lauantai 21. maaliskuuta 2009

Ennen oli kaikki paremmin osa 666

Voisin ihan hyvin pitää itseäni osana uutta kansanrunouden vyöryä, joka tallentuu internetin ikuisiin arkistoihin, joista mitään sanaa ei ikinä pois saa. Itse asiassa kyseessä on hyvä ajatus.

Kuitenkin, jos ottaa käteensä Kalevalan ja avaa sen mistä tahansa kohdasta, tuo ajatus mielessään, tulee huikea tasoero välittömästi esiin.

Voisimmekin aivan hyvin myöntää, että me kaikki yhdessäkin häviämme Suomen Kansan Vanhoille runoille 6 - 0 ja pitää tuon totuuden kirkkaana mielessä. Siltä pohjalta olisi hyvä rakentaa.

9 kommenttia:

milla kirjoitti...

"Voisimmekin aivan hyvin myöntää, että me kaikki yhdessäkin häviämme Suomen Kansan Vanhoille runoille 6 - 0 ja pitää tuon totuuden kirkkaana mielessä. Siltä pohjalta olisi hyvä rakentaa."

Oisko tuolla mitään yhteyttä sen pitkän matikan ja barokkimusiikin opiskelun kanssa? Vai luuletko että reteen, luovan ja periytyvän koko kansankerroksen levyisen tunteenilmaisun voi ylläpitää, kun ihmiset pistetään opettelemaan elämää kirjoista. Paluuta ei ole/on/en tiedä, mutta jos ajattelee jotain olemassaolevia alkuperäiskansayhteisöjä, joissa jouset ei soi, mutta laulu raikaa, niin ei ne kauhean onnettomia ole, vaikka hienostokulttuuri uupuukin.

Tällä en tarkoita, että haluaisin poistaa tämän urbaanipuuhastelun - se nyt vain on keskuudessamme - eikä vailla negatiivisia sivuvaikutuksia. Kokonaisvaltaisuus on fakkiutuneilta koulusankareilta kadonnut jo aikoja sitten. Ja varmaan tämä kaikki jo periytyy kovaa vauhtia. Itse äänestäisin kalevalaa, jos en samalla uskoisi, että se on teoreettisromanttista aatosta sekin.

IDA kirjoitti...

Oisko tuolla mitään yhteyttä sen pitkän matikan ja barokkimusiikin opiskelun kanssa?

Joo. Tavallaan on. Myönnän auliisti, että tämä ajattelu on niin sanotusti vaiheessa. Ja myönnän senkin tietsikkamiehen huomion, että en ole oikea konservatiivi.

Ajan takaa jotain sellaista, että vanhan kunnioittaminen ja rakentaminen sen päälle on parempaa kuin älytön poukkoileminen sinne tänne.

Silti ei pidä väheksyä älytöntä poukkoilemista - enhän itse muuten kehtaisi edes kirjoittaa ;) - mutta pitäisi löytää joku voimien tasapaino. Kaikki ei yksinkertaisesti ole hyvää. Itse lähtisin siitä, että mikään mitä tekevät juuri nyt elävät ihmiset ei ole hyvää. Se mikä menneiden sukupolvien työstä on jäänyt eloon taas on hyvää. Näin todella raa'an yksinkertaisesti sanoen :)

Itse äänestäisin kalevalaa, jos en samalla uskoisi, että se on teoreettisromanttista aatosta sekin.

No ei se ole. Luetaan niitä runoja siellä. Ne ovat elävää runoutta.

milla kirjoitti...

"Joo. Tavallaan on. Myönnän auliisti, että tämä ajattelu on niin sanotusti vaiheessa. Ja myönnän senkin tietsikkamiehen huomion, että en ole oikea konservatiivi."

Ei ongelmaa, lisää pari anarko-, traditionaalis-, liitettä, niin asia monimutkaistuu ja osuu enemmän oikeaan..

"Ajan takaa jotain sellaista, että vanhan kunnioittaminen ja rakentaminen sen päälle on parempaa kuin älytön poukkoileminen sinne tänne."

Mustakin on. Etkä varmaankaan tarkoita, mutta lisään kuitenkin, että siinä vaiheessa, kun tuonkaltainen muuttuu ismiksi, se on vaarallista juuri romantisoitumisensa vuoksi. Eli sama kuin ihmiset, jotka vähiten ymmärsivät ja ymmärtävät luonnosta, jotka "käyvät" siellä eivätkä elä - vihreät - alkoivat tekemään luonnolla politiikkaa. Puolensa toki juu. Mutta samalla myös "menivät törkeästi metsään", sillä heillä ei ole aiheesta kokemustietoa. Mikseivät kuunnella heitä, jolla on. Enkä nyt tarkoita mitään eskimoita. Se tieto tulee elinkeinosta ja luonnossa elämisestä, jota kaupungista ei saa.

Ja sama vaarahan tässäkin menneisyyden ihannoinnissa on - onko siitä omakohtaista kokemusta ja havainnointia vai onko se vain vastareaktio olemassaolevaan.

