Iida ja Tessu pyörteistetyssä vedessä III.

Ei, hän Marsista, sanoi pitkänhuiskea kireällä äänellä. Kukaan meistä ei ole siisselinnäköinen,
oletteko äänest...pöljä, sanoi pukumies kokoomuksesta.
-Mutta kun en tiedä, minkänäköinen on siisseli on, sopersi Iida.
-Oi kuulkaa veljet, ennustus toteutuu, meille on lähetetty viaton lapsi,
hänestä voimme koulia uuden Astridin nykyisen kulahtaneen tilalle, kailotti
verkkosukkainen, hiukan huorahtavanoloinen naikkonen kimakalla äänellään.
Samanaikaisesti syrjäytyneet Hommalaiset olivat saaneet mehukattipönäkkänsä
Penalta velaksi tulevia sossurahojaan vastaan ja aktivoituivat ruutujensa ääreen. He
olivat jo edellisiltana hakkeroineet itsensä hallituksen salaisen "Pyhättö"-operaation
sivuille ja pystyivät reaaliajassa tarkkailemaan puolueiden puheenjohtajien
salakähmäisiä kokoontumisia. Asia ei muuten heitä kiinnostanut, vain onnistunut hakkerointi
ilahdutti noita turpeita netsejä. Pena näki vahingossa Iidan jossain pedofiilirenkaan keskellä,
tai ainakin hän niin käsitti tuon Iidan ympärille kokoontuneeen puoluejohdon.
Pena lähti kuin jänes makuulta mersullaan siirtolapuutarhaan huutaen perille tultuaan: Nyt on piru merrassa!


- Hei! Sun akkas on ihan dille!, huusi peruukkinsa riisunut Sofi O. Viereisen mökin ikkunasta pihalla touhuavalle Penalle.
- Tiedän, Pena huikkasi vastaan ja kiirehti sisälle.

Leena L. istui mökin pienen keittiön pöydän äärellä naputellen juuri Internettiin viestiä siitä, kuinka keskustelu on törkeän laadutonta ja Vuohet-palstan ylläpitäjät pelkkiä kusipäitä, eikä sen enempää kehumista ole Heppatallin tai www.demi.fi - palstankaan vastaavissa.

- Iida on kadonnut, Pena sanoi. Joku belgialainen salaseura on napannut sen...
- Entä Tessu?
- Ei sitäkään ole näkynyt.

Leena L. surfasi nopeasti takaisin Suomi24 - palstalle ja haukkui keskustelijat siitä, että kukaan ei tee mitään vaikka lapset ja koiranpennut katoavat ties minne ja miten.

- Mitä me nyt tehdään, hän kysyi sitten poikaystävältään. Menikö kaikki kilju niille hommalaisille?
- No ei tietenkään, en koskaan....
- No hyvä. Otetaan ekana kupit. Mä soitan Sonja O:lle


-Älä nyt sille soita, se kävi täällä ja oli ihan lärvit. Soita Anna-Leena Härköselle,
sillä on se häräntappoase, se lainaa sitä mieleellään yhdestä pönikästä.
-Prrrr..tiluliiiprrrr..tilulii, Härkösillä, Anna-Leena puhelimessa, kuinka voin auttaa
(Anna on päivätöissä 020202:lla).
-No moi Anna, vieläkö sulla on se häräntappoase, kun meillä on öööö.... tuo härkä
sairastellut ja se pitäisi halalteurastaa pikimmiten.
-No voi tokkiinsa, on kyllä, tulkia van hakemaan, muttei teill pönikkätä olis?
-No, on on.
-Nythän mie vasta hokasin, että ootteko työ muslimoiks alkaneet?
-Ei ei, avaamme lihakaupan tuonne lähiöön (valehtelee)
-No sielhä niit onkii pilvin pimein, empä oo ite hokant.
-Heippa, ja nyt sie Pena paahan mersuun vauhtia.......


Anna Leenan etsiskellessä häräntappoasettaan kaapeista ja muistellessaan hurjaa nuoruuttaan heinäpellon ja taidelukion välissä esitteli toisaalla Osmo-tonttu Iidalle kolon, jota kuusikko kutsui Uudeksi Suomeksi, perussuunnitelmia pienoismallin avulla. Hän oli saanut tehtävän, koska kaikki muut viisi pitivät häntä seuran matemaatikkona.

