keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Naisasiasta

Huomenna on Minna Canthin - päivä. Esitän siis henkilökohtaisen kantani niin sanottuun naisasiaan: Miehen työ on pellolla, naisen työ on kankaissa. Ei minulla oikeastaan muuta tähän olekaan.

Tämä ei ole oikeastaan mitenkään ristiriidassa aiemmin esittämäni kannan, jossa valotin sitä miten suhtaudun nykyisiin feministisiin pyrkimyksiin, kanssa. Tämä on vain henkilökohtainen mielipiteeni, yhteiskunnassa taas kaikki saavat yrittää.

Antaa kaikkien kukkien kukkia, kuten puheenmies Mao myös sanoi.

7 kommenttia:

milla kirjoitti...

"Esitän siis henkilökohtaisen kantani niin sanottuun naisasiaan: Miehen työ on pellolla, naisen työ on kankaissa. Ei minulla oikeastaan muuta tähän olekaan."

Sulla, mulla ja Tulta Munille-Moilasella on sitten sama esikuva. Ja kaikilla eri syistä.

Mitäköhän tuo sitaatti näinä vaihtelevien elinkeinojen aikoina mahtaa sitten tarkoittaa? Minä kun otan nuo niin sanatarkasti..

IDA kirjoitti...

Minusta ei kannata liian tarkkaan miettiä mitä joku vanha sanonta sanatarkasti tarkoittaa. Kun jokainen luo niistä oman tulkintansa, niin se elää. Tärkeintä on kunnioittaa traditiota.

Ihan jo periaatteessa, jos sanotaan, että joku asia on naisasia, niin silloin selvästi sanotaan, että on asioita, jotka eivät oikeastaan kuulu miehelle. Jos yhteiskunnassa olisi tälläinen jako, että molemmilla sukupuolilla olisi pääsääntöisesti omat hommansa, niin uskoisin sen lisäävän ns. tasa-arvoa. Eivät miehet ja naiset kuitenkaan missään olosuhteissa tule toimeen ilman toisiaan.

Tarkoitan nyt esimerkiksi sellaisia asioita, että minulla rupeaa heti päässä kiehumaan, jos joku sanoo, että naisilla pitäisi olla asevelvollisuus, kun kerran miehilläkin on. Eihän naiset osaa, eikä heidän pidäkään osata, sotia. Toisaalta on asioita, joissa miehet - paitsi miä ;) - ovat täysiä tolloja

milla kirjoitti...

"Jos yhteiskunnassa olisi tälläinen jako, että molemmilla sukupuolilla olisi pääsääntöisesti omat hommansa, niin uskoisin sen lisäävän ns. tasa-arvoa. Eivät miehet ja naiset kuitenkaan missään olosuhteissa tule toimeen ilman toisiaan."

Jakohan on olemassa jo nyt. Korkeat fyysiset suorituskriteerit takaavat, että moniin armeijan tai esimerkiksi palomiehen hommiin ei naisia pahemmin pääse. Mitä hyötyä olisi kieltää kyseiset työt naisilta, kun jo luontaiset rajoitteet tekevät saman tehtävän?

Ja pitäisikö sitten sairaanhoitajiksi, opettajiksi ja käsityöläisiksi laittaa miesrajoitteet? Mitä hyötyä?

Tuo olisi järjetöntä. Joten mitä ajoit takaa?

IDA kirjoitti...

Ja pitäisikö sitten sairaanhoitajiksi, opettajiksi ja käsityöläisiksi laittaa miesrajoitteet? Mitä hyötyä?

Tuo olisi järjetöntä. Joten mitä ajoit takaa?


En oikein koskaan ajattele mitään laillisia rajoitteita vaan lähinnä yleistä ilmapiiriä.

Pakko sinunkin on kuitenkin myöntää, että feminismin myötä erilaista kiintiöajattelua on tullut esille ja sitä yritetään ajaa lainsäädäntöön. Minusta parempaa kiintiöajattelua olisi sellainen, että hyväksyttäisiin kuinka miehet ovat pääsääntöisesti parempia tässä ja naiset taas tässä ja sitten taas huomattaisiin, että yhteiskunnan toimivuuden kannalta molemmat ovat yhtä tärkeitä.

