Viha, kauna ja katkeruus

Kalevan tämänpäiväinen pääkirjoitus paljastaa yhden tosiasian ja se on se, että Kalevalla ei lehtenä ole mitään edellytyksiä arvioida muiden sivistystä. Muuten kirjoituksen valehtelevan otteen seasta paljastuvat vain kirjoittajan tunnetilat ja ne eivät ole mitenkään kauniita, eivätkä yleviä, vaan lähinnä umpimielisen kaunaisia. Sekä Suomalaisuuden liitolla, että Sisulla olisi vastineen paikka, mutta tuskinpa moiseen vihakirjoittelua pursuavaan lehteen kannattaisi sellaisen viemää aikaa uhrata. Parempi pysyä omissa julkaisussa, jotka sentään ovat sivistyneen käytöksen rajan paremmalla puolella.

En oikein tiedä mikä tauti suomalaisen lehdistön pääkirjoittajaa vaivaa. Ehkä katkeruus siitä, että nuoruuden unelmat ovat haihtuneet? Ollaan jo lähellä eläkeikää eikä ollakaan presidentin luottomiehiä ja YYA-sopimuksen tunnustettuja tulkitsijoita. Vaikea tuollaista pidätettyä vihaa tihkuvaa kirjoittelua, joka ajoittain vaihtuu nyyhkivään sentimentaalisuuteen, on muutenkaan kirjoittajia ymmärtäen ja myötätuntoa tuntien selittää. Oikeastaan ei pitäisi edes yrittää, parasta ja kaikille otollisinta olisi vain olla lukematta ja tilaamatta.