Luin Tapio Tuurin kirjoituksen ja muistelen itsekin varoittaneeni Helsingin Sanomia joskus aikoja sitten. En siis jaksa ärsyyntyä Tapion siteeraamasta, typeryyden rajoja tavoittelevasta Helsingin Sanomien kolumnista, vaan palaan siihen mistä kyseisen lehden olemusta lähdin ohimennen miettimään.
Ei niinkään radikaali ajatus enää.
Helsingin Sanomien ongelma on se, että sen kuva itsestään on täysin vääristynyt. Se näkee itsensä perinteisen, puolueettoman lehtimiestyön edustajana, vaikka se jo vuosikausia on ollut olemukseltaan mielipidelehti ja yhä enemmän sellaiseksi muodostuva. Hyvä journalismi, jota lehdessä varmasti on, jää melkein täysin mielipidehötön alle.
Ellei tunne itseään ja tiedosta identiteettiään ei voi odottaa pitkäaikaista menestystäkään, vaan ajautuu ennemmin tai myöhemmin vaikeuksiin. Helsingin Sanomat oikeastaan elää vain vahvalla historiallisella perustallaan, ja jos se tulisi markkinoille uutuutena tänään sillä ei olisi pienimpiäkään mahdollisuuksia menestyä. Kun sitten tälle perustalle ei rakenneta, vaan pyritään entistä enemmän pois perinteisen journalismin hyveistä, niin eihän siitä mitään hyvää voi seurata.
En tiedä jakaako valtio enää mielipidelehtitukia, mutta jos jakaa, niin nöyrästi vain anomuksia sisään. Parempi myöntää todellisuus ajoissa, kuin vasta sitten, kun se lyö lopullisesti lekalla päähän.
Toisaalta Helsingin Sanomat on tietysti myös asemansa vanki, koska se on ainoa valtakunnallinen sanomalehti. Mikäli sillä olisi vastapainoja, niin lehden mielipiteen korostuminen ei olisi niin haitallista sen menestykselle. Toki se silloinkin joutuisi tyytymään pienempään levikkiin, mutta sillä olisi edelleen vakautta. Suomeen ei kuitenkaan edes kahta valtakunnallista sanomalehteä ilmeisesti mahdu, eikä Suomi tarvitse tätä yhtäkään, ainakaan nykyisessä mielipidelehtimuodossaan.
9 kommenttia:
Kun Helsingin Sanomat menee aikanaan konkurssiin ja lasitalo jää tyhjäksi, ehdotan, että siihen perustetaan tilalle kristillinen kirkko. Siitä on sitten hyvä saarnata parannusta sekä kaupunkilaisille yleisesti, että vieressä majaileville kansanedustajille erityisesti.
Miksipä ei. Lasimaalauksia tekeville taiteilijoille riittäisi ainakin työtä sinä(kin) huutavan työvoimapulan aikana.
Vahingonilo ei ole tunteista jaloin, mutta ei mahda mitään: Sanoma-konsernin alennustilan seuraaminen on puhdasta nautintoa!
Eikös sadismi ole vahingonilosta vain askeleen päässä.
-U
Nyt pientä rajaa, tai on laitettava kommenttien moderointi päälle.
Käytöstapojen täydellinen puute on väärin. Täällä ei ruveta jauhamaan tuollaisia juttuja.
Kyseessä on siis eri henkilö. Pahoittelut väärään henkilöön kohdistuneista kysymyksistä ja tätä myöden häneen kohdistuneesta epäilyksestäni. Olisi tarkemmin tullut ottaa taustasta selkoa. Sama nimi ja kirjoittamisen parissa toimiminen ei ollut tässä tilanteessa riittävä yhteys.
-U
Lähetä kommentti