Silloin aisan yli hyppiminenkin olisi varmaan yhteiskunnallisesti hyväksytympää.

milla kirjoitti...

"En oikein koskaan ajattele mitään laillisia rajoitteita vaan lähinnä yleistä ilmapiiriä."

Musta yleinen ilmapiiri siinä, että ihmisen yksilölliset kyvyt ratkaisevat, on älyttömän hyvä. Tällainen ei varmastikaan tällä hetkellä toimi täydellisesti, mutta on musta suht toimivaa.

Eri asia sitten, että koulutuspolitiikka tuottaa ihmisiä väärille aloille, mutta se ei oikeastaan liity tähän.

"Pakko sinunkin on kuitenkin myöntää, että feminismin myötä erilaista kiintiöajattelua on tullut esille ja sitä yritetään ajaa lainsäädäntöön."

Juu, tasa-arvoihmisenä en pidä feministien kiintiöajattelusta, vaan ennemminkin asian pitäisi olla niin, että ihmisillä olisi luontaista oikeudentajua olla antamatta mieheydestä tai naiseudesta pluspisteitä silloin kun ei olla sänkykamaripuuhissa.

"Minusta parempaa kiintiöajattelua olisi sellainen, että hyväksyttäisiin kuinka miehet ovat pääsääntöisesti parempia tässä ja naiset taas tässä ja sitten taas huomattaisiin, että yhteiskunnan toimivuuden kannalta molemmat ovat yhtä tärkeitä."

Tivaan edelleen, että mitä tuo käytännössä tarkoittaisi? Viittasit yleiseen ilmapiiriin. Eli matikan opettajaksi haluavan lahjakkaan naisen pitäisi luopua haaveista, sillä "eihän se olisi naiselle sopivaa". Vielä vähemmän fyysikoksi. Tai Atik Ismail voisi luopua lähihoitajan työstään - pilaa miesten maineen.

"Silloin aisan yli hyppiminenkin olisi varmaan yhteiskunnallisesti hyväksytympää."

Miksi olisi, jos se olisi kiellettyä? Kapinointia toki herättäisi, mutta että helpompaa kuin nyt, kun se on sallittua - logiikkaa en nyt ymmärrä.

IDA kirjoitti...

Tästä pitäisi varmaan kirjoittaa kokonainen kirja, mutta lyhyesti... ;)

Tivaan edelleen, että mitä tuo käytännössä tarkoittaisi? Viittasit yleiseen ilmapiiriin. Eli matikan opettajaksi haluavan lahjakkaan naisen pitäisi luopua haaveista, sillä "eihän se olisi naiselle sopivaa". Vielä vähemmän fyysikoksi. Tai Atik Ismail voisi luopua lähihoitajan työstään - pilaa miesten maineen.

Ei toki noin, mutta pitäisi luopua sellaisesta politiikasta, että huolestutaan, jos pojat opiskelevat matematiikkaa enemmän kuin tytöt ja sitten yritetään tehdä asialle jotain sukupuolijaon tasapainottamiseksi.

Miksi olisi, jos se olisi kiellettyä? Kapinointia toki herättäisi, mutta että helpompaa kuin nyt, kun se on sallittua - logiikkaa en nyt ymmärrä.

No logiikka - siis tosi lyhyesti - olisi jotenkin niin, että mikäli asiat menisivät luontevalla painollaan myös poikkeusyksilöt olisivat mahdollisesti hyväksytympiä.

milla kirjoitti...

"No logiikka - siis tosi lyhyesti - olisi jotenkin niin, että mikäli asiat menisivät luontevalla painollaan myös poikkeusyksilöt olisivat mahdollisesti hyväksytympiä."

Kyllä, mutta jos lähtökohta on vain se, että kaikki saavat olla juuri sitä, mitä ovat, ei tarvittaisi teorioita ja viitekehyksiä siitä, mikä on tytön ja pojan omaa alaa.

Ongelmana on, että käytännössä molempia sukupuolia voidaan sekä suosia, että hylkiä, jos he valitsevat perinteisestä poikkeavaa. Eikä niistä kumpikaan ole yleensä oikein.