynnäiset etuoikeudet korvataan vapaaehtoisilla neuvotteluratkaisuilla ja yksityisellä vapaalla voitontavoittelulla, so. klassisen liberalismin kautta.
Se voidaan myös ymmärtää tämän irvikuvana, jossa etuoikeudet vain naamioidaan, ja joka johtaa kaikenlaisiin kauppakompanioiden monopolien jne. kautta "kapitalistien" harjoittamaan rent-seekingiin. Myös erilaiset hämäräbisnekset, joissa uhkailun ja puolilaillisen toiminnan kautta haalitaan jonkin resurssin mahdollisiman laaja kontrolli. Tällainen "kapitalismi", jossa laillisuusperiaatteella pyyhittiin takamusta, oli yleistä USA:ssa 1800-luvulla, Rockefellerien ja osin Vanderbildtien ja vastaavien aikana.
Marxin ajatukset ovat nykyisin älyttömiä, koska lakien noudattaminen on meillä niin voimakas perinne, mutta 1800-luvun puolivälissä ei eletty vielä nykyisenkaltaisessa yhteiskunnassa, vaan feodaalijärjestelmästä oli vielä piirteitä jäljellä. Sensijaan ajatus kapitalismista nimenomaan tuhoisana voimana oli järkevä aikana, jolloin kapitalismi oli vähintäänkin osittain hämäräbisnestä.
Nykyaikana "kapitalismia" tässä pejoratiivisessa mielessä esiintyy lähinnä levy-yhtiöiden ja isojen ohjelmistotalojen toiminnassa ja huumekaupassa. Perinteinen teollisuus taas pitkälti toimii laillisesti.
Fantastinen manifesti. Ne ratkaisut jotka tulivat mieleen äidinkielen ylioppilaskokeessa ovat olleet tarpeeksi hyviä manifestiin laitettavaksi.
Mutta eiköhän tuo manifesti ole aika lähellä sitä mitä se kolmekymppinen akateemisesti koulutettu kotiäiti ajattelee siellä omakotitalossa työssäkäyntikunnassa. Niitä ääniähän tuolla haetaan ja niillä on keskustan nuoret naiset tulleet valituiksi.
Tiedemies: Minulle on jäänyt vähän epäselväksi mitä niin kilpailulle haitallista Rockefeller teki, paitsi että hetkeksi voitti kilpailun, mutta sekin markkinoiden valta-asema oli jo alkanut murentua kun Standard Oil hajotettiin.
Minun ymmärrykseni rikoksista oli että osavaltiot antoivat lupia öljyputkiin ja syntyi sitten öljyputkien yksinoikeuksia. Toinen oli rautateiltä saadut hyvitykset, jotka liittyivät kyllä enemmän rautateiden monopoleihin. Rent seeking tuntuu, että lainsäädäntö on kieltämässä kilpailua.
Standard Oilista voi tietenkin olla montaa mieltä. Sen kasvu ajoittui aikaan, jolloin öljytuotteiden kysyntä kasvoi rajusti, ja sillä oli hyvä jakeluketju. Jakeluketjun monopolin turvin se kykeni käytännössä pakottamaan muut myymään öljynsä alihintaan. Kysymys tämänkaltaisten teollisuudenalojen kasvusta ja niiden päätymistä monopoleiksi on tietysti vaikea klassisen liberalismin puitteissa. Mielestäni puhtaasti libertaari vastaus ei ole tyydyttävä sikäli, että valtiokoneiston tuottamat esteet kilpalun syntymiselle voivat olla ratkaisevia.
Esimerkiksi Standard Oilin yksi keskeisiä innovaatioita oli itseasiassa "trusti", joka mahdollisti toiminnan osavaltioiden rajojen yli, kun kilpailijoille se oli paljon vaikeampaa. Missä määrin tällainen "porsaanreikäinnovaatio" voidaan nähdä rent-seekinginä ja missä määrin se on vain normaalia yritteliäisyyttä, on jokseenkin kiistanalainen.
Samantapaiset ongelmat ovat yleensä epäyhtenäisen, epäselvän tai epätarkoituksenmukaisen lainsäädännön tuotteita. Microsoftin kaltainen monopoli syntyi sekin eräänlaisista yhteispelistä toisaalta porsaanreikien ja toisaalta ylimitoitettujen tekijänoikeuksien suhteen. Se, että IBM ei voinut pitää yksinoikeutta PC:hen oli Microsoftille lottovoitto, koska se pystyi tarjoamaan käyttöjärjestelmän ja softaa kilpailijoille, mutta samalla se onnistui pitämään monopolin käyttöjärjestelmästä. Puhelinyhtiöiden monopolit yleensä syntyivät valtion avustuksella, AT&T: kasvu 1900-luvun alkupuolella oli esimerkki tästä.
