torstai 26. maaliskuuta 2009

Kriittisyys vaanii kaikkialla

Suomen paras kirjakauppa on saanut vihdoin listoillensa Jukka Hankamäen BoD - kirjoja. Tämä on iloinen tapahtuma sillä nyt myös minä, auttamattomana elitistinä, joka asioi vain parhaiden kanssa, saan nuo kirjat hyllyyni.

Koska asiat ovat nyt näin mahtavasti voin periaatteideni vastaisesti heittäytyä kirjallisuuskriitikoksi: Lukematta loistavia.

Oikeastaan luulisin olevani pääpiirteittäin tietoinen Dialogisen filosofian politiikaosion ja Sensuurin Suomi kirjan sisällöistä. Niiden perusteella kirjoja uskaltaa suositella vilpittömästi. Vaikka länsimainen filosofia ei todellakaan ole minun juttuni, niin nationalistina ihan vilpittömästi kiinnostaa myös miten Hankamäki päätyy ideaan homovaltiosta ja miten hän sen perustelee.

Sensuurin Suomen odottaisin olevan ajankohtaisesti erittäinkin tärkeän kirjan. Itse olen kohtuullisen läheltä seurannut paria sananvapausrikosjuttua - jotka siis ovat naurettavaa oikeuden pilkkaa - ja tällä viikolla selviää saako Jussi Halla-aho syytteen. Jos saa niin viimeistään silloin pitäisi olla itsestään selvää, että tämä on rikollinen tiedotuskanava ja sinä olet rikollinen. Vaikka näiden tuntemieni juttujen poliittinen luonne on selvä, on myös mielenkiintoista millainen ajatusmaailma niissä syyttäjinä ja tuomareina toimivien takana on. Onko maamme vain väliaikaisesti nyrjähtänyt tällaiseen mielettömyyteen, vai onko taustalla joku syvällisempi vika, joka pitäisi avata, tutkia ja leikata.

Palaan varmaan asiaan, kunhan olen lukenut kirjat. Varmasti ne herättävät ajatuksia.

3 kommenttia:

milla kirjoitti...

Poutiaisen Einon elämäkertaa just luen. Kertoilee kuinka SMP oli ennenkaikkea köyhien puolue.

Siitä asiaan: mitä on mielestsi elitismi ja miksi persut ovat sinusta elitistejä?

IDA kirjoitti...

Se oli kunnallisvaalien jälkeistä läppää:

Puolueet eivät ole vakiintuneita instituutioita. Valtamedia ei ole vakiintunut instituutio. Laitkaan eivät ole vakiintuneita instituutioita. Demokraattinen päätöksentekoprosessi on vakiintunut instituutio. On eliittiä laskea paperiin piirrettyjä, uurnaan pudotettuja ääniä.

Oikeastihan elitismi on jotain muuta, nykyään kai aika muovista. Tosin se voisi olla sitäkin, että nähdään jokaisen alan huippu ja suositaan vain parasta. Eli musiikissa, maalauksessa, sorvaamisessa, matonkutomisessa jne.. olisi joku ideaalinen taidollinen taso, johon pitäisi pyrkiä. Toisaalta se voisi olla huono asia, koska nuo eivät välttämättä ole parhaimmillaan hierarkkisina järjestelminä.

Elitismi voi olla erittäin järkevää hierarkkisissa yhteisöissä. Esimerkiksi kouluihin ja opistoihin se kuuluu minusta ilman muuta. Tosin tilanne on nyrjähtänyt, koska 60-lukulaiset synnyttivät tietyille aloille väärän eliitin ja tohtorit ovat nykyään vähän niin kuin väärän kuninkaan päivää viettäviä narreja; mikä on yleisölle toisaalta ihan hauskaa, mutta pidemmän päälle varmaan tuhoisaa.

En usko siihen, että Suomessa olisi aitoa eliittiä, jonka asema näkyisi heidän yhteiskunnallisessa arvostuksessaan, eli siis konservatismin kuuteen pilariin kuuluva "syvä epäluulo valtiota kohtaan" kannattaa aina muistaa ;)

milla kirjoitti...

Selvä. Kiitos..:)