"Silti ei pidä väheksyä älytöntä poukkoilemista - enhän itse muuten kehtaisi edes kirjoittaa ;) - mutta pitäisi löytää joku voimien tasapaino. Kaikki ei yksinkertaisesti ole hyvää. Itse lähtisin siitä, että mikään mitä tekevät juuri nyt elävät ihmiset ei ole hyvää. Se mikä menneiden sukupolvien työstä on jäänyt eloon taas on hyvää. Näin todella raa'an yksinkertaisesti sanoen :)"

No ei ole mustakaan - ei se, että turhia puhelimen lisävitkuttimia suunnittelemalla tienaa enemmän kuin ruokaa tuottamalla, voi olla merkki hyvästä ajasta.


"No ei se ole. Luetaan niitä runoja siellä. Ne ovat elävää runoutta."

Eli tarkoitin, että nimenomaan "paluu kalevalaan"-ajattelu on teoreettista romantisointia.

IDA kirjoitti...

Ja sama vaarahan tässäkin menneisyyden ihannoinnissa on - onko siitä omakohtaista kokemusta ja havainnointia vai onko se vain vastareaktio olemassaolevaan.

Toki, mutta en tosiaan aio tehdä tästä mitään politiikkaa. Kirjoittelen vain omia huomioitani. En usko, että syntyy liikettä, joka haluaan pakolla palauttaa menneisyyden.

"Ennen oli kaikki paremmin" viittaa hindujen sykliseen käsitykseen historiasta

http://hatapaidenkalinaa.blogspot.com/2009/02/itamaisia-totuuksia.html

ja jos itse huomaan jotain siihen sopivaa spammaan sen.

Mielestäni ajatuksessa, että vanha on aina parempaa kuin uusi, on jotain vetoavaa. Sen selittäminen vaatisi ison kirjan, enkä aio sellaista kirjoittaa, koska sellaisia jo on ;)

Eli en tässä ajattele sen mukaan miten asiat voivat poliittisesti kehittyä. Olen kansallismielinen ja tuen mahdollisuuksieni mukaan kansallismielisiä pyrkimyksiä. Se on poliittista ja olen aina valmis julkisesti puolustamaan niitä näkemyksiä missä tahansa.

Konservatismi liittyy minulla enemmän yksityisiin pohdintoihin ( perhe, uskonto, isänmaa, taide jne ) enkä tunne, että minulla olisi tarve paljastaa itsestäni yhtään sen enempää, kuin mitä nyt teen.

milla kirjoitti...

"Mielestäni ajatuksessa, että vanha on aina parempaa kuin uusi, on jotain vetoavaa. Sen selittäminen vaatisi ison kirjan, enkä aio sellaista kirjoittaa, koska sellaisia jo on ;)"

Romantiikkaa ja fiilistelyä?

IDA kirjoitti...

Romantiikkaa ja fiilistelyä?

No ei välttämättä. Raamattu tuli ensimmäisenä mieleen ;)

milla kirjoitti...

"No ei välttämättä. Raamattu tuli ensimmäisenä mieleen ;)"

Jos turha materiaali ja raha katoaa eli olosuhteet alkavat taas muistuttaa 1950-lukulaisia, niin myös ihmiset alkavat olla "entisenlaisia".

Eli varmaankin olemme pian lähempänä kyseistä "toivetilaa" - jos vain miinus 50 vuotta riittää.

IDA kirjoitti...

Eli varmaankin olemme pian lähempänä kyseistä "toivetilaa" - jos vain miinus 50 vuotta riittää.

Jep.

Tuossa on kyllä se ongelma, että en pidä taloudellista kurimusta minään toivetilana.

Enkä näe niinkään, että kalevalainen aika olisi ollut pelkkää ruttoa, kituuttamista ja kärsimystä. Niistä runoista näkee, että hienoja ihmisiä ne oli.

milla kirjoitti...

"Tuossa on kyllä se ongelma, että en pidä taloudellista kurimusta minään toivetilana."

No en minäkään. Tosin 50-luvun Suomen taloudellinen tila ei mielestäni ollut lähelläkään kurjuutta, vaan ennemminkin ihmiselle sopivaa.

"Enkä näe niinkään, että kalevalainen aika olisi ollut pelkkää ruttoa, kituuttamista ja kärsimystä. Niistä runoista näkee, että hienoja ihmisiä ne oli."

No en viitannut sinnepäinkään. Tai varmasti sellaisiakin aikoja oli. Pointtini oli se, että "takaisin paluu historiaan" nykylähtäkohdista - ja ennenkaikkea, jos sitä tahtoo vallitsevaksi tilaksi muille kuin itselleen - on ongelmallista. Se on romantisointia, joka ei ota huomioon sitä, että aikansa lapsista ei saa ylhäältä ja ulkoapäin (hyvä, jos itsestäkään) entisajan ihmistä.

Luulen, että nykyajan kritisointi ja käytännö toteutukset onnistuvat parhaiten pienimuotoisesti - ei täyskäännösten avulla.