Olen nykyään sitä mieltä, että jonkinlainen yhteinen ja yleinen ideologia on välttämättömyys. Käytännöllisyys on hyve, mutta yhteiskunnat ovat nykyään niin laajoja, että pelkkä käytännöllisyys ei riitä perustelemaan ihmisille sitä miksi täällä nyt juuri tässä yhteiskunnassa oikeastaan puurretaan.
Sisältä katsottuna kristinusko on oikeastaan kaikkea muuta kuin ideologia, mutta ulkoa katsoen sitä voi kai sellaisena pitää. Olisiko se sitten maallisesti ottaen hyvä ideologia? Periaatteessa kyllä, koska koko maallisesti tärkeän moraalisen sisällön voi kaiketi puristaa Kymmeneen käskyyn. Joskus on kuultu ateistinkin sanovan, että ilman kahta ensimmäistä ne ovat varsin hyviä käskyjä. Toisaalta kaksi ensimmäistä ovat tärkeitä, koska ne kertovat lain olevan ikuinen ja velvoittava, eikä ihmisten keskenään sopima, vaan takana on suurempi auktoriteetti ja tuomari. Tämä on tärkeää siksi, että ihmisten keskenään, ilman korkeampaa lakia, sopimat jutut tuppaavat yleensä muuttumaan terrorisoivaksi yleiseksi mielipiteeksi, joka ei koskaan jätä ketään rauhaan, eikä koskaan anna kenellekään anteeksi mitään. Se, joka ei Jumalaan usko, voi aina ajatella, että kyseessä on muinainen traditio, joka on viisaaksi osoittautunut, ja jota ei sovi muuttaa.
Olisiko ihmiskunnasta sitten rakentamaan oikeudenmukaista yhteiskuntaa Kymmenen käskyn pohjalta on asia erikseen. Historian valossa vastaus on ilmeinen ei. Toisaalta ei maalliseen täydellisyyteen tarvitsekaan päästä. Kyseessä olisi kuitenkin ilmeisen hyvä ja kestävä, ideologinen pohja parempaan pyrkimiseksi.
Viimeiseksi, mutta ei vähäisemmäksi: Olisihan Kymmenen käskyn ottaminen ideologiseksi pohjaksi eräänlainen asiallisen nöyryyden osoitus yhteiskunnalta; pieleen meni, mutta aloitetaan uudestaan alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti