Jarkko Pesosen tekstiä lukiessa tuli mieleen - Jarkko tuskin on samaa mieltä - että universaali kirkko on aina ollut todellinen kapinallinen muutamaa rappion aikaa ja reformaatiosta alkanutta valitettavan pitkää osittaista valtiollistumista lukuun ottamatta. Jos ajattelee esimerkiksi Espoon karmeliittaluostarissa Suomen puolesta rukoilevia ja työtä tekeviä nunnia, niin hehän ovat tekemässä todellista, kestävää vallankumousta odottamatta siitä mitään maallista palkkaa. He ovat itse asiassa anarkisteja.
Noin muuten se mitä yleensä pidetään kapinallisuutena on nykyään länsimaisissa yhteiskunnissa pelkkää poroporvarillisuutta. Sellainen kapinallisuus on osa koko yhteiskunnan olemusta ja lapset kasvatetaan seuraamaan siinä vanhempiaan. Esimerkiksi meillä Suomessa on nuorisokapinallinen presidenttinä ja eduskuntakin on niitä täynnä. Tällaiset kapinalliset voisivatkin aikuistua, lopettaa leikkimisen ja todeta olevansa vallassa. Se olisi kaikkien kannalta mukavampaa.
3 kommenttia:
Chestertonin Orthodoxy -kirjassa havaitaan sama ilmiö, vieläpä samaan aikaan tosina paradokseina: Jeesus oli samaan aikaan kuningas ja kapinallinen.
Näitä samaan aikaan tosia paradokseja löytää kristinuskosta pilvin pimein ja ihmisistä myös.
Löytyykö niitä muista maailmankatsomuksista?
Razingerin Jeesus Nasarettilainen kirjassa puhutaan ainakin osittain samaa. Sitä eilen junassa lukiessa tuo kai tuli päähän :)
Täytyy lukea tuo Orthodoxy.
En osaa sanoa muista maailmankatsomuksista. Mikään "loogisuus" ( tieteellinen materialismi ) ei kuitenkaan voi selittää elämää, joka on täynnä paradokseja ja vähintäänkin näennäistä irrationaalisuutta. Loogisuus on omalla tavallaan äärimmäisen rajoittavaa, jos sitä ajatellaan muuna, kuin ajattelun työkaluna.
Kaaos lienee loogisinta, mitä nyt äkkiseltään voi keksiä.
Lähetä kommentti