Kirjoitan tämän vain saadakseni mahdollisen kommentin Oxfordista :)
Nimimerkki Tiedemies kirjoittaa:
"Ateismi, uskonnottomuus, miksi sitä omalla kohdallani voidaan kutsuakaan, merkitsee minulle ennenkaikkea vastuun ottamista omasta maailmankuvasta. Minä olen vastuussa siitä, että maailmakuvani on mahdollisimman oikea, minä olen vastuussa siitä, että moraalini on kunnossa. Ei naapuri, ei pastori, ei mikään kirja tai opettaja, korkeampi voima jne, vaan minä, ja minä yksin. Jos moraalini on mätä, en voi syyttää siitä ketään muuta. Jos olen väärässä, en voi ex post sysätä vastuuta pyhälle kirjalle. Jos ratkean juomaan tai alan käyttää huumeita, en voi syyttää siitä korkeampia voimia tai olosuhteita, kavereita, tms."
Omasta mielestäni tuo ei juuri eroa uskonnollisesta näkemyksestä sellaisena, kuin itse sen ymmärrän. En todellakaan näe, että uskonto antaisi jonkinlaisen vastuuvapauden tai ulkopuolisen moraalin.
9 kommenttia:
No sehän on hyvä, jos et näe. Itse ajattelen noin, mutta kuten sanoin, se on sitä, mitä se merkitsee omalla kohdallani, ei sen tarvitse merkitä samaa asiaa muille.
Terveisiä Oxfordista. Soutamisesta en tiedä mitään.
Njoo. Minun mielestäni uskon ei hirveästi tarvitse keskittyä tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Usko on kallisarvoinen lahja, jonka ehkä olennaisin on (minulle :) ) siinä, että huomaa, tajuaa vastaansanomattomasti, että on syytä olla aivan suunnattoman kiitollinen elämästä. Tällöin nähdäkseni myös välttyy Gautaman varoittamasta ahneesta lisän ja lisän haluamisesta, vaatimisesta. Ei ole mitään kanttia _vaatia_ mitään.
Terveisiä pyttikselle austraaliasta
"Terveisiä Oxfordista. Soutamisesta en tiedä mitään".
Terveisiä myös sinne. En minäkään tiedä. Sen verran maallistuneita tässä kuitenkin vielä ollaan, että soutukilpailu tuli paikasta ensimmäisenä mieleen. Tai ehkä John Henry Newman, mutta teidän oppialat ei taida oikein leikata, kuin aina välillä viitteellisesti ;)
Pääpiirteittäin samaa mieltä kuin Catilina. Uskonto on enemmin jotain mikä saadaan, kuin hankitaan. Moraaliasioista puhutaan sen yhdeydessä ehkä liikaa, vaikka se tietysti luonnollista. Kuitenkin, esimerkiksi pappien, nunnien ja munkkien selibaatista tai paavin kortsukiellosta jauhaminen - tämähän on oikeastaan se ainoa kohta, jossa tiukan moraalisinkaan uskonnollinen opetus eroaa liberaalista, ateistisesta moraalista yleensä - on minusta sitä samaa yhdynnänvalvontaa, jota liberaalit väittävät uskovaisten konservatiivien harrastavan.
Kumitonttu:
Oletko Australiassa itse?
Ja kaikkiahan sen nyt tietävät, että vihreät ovat suoraan sa...syvältä ;)
"Jos ratkean juomaan tai alan käyttää humeita, en voi syyttää siitä korkeampia voimia tai olosuhteita, kavereita, tms."
En tiedä mitä tekemistä tällä on ateismin kanssa. Ja onko tämä edes tieteellinen näkemys, kun siinä on vahva vapaan tahdon oletus. Ei kai sellaista oikeasti ole olemassa.
Ei kai ole mitään mikä olisi oikein tai väärin. Mitään perustaa moraalille. Uskonto, luulen, on taas yksi niitä gameten jujuja zygootin kustannuksella.
Yhteisö tarvitsee jumalan, joka välittää yhteisön jatkumisesta, jos yhteisö itse ei. Tai eipä tarvitse, vaan käy vaan niin, että ne yhteisöt joilla on sellaiset jumalat jäävät olemaan ja täyttävät maan.
Ja moderni maailma tarjoaa monia keinoja yksilölle ja yhteisölle olla välittämättä jatkuvuudesta. Keinoja joilla onnellisuuden maksimointi johtaa yksilön ja yhteisön nopeaan sammumiseen.
Ei toki ole mitään syytä miksi pitäisi välittää maan täyttämisestä tai edes säilymisestä.
"Atheism provides no basis for preferring altruism over selfishness, no basis for aesthetic judgement and preferring beauty over repulsiveness, no basis for seeking and telling the truth rather than propagating lies.
