Kirjoitin Mikko Ellilän oikeudenkäynnin aikana loppuun oikeastaan kaiken mitä minulla on sanottavaa sananvapausrikoksiin liittyvistä oikeudenkäynneistä. Mieltäni en ole muuttanut lainkaan, en vain ole tässä asiassa jaksanut toistaa itseäni samalla kiihkolla. Se on ehkä huono juttu, sillä asia on tärkeä ja typeryyttä vastustavan rintaman pitäisi olla mahdollisimman laaja. Oletan kuitenkin, että mielipiteeni tiedetään.
Nyt on kuitenkin positiivisena merkkinä huomioitava, että James Hirvisaari sai käräjäoikeudessa vapauttavan tuomion jutussaan, joka on suoraa jatkumoa nimimerkki Thomashotin, runoilija Petri Peltosen, direktiivisen Mikko Ellilän jne...oikeudenkäynneille. On kyllä muistettava, että näissä on käynyt niinkin, että syyttäjän valitettua hoviin tuomio on koventunut, mutta ehkä - ainakin tällä sananvapausrintamalla - järki on lopulta voittamassa. Toivotaan ainakin niin.
Demokraattinen lainsäädäntö kun ei yksinkertaisesti voi toimia ilman todella laajaa sananvapautta. Sananvapaus täytyy suojata myös demokratialta, koska sananvapauden rajoittaminen demokraattisesti äänestelemällä olisi lopullisen tuhon tie ja typeryyden voitto. Tavoittelemani teokratia on tietenkin kokonaan toinen juttu, mutta sen luominenkin on toisaalta ikuisuuskysymys, eikä siihen astuta kuin täydellisen vapaaehtoisesti. Onhan tässä sitä odotellessa työtä valistuksen perinnön murskaamisessakin ja se vaatii sananvapautta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti