I
Lopullinen totuus ja väistämättömyys on tietenkin kirkkovaltio, jota hallitsee Kuningas. Tämän tietää jokainen viime sunnuntaina kirkossa käynyt. Se kuitenkin tulee yllättäen aivan politikoimattakin ja sitä ennen kirkon ja valtion suhde olisi pidettävä jotenkin järkiperäisenä. Periaatteessa kirkon riippumattomuus valtioista on mitä tavoiteltavin asia. Suomen luterilaiselle kirkolle ero valtiosta voisi olla virkistävää ja jopa pelastavaa. Silti en oikein pidä nykyisistä vaatimuksista erottaa kirkko valtiosta niin, että sitä sen jälkeen kohdeltaisiin minkä tahansa yhdistyksen tavoin. En yksinkertaisesti näe, että valtionkirkosta olisi mitään oleellista haittaa kenellekään ainakaan valtiollisessa mielessä tarkasteltuna. Kirkko nyt kuitenkin hoitaa monien perinteisten instituutioidensa kautta monia tehtäviä, jotka eron tapahtuessa jäisivät joko puhtaaksi vapaaehtoistyöksi tai valtion hoidettaviksi.
Huomattavan paljon ärsyttää keskusteluissa usein läpi paistava asenne, että eron jälkeen kirkolle ei annettaisi mahdollisuuksia laajentaa autonomiaansa, vaan sen toimintavapauksia pyrittäisiin pikemminkin supistamaan. Asianhan pitäisi olla juuri päinvastoin. Kirkko, jos sen jäsenet niin haluaisivat, pystyisi melko hyvin hoitamaan täysin kokonaisvaltaisesti sen mitä pidämme hyvinvointivaltion palveluina. Se voisi perustaa omat koulut, omat sairaalat, omat vanhainkodit, omat yliopistot jne...Kysymys mikä oikeus valtiolla olisi estää sellainen kehitys ja sanella esimerkiksi mitä kirkon kouluissa opetettaisiin on ihan relevantti. Väitän jopa, että - täysin teoreettisessa siis - tilanteessa, jossa valtio ja kirkko olisivat täydellisesti erossa toisistaan kirkolla olisi lähtökohdiltaan paremmat mahdollisuudet luoda nimenomaan hyvinvointivaltio, kuin rinnakkaisella, maallistuneella ja kirkottomalla demokratialla.
Ja joka tapauksessa kirkko on huomattavasti vanhempi instituutio, kuin nykyaikainen valtio. Se kumpi on historiallisesti saamapuolella keskinäisissä suhteissa ei ole mitenkään itsestään selvää. Sellaista Suomen valtiota, jossa ei olisi valtionkirkkoa ei ole koskaan ollut.
II
Palaneen käryä on suomentanut pätkän ranskalaista kolumnia, jossa kommentoidaan Paavin varovaisuutta muslimimaailman suhteen. Kyse onkin nimenomaan tuosta: jos keskuksessa ärähdellään, niin laidoilla otetaan iskut vastaan. Tilanne, jossa Eurooppa pyrkii lisäämään islamilaisten oikeuksia samalla, kun islamilaisessa maailmassa kristittyjen sorto kiihtyy jatkuvasti on syvästi vastenmielinen ainakin omasta näkökulmastani katsoen. Kristittyjen on kuitenkin vaikea tehdä asialle mitään poliittista ilman valtioiden diplomatian ja väkivaltakoneistojen tukea. Jos Paavi, tai muiden kirkkojen johtajat, esittäisivät protestinsa Euroopassa vainot muslimimaiden kristittyjä kohtaan vain kiihtyisivät Euroopan valtioiden seuratessa tapahtumia hiljaa vierestä. Näin vain on. Euroopan pitäisikin vaatia muslimimaailmalta edes jonkinlaista vastavuoroisuutta ja samalla pyrkiä valtiollisin päätöksin estämään islamin leviämistä Euroopassa vaatimalla muslimeilta mahdollisimman täydellistä sopeutumista eurooppalaiseen elämänmenoon. Nykyisen kaltainen islam on Euroopassa uusi ilmiö, eikä sillä juuri ole moraalisia oikeuksia vaatia itselleen samanlaista kohtelua kristinuskon kanssa uskonnonvapauteen nojaten.
Vaikka kansansiirrot eivät olekaan mikään ratkaisu, niin välillä tulee myös mieleen mahdollisuus vaihtaa Euroopan tunnustavat muslimit islamilaisen maailman tunnustaviin kristittyihin. Onhan sitä sotienkin jälkeen vankeja vaihdettu. Niin tai näin, nykyinen tilanne ei ole poliittisesti hyvä, eikä kestävä.
6 kommenttia:
"Huomattavan paljon ärsyttää keskusteluissa usein läpi paistava asenne, että eron jälkeen kirkolle ei annettaisi mahdollisuuksia laajentaa autonomiaansa"
Tai paremminkin niin, että kirkolle annettaisiin vapaus tehdä lakien puitteissa mitä vaan minkä itse rahoittaa.
