Iida ja Tessu pyörteistetyssä vedessä I. Trilogia.

Kopsaan itseäni muualta: Linkki

Iskurikirjailijatoverin tekstiosuudet kursiivilla

Iida ei sinänsä pitänyt päivää mitenkään ihmeellisenä, mutta silti hän tunsi olonsa kummallisen iloiseksi. Oli tuntenut jo oikeastaan useamman viikon, aina siitä lähtien, kun hänen äitinsä Leena L. oli uppoutunut Internetin Suomi24-palstan syövereihin. Sen jälkeen Iidan enää ollut tarvinnut kuunnella sitä levotonta höpötystä, jota äidin teoreettinen pohdiskelu maailman ja politiikan luonteesta oli tuottanut täyttämään heidän idyllisen siirtolapuutarhamökkinsä kaikkia pikku huoneita vintin sokkeloisia piilopaikkoja myöten.

Äkkiä Iida huomasi, kuinka hänen huoneensa lattialla temmeltävä pystykorvan pentu Tessu oli kaataa hänen sievän nukkekotinsa. Iida ehti juuri ja juuri napata siitä kiinni ja pitää sen pystyssä. "Hyi, tuhma koira", Iida sanoi ja päästi Tessun ulos. Pihan aidat kyllä estäisivät Tessua karkaamasta. Oikeastaan hän oli ensin halunnut sellaisen pienen vuohen, jonka hän näki ollessaan äitinsä kanssa Särkänniemessä, mutta...

...vuohi olisi ollut aivan liian iso pienelle palstalle ja se haisikin kuin rankkitynnyri, oli äidin uusi poikaystävä, Pena sanonut. Pena kyllä tiesi, mistä puhui, sillä hän elätti itsensä myymällä appelsiinikiljua kaupungin lähiössä asuville syrjäytyneille ihmisrauniolle. Iida oli kerran Siwan kassalla nähnyt Penan lompakossa paksun pinon Penan asiakkaiden pankkikortteja, kun Pena oli maksamassa sokeria, hiivaa ja appelsiinimehutölkkejä. Äiti aina sanoikin ylpeänä naapuripalstojen muijille, että häntä oli onnestanut, kun oli saanut Penan, menestyvän liikemiehen käpälälautaan. Äidin selän takana muijat kyllä panettelivat Penaa, mutta olivat kuitenkin kateellisia. Penalla oli sentään vanha mersukin allaan, rahamiehiä.
 
Penahan Tessunkin oli ostanut, aikoi siitä kuulemma kouluttaa ärhäkän vahtikoiran, kun oli saanut tietää, että oli kuulemma julkinen salaisuus, että hän käytti kiljunsa siirtolapuutarhamökissä. Iidalle oli sanottu, että Tessu on Iidankin koira, mutta tuo vartiointi on Tessun kuitenkin hoidettava, sitten kun se on isompi. Iida havahtui aatoksistaan ja kuin salamana hän yht'äkkiä muisti, että Pena oli jättänyt veräjän auki, kun oli kaksin käsin kantanut mehukattitonkkia mersuun toimittaakseen ne yötäpäivää Hommaforumissa viihtyville asiakkailleen. Iida ryntäsi tuulispäänä olos, eikä Tessua näkynyt missään.......

Rohkeana tyttönä Iida juoksi ulos portista ja suuntasi suureen Tampereen metsään jonne aavisti Tessun karanneen. Iida juoksenteli metsässä sinne tänne huhuillen Tessua. Sitten, hän kuuli ikään kuin maan alta koiranpennun haukuntaa. Iida laskeutui polvilleen ja huomasi maassa hyvin naamioidun kuopan. Hän sulki silmänsä ja lausui loitsun:

Yks, kaks, kolme
taivas koskee maata
neljä, viis, kuus
en siitä tietää saata
seiska, kasi, ysi
on salaisuuksia alla maan
en edes enää mieti,
vaan sanon kolmetoista
ja niistä selvää saan

Sen sanottuaan Iida hyppäsi siisselinkoloon