For atheists, such matters are – at root – arbitrary and unjustifiable personal preferences "
Ei minun tarvitse edellyttää vapaata tahtoa missään, eikä sillä ole mitään operationaalista relevanssia muutenkaan.
- Syytetty: Herra tuomari, murhasin kyllä miehen, mutta ette voi minua siksi hirttää; en voinut asialle mitään, koska minulla ei ole vapaata tahtoa!
- Tuomari: Tuomitsen teidät hirtettäväksi. Minullakaan ei ole vapaata tahtoa, ja siten ei ole mitään vaihtoehtoa.
tiedemies: no tottahan tuo on.
Ymmärsinkö oikein: ateismisi tarkoittaa sitä, ettet moraalissa voi vedota mihinkään kulttuurilliseen arvoon. tai mihinkään satunnaiseen yhteisölliseen kirjaan merkittyyn arvoon. Vaan moraalisi perustuu satunnaisiin mieltymyksiisi.
Uskonnon voima liittyy varmaan siihen, että moraalia voidaan juuri laittaa niihin korkeampiin voimiin, opettajiin, kirjoihin ja muihin. Henkilökohtaisiin mieltymyksiin ja tunteisiin liittyvä moraali on helposti epävarma. Ja monesti moraaliset tunteet palvelevat omia etuja.
Se mikä on sinulle hyvä asia ateismissa, se oma vastuu, voi yhteisölle olla huono asia. Kun tekee asioita vain sen mukaan mikä on omasta mielestä järkevää ja oikein, niin menee helposti vikaan. Jos vikaan meno siis määritellään vaikka yhteisön hyvän kannalta.
"Kun tekee asioita vain sen mukaan mikä on omasta mielestä järkevää ja oikein, niin menee helposti vikaan. Jos vikaan meno siis määritellään vaikka yhteisön hyvän kannalta."
Totta, mutta historia kertoo myös sen, että yhteisen hyödyn järkevyydellä perustellut aikomukset ja teot voivat lopulta olla tuhoisia yhteisön hyvän kannalta. Ja erilaisten uskontojen varjolla on tunnetusti aikaansaatu yhtä sun toista.
ateismisi tarkoittaa sitä, ettet moraalissa voi vedota mihinkään kulttuurilliseen arvoon. tai mihinkään satunnaiseen yhteisölliseen kirjaan merkittyyn arvoon. Vaan moraalisi perustuu satunnaisiin mieltymyksiisi.
Ei tietenkään. Näkemykseni voi kiteyttää jotenkin niin, että "pyöveli on murhaaja". So. ihminen ei voi paeta vastuuta omasta moraalistaan, teoistaan jne. vain siksi, että ohjeet on omaksuttu ulkopuolelta. Jos ihmisen moraali sanoo, että lakeja on noudatettava, niin ihminen on vastuussa siitä, mitä tapahtuu kun hän lakeja noudattaa.
Henkilökohtaisiin mieltymyksiin ja tunteisiin liittyvä moraali on helposti epävarma. Ja monesti moraaliset tunteet palvelevat omia etuja.
Varmasti näin on, mutta tämä ei myöskään ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa mitä ajattelen. En minä ajattele, että ihmiset saavat tehdä mitä huvittaa, vaan että oli moraali mitä hyvänsä, he ovat aina ensisijaisesti itse vastuussa omasta moraalistaan. He eivät voi ulkoistaa sen säätämistä muille. Toki he voivat omaksua jonkun moraalijärjestelmän ulkopuolelta, ja niin melkein kaikki tekevätkin. Sen kyseenalaistamaton noudattaminen ei kuitenkaan tee siitä "oikeaa", eikä poista yksilön vastuuta siitä, mitä moraalista seuraa.
Se mikä on sinulle hyvä asia ateismissa, se oma vastuu, voi yhteisölle olla huono asia. Kun tekee asioita vain sen mukaan mikä on omasta mielestä järkevää ja oikein, niin menee helposti vikaan. Jos vikaan meno siis määritellään vaikka yhteisön hyvän kannalta.
Ei vastuu omasta maailmankuvasta tarkoita, että sen pitäisi olla egoistinen. Ihminen on vastuussa myös siitä, mitä seurauksia hänen moraalistaan on yhteisölle. Ihminen voi esimerkiksi ymmärtää, että joskus täytyy toimia toisin kuin henkilökohtaisella tasolla tuntuu oikealta, koska se on yhteisön kannalta hyväksi. Ei minun näkemykseni sulje tätä pois, päinvastoin.
Pointtina on, ettei moraalinsa hyvyydestä tai huonoudesta voi syyttää sitä lähdettä, josta se on omaksuttu. Jos moraali on tehoton, eli se aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä tai harmia, tämä on sen omaksuneen yksilön vastuulla.
Lähetä kommentti