Rent-seeking on määritelmällisesti "poliittisen tai taloudellisen ympäristön manipulointia", jonka tarkoituksena on kuoria kermaa, siis hankkia ylijäämää, joka ei ole tulosta toimijan investoinneista tms. Monopolien tavoittelu yleensä erityisesti alihankkijoiden tai kuluttajien ylijäämän ulosmittaamiseksi, on rent-seekingiä, vaikka se sinänsä tapahtuisikin laillisilla yrityskaupoilla jne.
Isojen yritysten patenttisalkut ovat esimerkki rent-seekingistä, koska niillä on synnytetty oligopoli, jota ei voi haastaa: ainoa keino innovatiiviselle potentiaaliselle kilapilijalle tienata, on kilpailuttaa muutamaa isoa toimijaa sen suhteen, paljonko nämä ovat valmiita innovaatiosta maksamaan - varsinainen kilpaileminen ei esimerkiksi ole mahdollista.
Tätä pidetään yleisestiottaen "kapitalismina" juurikin tässä negatiivisessa mielessä, ja tässä mielessä kapitalismi on markkinatalouden rapistunut muoto. Se on markkinamekanismin vääristämistä isojen toimijoiden eduksi kuluttajien, työntekijöiden, kilpailijoiden jne. kustannuksella.
Vasemmistolainen retoriikka tietysti sotkee tämän tahallaan johonkin yleiseen "porvariston" tms. kritiikkiin, koska vasemmisto koostuu nykyään kiljupunkkareista, jotka haluavat vaan riehua. Mutta legitiimiä kritiikkiäkin on olemassa, eikä se ole kaikki "sosialismia".
Jaa minä kun luulin että Jarmo Korhonen oli puolusesihteerinä ollessaan kepussa se joka on halunnut edustaa "kentän ääntä" ja on arvostellut "Helsingin liberaaliklikkejä" vai miten hän sitä nimitti. Ja että "Helsingin liberaaliklikit" ovat sitten nimittäneet Korhosta populistiksi tai taantumukselliseksi, laskeneet samaan kategoriaan kuin Lapin Hannu Takkulan.
IDA kai tietää paremmin, mutta miten perussuomalaisten toimintaan vaikuttaa se että siinä on eri tyyppisiä ryhmittymiä kuten kepuun pettyneet maalaiset, sosdemoneihin pettynyt työväki, ja sekoomukseen pettyneet konservatiivit, porvarit ja oikeistolaiset? Miten yhteistyö noiden ryhmien kesken sujuu? Onko sisäisten ristiriitojen vaara olemassa?
Perussuomalaisten kannattaa pyrkiä hallitukseen siksi että sillä tavalla se saa sekä Rkp:n että virheet-de rödan pidettyä pois hallituksesta. Nuo kun kerta eivät halua perussuomalaisten kanssa hallitukseen.
Olet ehdottanut sitä että perussuomalaiset käyttäytyisivät Tanskan malliin, siis ehdollisesti lojaalina oppositiona joka antaa ehdollista tukea hallitukselle. Mutta jos sekä virheet-de röda ja rkp on kumpikin hallituksessa niin ei sitä kannata tukea.
Joten pähkäilin että kannattaisi kasata KKKP-hallitus joka koostuu kepu+kok+krist+peruss. Tai sitten KKK-hallitus eli kepu+kok+krist jota perussuomalaiset tukee oppositiosta käsin tietyillä ehdoilla.
Soini on tainnut pitää sisäministerin salkkua tavoitteenaan. Jos PS saisi hallituksessa enemmän kuin yhden salkun niin toiseksi sopisi oikeusministeri, kolmanneksi kulttuuriministeri, neljänneksi työministeri.
Tiedostava vasemmistolainen kultturiväki kauhistuisi perussuomalaisesta kulttuuriministeristä, samalla tavoin kuin aikoinaan kauhistuivat kepun Marjatta Väänäsestä. Sen johdosta Kari Suomalainen teki pilakuvan.
IDA kai tietää paremmin, mutta miten perussuomalaisten toimintaan vaikuttaa se että siinä on eri tyyppisiä ryhmittymiä kuten kepuun pettyneet maalaiset, sosdemoneihin pettynyt työväki, ja sekoomukseen pettyneet konservatiivit, porvarit ja oikeistolaiset? Miten yhteistyö noiden ryhmien kesken sujuu? Onko sisäisten ristiriitojen vaara olemassa?
Ihan oikeasti en osaa sanoa kuin paikallisesti. Ainakin meillä Kotkan PS:ssä - joka ilmeisesti laajenee Pyttikseen ja muuttaa nimensä kunniakkaammaksi - toimii hyvin.
Itselläni ei ole oikein mitään henkilökohtaisia poliittisia pyrkimyksiä ja notkun vain mukana, mutta ihan rehellisesti todettuna meininki on ollut sellaista, että ne jotka haluavat yrittää myös saavat yrittää ja sitä kautta enemmän äänensä kuuluviin.