- Tämä tässä on puutarhakaupunki, Osmo-tonttu sanoi osoittaen vihreälle pohjalle kiinnitettyä kolmea punaista legopalikkaa. Kaksitoista tällaista puutarhakaupunkia muodostaa aina nauhakaupungin kahden Metropoliksen väliin ja siten ne kaikki ovat kiinteästi kytköksissä Metropoliksiin. Metropoliksia tarvitaan, koska yleinen elämänkokemus osoittaa, että vain Metropoliksissa voi olla liberaaleja työnantajia, jotka ottavat tonttuja töihin...

Iidaa alkoi jo väsyttää. Hänestä Osmo oli ihan kiva tonttu, mutta hän ei ollenkaan ymmärtänyt mitä Osmo niin vuolaasti puhui. Ja Iidan oli ikävä koiranpentuaan Tessua.

- Lähdetkö minun kanssani etsimään Tessua, Iida kysyi Osmolta

Osmo ei ensin kuullut koko kysymystä vaan jatkoi esitelmäänsä, mutta sitten hän yht'äkkiä valpastui.

- Onko Tessu koira?
- On, Iida vastasi. Maailman paras koiranpentu.

"Parasta lähteä heti", Osmo ajatteli. "Ennen kuin kaikkialla lymyilevät 20 netsiä löytävät sen ja kouluttavat siitä taistelukoiran omiin salakavaliin tarkoituksiinsa. Niillähän on aseitakin" Iidalle Osmo ei ajatuksiaan ilmaissut vaan nyökkäsi tälle ja he lähtivät kohti puutarhakaupunki numero 4:ää, jossa oli metsän keskellä seitsemän taloa ja kaksi mökkiä, ja jossa Osmo ajatteli koiran kaltaisen eläimen parhaiten viihtyvän.


Pena ja Leena L. saapuivat Anna-Leenan residenssille ja hilpaisivat kuistin kautta
sisään: Missä sie oot-täällä vintillä, vastasi Anna-Leena, poistan näitä varastorasvoja
häräntappoaseesta. Pena hiukan säikähti: En muistanutkaan, että se oli Suomi-konepistooli.
Eiei, se on tämä ukkomauseri, konepistooli on ihan räksiä varten, syövät mokomat kaikki marjat.
-Saadaanko tuo konepistoolikin lainaksi, meillä on näet sama juttu.(narraa)
-No tottakai, voin minä ampua niitä ullakon ikkunasta Maximillakin, ei hätiä mitään,
nyt kun meillä on juokseva vesikin, niin jäähdytys toimii. (totuus, miksi kunnan veteen oli satsattu pääomia,
johtui kyllä pontikkapannun jäähdytysveden tarpeesta)
Raskaasti aseistettuina vyöryi mersu kohti oletettua siisselipalvojien tukikohtaa, tuota pahamaineista
operaatio "Pyhätön" luolaa.
Sillä välin Osmo-tontun aikeet Iidaa kohtaan.......


Puutarhakaupunki 4:ssä Jyrki Zdei Zdei näppäili yhtä aikaa kuutta  flapparia, joissa kaikissa oli eri käyttöjärjestelmä ja yritti herätellä keskustelua itsensä kanssa. Hän oli edelleen hieman katkera, sillä hän oli varma, että hänen siirtonsa tänne johtui siitä, että hän oli ryssinyt puolueelta niin sanottujen nörttien äänet näiden rynnättyä sankoin joukoin Piraattipuolueeseen. Toisaalta katkeruus on turhaa ja myös Zdei Zdei tiesi sen: Hän oli varma, että mikäli hän onnistuisi kerran vastaamaan omaan provoonsa tarpeeksi terävästi puolue kyllä huomaisi sen ja hän pääsisi taas lentämään kansainväliseltä lentokentältä toiselle minkä hän kyvyillään eittämättä ansaitsi. Pohdiskellessaan terävää vastausta erääseen herättämäänsä vakavaan kysymykseen Zdei Zdei huomasi sivusilmällä tutkassa kaksi pistettä. Hän kytki kuuntelun päälle.

