Kirkko

Eilen häivähti Kouvolan asemalla mielessä, että kirkon pitäisi selittää itsensä ihmisille, koska on ilmiselvää, että median kautta välittyvä julkinen eetos ei enää ymmärrä mitä kirkko on. Toisaalta on niinkin, että ei sitä voi ymmärtääkään, jos ei ole yhteydessä kirkkoon ja käy kirkossa. Ja voi olla niinkin, että media ei tässäkään asiassa kuvaa todellisuutta, vaan omia mielipiteitään.

Englannissa ja Italiassa puhutaan kuulemma Franciskus-efektistä, koska kirkossa käyminen on niissä maissa lisääntynyt huomattavasti. Melkein väittäisin, että kyse on siitä, kuinka katolinen kirkko on ottanut julistamansa Euroopan evankelioimisen ja tämän Uskon vuoden vakavasti. Eihän yksi paavi kesää tee, vaan jatkuvuuden hermeneutiikka jyrää :)

Luterilaiset ja katolilaiset näkevät toisistaan liian helposti vain ne progandatarkoituksiin luodut kuvat, jotka protestanttisen reformaation aikana molemmin puolin luotiin. Itse luulen, että jos luterilainen kirkko todella löytää itsensä ja rupeaa todella julistamaan suomalaisille sitä mitä usko on, niin se on puhtaan luterilaisenakin lähempänä katolista kirkkoa, niin nykyinen höttömeininki on. Kaikki sakramentit ovat jo tavallaan luterilaisessa kirkossa, mutta luterilainen kirkko ei osaa sanoa ja tunnustaa niitä sakramenteiksi.

Tähän omistamani Yleisradion kolumniin

Näkökulma

voisi todeta, että turhaan ateisteille valitatte. Ateistit ovat lähestulkoon ihan sama asia, kuin erilaiset henkiin uskojat ja luomuparantajat, jos he eivät usko niin kuin kirkko uskoo.