Itse antaisin erittäin paljon kunniaa sellaisille tyypeille kuin Arto Hirvonen ja muut, jotka tietävät miten tällaista pientä puoluetta on rakennettu ja miten pidetään periaatteista kiinni. Vaikka puoleen yleinen suunta on selvästi muuttumassa, niin se ei tarkoita, eikä saa tarkoittaa, sitä että jakaannuttaisiin jotenkin. Pitää aina muistaa se mistä juttu on lähtöisin.
Toivottavasti et väsähtänyt kun pistin äskeisen kirjoituksen aika pitkäksi.
Entäs puoluekuri Eduskunnassa, jos ryhmä on isompi, jotain 20-30 edustajaa? Onko äänestyksissä vapaat kädet vai meneekö ryhmäpäätöksen mukaan? Ja jos menee ryhmäpäätöksen mukaan, niin millä tavalla ryhmäpäätös saadaan aikaan, niin että kaikki ovat riitävästi vaikuttaneet siihen?
Pyrkiikö PS tekemään itsensä tarpeettomaksi vai onko vaarana että puolue alkaisi keksiä olemassaolon oikeutusta?
Amerikan rautatiet ovat kai eräänlaisia yksityisiä monopoleja. Siis että yksityinen omistaa ratainfrastruktuurin, ja on ainoa liikenteen harjoittaja eikä päästä muita firmoja kiskoilleen. Tai sitten perii kauhean suuren maksun. Toisaalta huomio hajaantuu jos on sekä omistaja että liikennöitsijä. Se kai on ollut syy USA:n rautateiden laskukaudelle joka on ollut sodan jälkeen. Ennen USA oli rautateiden suurvalta, sekä henkilö-että tavaraliikenteessä, ja rataverkosto oli kattavampi.
Ideaali olisi tehdä niin kuin maanteiden kanssa on. Eli erottaa infrastruktuurin omistus ja liikenteen harjoittaminen toisistaan. Eli liittovalto tai osavaltio omistaisi ratainfrastruktuurin ja olisi sen valvoja ja kunnossapitäjä, mutta varsinainen liikennebisnes olisi vapaata.
Pyrkiikö PS tekemään itsensä tarpeettomaksi vai onko vaarana että puolue alkaisi keksiä olemassaolon oikeutusta?
Hyvä kysymys, johon en tiedä vastausta.
Oma ideani on tarkastella asioita paikallisesti, koska silloin voisin hätäpäissäni ;) vaikuttaa niihin. Jos PS onnistuisi toteuttamaan sen vision mikä minulla on, niin silloin se tosiaan tekisi itsensä puolueena tarpeettomaksi. Itse näkisin koko politiikan muodon niin, että silloin kun se on hyvää, niin "mikään "ylempi" taso ei saa päättää asioista, jotka voidaan ratkaista "alemmalla" tasolla." Eli kaikkien päätöksien siirtäminen ideologiselta tasolta paikalliselle, pragmaattiselle tasolle pitäisi olla se peruslinja.
No kuluttajien ylijäämän ulosmittaamisesta myyjät elävät. Minä en koe uhkaa siinä, että joku yritys on liian iso, jos markkinat ovat muuten vapaat. Patenteista en osaa sanoa mitään.
Keskustaliberaaleille kapitalismin kritiikki voi kyllä olla ihan oikea kapitalismin lopputulemien kritiikki. Perustuloa perusteltiin sillä, että sitten ei tarvitse enää työnperässä muuttaa. Hyvää aluepolitiikkaa, voi vain jäädä Rautavaaralle odottelemaan että milloinkahan niitä työpaikkoja taas omalle alalle ilmaantuisi.
...
@vieras
"In the 1950s, the U.S. and Europe moved roughly the same percentage of freight by rail; but, by 2000, the share of U.S. rail freight was 38% while in Europe only 8% of freight traveled by rail."
Ei tuo nyt aivan hirveä laskukausi ainakaan eurooppaan verrattuna ole. Varmaan kyseessä on myös maantieteen erot, mutta en pidä mahdottomana, että raideliikenteen edut ovat juuri rahdissa, ei matkustajaliikenteessä. Siinä yhdysvaltalainen järjestelmä tuntuu menestyvän hyvin.
lainaus oli wikipediasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Rail_transport_in_the_United_States
Myyjät tietysti elävät kuluttajien ylijäämästä, mutta markkinatalouden toiminta perustuu siihen, että ihmiset nimenomaan voivat vapaasti harjoittaa liiketoimintaansa.
Jos joku omistaa esimerkiksi koko jakeluketjun, tämä voi estää edellisen toimittajaportaan ottaa ylijäämää lainkaan ja toisaalta ulosmitatat kuluttajien ylijäämän itselleen, kuten Standard Oil teki. Neuvottelu alihankkijan kanssa ei tapahdu enää markkinamekanismin välityksellä, jos ostaja menee sisään ja toteaa, että "jos myytte muille, pidmme huolen että menette konkurssiin", ja ostajalla on keinot tämän toteuttamiseen.
Kilpailijoita voi pitää ulkona tällaisella kiristämisellä "vapaassa" markkintaloudessa. On tietenkin sitten makuasia, onko tämä hyvä tai huono asia.
Vaikka omistaisi koko jakeluketjun, niin ei kaikkea ylijäämää pysty itselleen ottamaan. Ei jos kilpailevan yrityksen perustaminen ja muu kauppa on vapaata. Suuret voitot houkuttelevat kilpailijoita.
Hintasodan voittaa se, joka pystyy tarjoamaan tuotetta tehokkaimmin, ei nykyisellään suurin toimija, koska suurella toimijalla ei voi olla monopolia rahoitukseen.
Standard Oil säilytti hallitsevaa markkina-asemaansa laskemalla hintoja ja parantamalla laatua. Mutta sekin murtui kyllä ihan itsestään.
Miksi ostajalla olisi keinot laittaa toinen yritys konkurssiin. Markkinapaineet osuvat myös monopoliin, jos sitä ei säädöksillä suojella kilpailulta. Jos yrityksen suoja kilpailua vastaan on halvimmat hinnat kuluttajille, niin en näe sitä ongelmana.
Teoriassa USA sopisi rautateiden henkilöliikenteellekin kun siellä on 300 miljoonaa henkeä. Sekä lähi- että kaukoliikeneelle. Laskennallisesti olisi matkustajia.
Mutta siellä on pitkään tykätty lentää, ajaa ite tai mennä dösällä, jopa pitkätkin matkat.
Mie kyllä tykkäisin mielummin putputtaa parisen päivää kuin että ajaisin ite tai menisin dösällä. Lentokone taas on tylsä, siinä odottaa vain milloin se laskeutuu. New Yorkista junalla San Franciscoon ei ole sen kummempi kuin menisi Tallinnasta Lissaboniin.
Tavaraliinteestä on sanouttu että ideaali on suuret tavaramäärät ja pitkät matkat ja säännölliset kuljetukset. Lyhyetkin matkat voivat toimia jos on vielä enemmän tavaraa ja vielä useampia kuljetuskertoja. Tähän USA sopii kuin nyrkki silmään, kun se on alaltaan suuri ja siellä on teollisuutta joka kuljettaa paljon tavaroita kauaksinkin.
Ruukinmatruuna kirjoitti Amerikan rautateistä
ja rautateistä hieman muuta .
Ei jos kilpailevan yrityksen perustaminen ja muu kauppa on vapaata. Suuret voitot houkuttelevat kilpailijoita.
Jakelumonopolin omistaja X voi tehdä näin: se sanoo jokaiselle, jolta se ostaa, että se lakkaa ostamasta, jos tämä myy vähänkin jollekin muulle.
Tulee kilpailija. Kilpailija Y.
Väliportaan kaveri myy Y:lle. Monopolisti aloittaa hintasodan, ja painaa hinnan paikallisesti alle sen hinnan, jolta ostaisi väliportaan kaverilta itse, ja kieltäytyy ostamasta väliportaan kaverilta. Entry on estetty, koska Y tekee väkisin tappiota. Väliportaan kaveri ei voi myydä sen halvemmalla Y:lle, koska monopolisti on jo ulosmitannut ylijäämän.
Tämän voi tietenkin sitten tulkita miten haluaa: en väitä, että tämä tarkoittaa, että monopoli pitää hajottaa. Väitän vain, että on älytöntä väittää puhtaasti ideologisin perustein, ettei tällaista voi tapahtua. Sellaista voi tapahtua, ja on tapahtunut. 1700-luvulla se oli itseasiassa normi, ja monopolisti saattoi toimia vielä härskimmin, ja pyytää kuninkaalta suojelua "epäreilulta kilpailulta", jolloin kuninkaan miehet tulivat ja pistivät kilpailijan rautoihin, jos tämä yritti entryä, niin että ikävää hintasotaa ei edes tarvinnut pelätä.
Smith argumentoi juuri tätä vastaan.
Tuommoista tapahtui ainakin 90-luvun alussa lama-Suomessa. Iso valtakunnallinen firma saattoi markkinanvaltaus mielessä tarjota esim. putkiurakoita selkeästi tappiolla. Niin halvalla ettei paikallinen yrittäjä olisi saanut siihen hintaan edes tavaroita tukuista (palkkoihin ei olisi jäänyt rahaa), ja joutui lopettamaan/supistamaan. Sitten hintoja onkin hyvä taas nostaa.
Lähetä kommentti