- Oletko varma, että et tiedä mikä on siisseli?

Se oli Osmon ääni. Tietenkin se oli Osmo Zdei Zdei ajatteli, Osmohan on ainoa, joka kuvittelee, että näissä nauhakaupungeissa pystyy kävelemään ja pyöräilemään paikasta toiseen ja hän sen kykenee myös jollain maagisella tavalla tekemään. Ilmeisesti ihan uskonsa voimalla. Osmo oli myös ainoa, joka täällä kolmeen vuoteen oli käynyt. Nyt pisteitä tutkalla oli kuitenkin kaksi.

- Tietenkin olen, en koskaan valehtele, vastasi pienen tytön ääni.

Zdei Zdein sydän hypähti. Oliko tämä nyt se pieni, viaton lapsi, joka ei tiedä mikä on siisseli ja jonka saapumisen ikuisesti sensuroimaton roolipeli Wolfenstein kolmedee oli ennustanut jo Amigan aikana.


Samanaikaisesti mahtavat puoluejohtajat ringissä Iidan ympärillä olivat alkaneet
palvoa häntä odotettuna Muutoksen lähettiläänä.
Pukumies hoksasi ensimmäisenä, että muutkin pahat voimat tulevat taistelemaan
tästä viimeisestä viattomasta ja muistutti muita ilkeästä Zdei Zdeistä, jolla oli ollut
jo aikojen alussa Vic 20, jonka avulla hän oli suunnitellut Rooman.
-Emme saa antaa tätä ainoaa viatonta Zdei Zdeille todistivat puoluejohtajat konsesushymnissään.
Silloin alkoi armoton rätinä, kun Pena hyökkäsi kiljupäissään tulittaen silmittämästi Suomi-konepistoolillaan
(jota pääministeri häpesi) ympäri siisseliluolaa kuitenkaan osumatta kehenkään, koska rekyyli
nosti piipun ylös. Hyvä, ettei ukolta palanut parta siinä hötäkässä. Samassa Tessu tepasteli paikalle
heiluttaen terhakkaasti häntäänsä. Osmo-tonttu alkoi huutaa tuskissaan ja paljastui näin salamusulmaaniksi
sen siliän tien. Muut päivittelivät, että kyllä nyt nauhakaupunki nähdään ihan uudessa valossa eikä
se korkea keskirakennus ollutkaan mikään aurinkokello, vaan minareetti.
Kaikki olivat jo kotiin lähdössä, kun Iida huusi karmivasti: Where is my little pony?


Mies heräsi unestaan ja veti vaaleanpunaisen lippalakkinsa lipan suoraan eteen. Aamiaisen jälkeen oli vuorossa kävelyretki Tampereella, tuossa työväenperinteitä tulvivassa kaupungissa. Oli taas tehtävä, mitä päivittäin on tehtävä ja laskettava kaatuneet alkoholistit. Lähellä Ratinan stadionia olevassa puistossa mies huomasi itkevän tytön. Selvästikin huonon koulutuspolitiikan uhri, mies ajatteli. Asialle olisi tehtävä jotain ja se oli nyt ensiarvoisen tärkeää. Alkoholistit saisivat jäädä.

- Kuka olet ja mikä sinun on? Mies kysyi.
- Olen Iida ja itken koiranpentuani Tessua, joka on kadonnut. Tai oikeasti minä vain leikin, että se on koiranpentu. Ihan oikeasti se on My Little Pony, jonka äitini Leena L. osti minulle joululahjaksi. Hervannassa ei enää voi pitää koiria.

Mies hätkähti. Hän oli aina suhtautunut uskontoihin ja uskomuksiin - kaikkiin ja poikkeuksetta - täysin neutraalisti, mutta nyt: Tämähän oli täsmälleen se sama tyttö kuin hänen unessaan. Tässä täytyi olla takana jotain korkeampia voimia. Nyt olisi kerättävä voimat yhteen. Apuun pitäisi kutsua ainakin Muutoksen pojat, 20 netsiä, Kommandiittiyhtiö Taikaseinämekaanikot Homma Ky ja Timo Soini.

Sen pituinen se.