"Suomen luterilaiselle kirkolle ero valtiosta voisi olla virkistävää ja jopa pelastavaa. Silti en oikein pidä nykyisistä vaatimuksista erottaa kirkko valtiosta niin, että sitä sen jälkeen kohdeltaisiin minkä tahansa yhdistyksen tavoin."
Joko kirkko nauttii nykyisen kansankirkon asemasta jossa sillä on verotusoikeus ja siten (pitäisi olla) myös velvollisuus noudattaa rahoittajiensa tahtoa tai sitten hankkii rahoituksen yksityisesti ja vastaavasti nauttii oikeudesta ohjautua enemmän sisältäpäin. Muut tiet eivät vain yksinkertaisesti ole eettisesti kestäviä koska niissä yksilöltä riistetään vapaus uskonnottomuuteen pakottamalla rahoittamaan jotain tiettyä ideologiaa. Etenkin jos se ideologia (evankelis-luterilaisessa kirkossa) on itsetuhoinen: "Kristinusko on pohjimmiltaan vieraanvarainen uskonto: muukalaisten kohtaaminen ja auttaminen, kestitseminen ja omasta jakaminen ovat tuttuja tapoja jo Raamatun Vanhan testamentin kirjoituksista"
Jotenkin tästä tulee sellainen tunnelma, että IDA leppoisasti hekotellen taputtelee vatsaansa vielä kun giljotiinin terää hilataan ylös ja pyöveli kysyy laitetaanko huppu päähän vai ei.
Niinkuin tietenkin oikein on.
No tuohon toiseen osaan ei oikein voi suhtautua leppoisasti, vaikka nopeasti naputtelinkin. Ensimmäiseen vielä hyvinkin voi.
Tuossahan on selvä ristiriita noiden tilanteiden välillä, koska näyttää ilmeiseltä, että mitään muita, kuin valtioiden kautta tulevia ratkaisuja arabikristittyjen ( tai vaikka pakistanilaisten kristittyjen ) tukalaan asemaan ei ole. Täällä taas näyttää, että melkein parempi, kuin koko valtiota ei olisi.
Jos tarkoitat sitä, että kristinusko olisi jo kuolemassa, niin sen suhteen voi olla huoleton: ei totuus maailmasta minnekään kuole. :)
Imulippo:
Muut tiet eivät vain yksinkertaisesti ole eettisesti kestäviä koska niissä yksilöltä riistetään vapaus uskonnottomuuteen pakottamalla rahoittamaan jotain tiettyä ideologiaa.
Tavallaan noin, mutta toisaalta kirkko - ja muutkaan yhteisöt - ei voi elää kokonaan valtion ulkopuolella, ellei maata jaettaisi kirkon ja kirkkoon kuulumattomien välillä. Näissä kysymyksissä pitäisi ehkä ajatella enemmän käytännönläheisesti, kuin noudattaa ideologisia ideaaleja. Ei kirkko nyt Suomessa varsinaisesti riistä kirkkoon kuulumattomia, eivätkä kirkkoon kuulumattomat kirkkoa.
Viittasin yksinomaan tuohon ensimmäiseen, leppoisaan yhteiskuntavaaralliseen asenteeseen ja siihen että pappiskuninkaat ja niiden kätyrit tuppaavat jäämään päätä lyhyemmäksi kun yhteiskuntia huomaamatta uudelleenjärjestellään.
Niinkuin oikein on, tietenkin.
Sillä välin tietenkin olisi hyvä, jos kirkon ja valtion suhde pidetään järkiperäisenä eli olemattomana, niin samalla säästyy ne ylimmät nikamatkin ikäviltä ja äkillisiltä kulumilta, teillä ancien regimen kannattajilla. Tästä ei erimielisyyttä.
Jos tulee uusi kirkkovaltio, niin silloin pitää saada myös uusi http://en.wikipedia.org/wiki/Giovanni_Battista_Bugatti
Ehdotan virkaan nimettäväksi valtion-Mikaa, apulaisvaltakunnan-Jormaa aka Reichs-Dick tai Hanu Böglundia, jolla olisi se etu, että palkkioita ei tarvitsisi maksaa, Palannut erektio riitää Hanulle houkuttumeksi. Potilaista ei liene pulaa.
Tuo olisi jonkinlainen väliaikaisratkaisu. Varsinainen Kuningaskuntahan tulee vasta viimeisen tuomion jälkeen. Ja sen jälkeen rikolliset eivät enää pääse kaupunkiin. Heidän kohtalostaan ei ole varmaa tietoa, mutta saattavat viettää aikaansa vaikka Kymijoen kanavaa kaivamalla: reipasta ulkoilmatyötä.
Lähetä kommentti