Länsimainen sivistys perustuu aika pitkälle myös ideoiden ja aatteiden hahmottamiselle. Tai ainakin se sivistyksen yläkerros, joka tavallaan pitää sivistystä koossa, perustuu. Jotenkin turhauttavaa siksi jatkuvasti törmätä verkkoa lukiessa kommetteihin tyyliin "ei mitään kulttuurimarxilaisuutta olekaan, koko väite on ihme hörhöilyä."
Historiallisesti ajatellen kyseessä on samankaltainen väite, kuin jos rupeaisimme tulkitsemaan vaikka Rooman valtakunnan historiaa siltä pohjalta, että mitään stoalaisuutta ei vaikuttavana ilmiönä ollut, oli vain "tietsä erilaisia ihmisiä ihan omine yksilöllisine pyrkimyksineen vaan." Tältä pohjalta ei pitkälle pötkitä, mutta hyvin lyhyt askel siitä yleistyessään olisi paljon puhuttuun länsimaisen sivistyksen perikatoon.
25 kommenttia:
Mulle jää aina vähän epäselväksi että mihin kirjoituksellasi viittaat, mutta niin kai se on tarkoituskin hiukan laajentaa katsontakantaa.
Yksi selitys kulttuurimarxismin kieltämiselle on se, että kieltäjä tietää jollain tajunnan tasolla, että ihmiset eivät pidä tai arvosta kulttuurimarxilaisuutta. Koska he kuitenkin ymmärtävät mitä termillä tarkoitetaan, niin he yrittävät kieltää sen olemassaolemisen. Sama juttu kuin nuori kieltää vanhemmiltaan käyneensä tupakalla, vaikka käry jäi vaatteisiin.
On aina arvostetumpaa tunnustaa hölmöilynsä kuin peitellä niitä, koska käry käy - ennemmin tai myöhemmin. Siksipä Katainenkin voisi tunnustaa jo virheensä, niin tulisi kaikille halvemmaksi.
Tällä kertaaa tuo putkahti mieleen lähinnä tästä:
http://www.patmos.fi/blogi/?entityId=563
ja sen aikaan saamista reaktioista nettikeskustelussa. Ahviohan on tuossa ihan oikeassa. Kulttuurimarxismi on olemassa oleva ilmiö. Omasta mielestäni sen piirissä toimineet ajattelijat ovat ihan varteenotettavia, että suinkaan kaikessa väärässäkään.
On jotenkin tyhmää väittää, että Ahvio näkisi asiassa jonkinlaisen salaliiton ja esimerkiksi juuri homoavioliittojen ajaminen olisi jotenkin kulttuurimarxilaisten tavoitteista ja ohjelmista riippumatonta toimintaa, joka ei mitenkään tukisi heidän kokonaisnäkemystään ja tavoitteitaan yleiseen, yhteiskunnalliseen muutokseen. Nykyisistä homoavioliiton vaatijoista valtaosa ei edes tuntisi koko ideaa ilman kulttuurimarxilaisuutta ja sen tekemää pohjatyötä, voipi melkein sanoa hieman kärjistäen.
Kumis, ongelma on siina, etta kulttuurimarxismia ei ole maaritelty hyvin.
Teidan konservatiivien mielestahan kulttuurimarxismiahan on kaikki mista ette pida.
Ahvio on hyvin argumentoiva ja looginen. Harmi ettei vasemmistossa ole samanlaisia emmekä siten voi seurata korkeatasoista keskustelua.
Tomi "lapset pitää ennemmin abortoida kuin antaa adoptoitavaksi" Paananen lässyttää taas ymmärtämättä mistä Ida ja Ahvio juuri kirjoittivat.
Kumi "poikien penikset saa silpoa" Tonttu, en ole nahnyt yhtakaan kulttuurimarxismin loogista maaritelmaa.
On turha puhua asiasta, jos sita ei ole maaritelty. Ilman jarkevaa maarittelya asia voi tarkoittaa aivan mita tahansa, mita kunkin keskustelijan mielesta se tarkoittaa. Talloin keskustelussa ei ole mitaan mielta.
Kulttuurimarxismi on tässä määritetty negaation kautta. Se on hyvin yleinen tapa persuilla tai punikeilla.
Itse asiassa tässä ei edes määritelty sitä, vaan todettiin sen olemassaolo ja vielä se, että kyseisen ilmiön luojat olivat merkittäviä ajattelijoita, jotka eivät suinkaan olleet kaikessa väärässä. He ovat itse määritelleet kulttuurimarxismin.
Ahvion, joka luullakseni on oikeistolainen, juttua en pidä kultturimarxismin määritelmänä. Tämä postaus tuli vain mieleen hänen juttunsa saamasta vastaanotosta verkossa.
Mikä Tomin mielestä on esimerkiksi liberalismin, oikeistolaisuuden tai sosialidemokratian määritelmä? Perussuomalaisuus ilmeisesti on määritelty hyvin, koska jatkuvasti voit puhua siitä.
Kyllä myös tunne voi olla määrittäjä. Ei ole puhdasta semantiikkaa. Sitä en vain ymmärrä, mitä on tämä jatkuva toisten pohjavireen tai ideologian kritiikki ilman niiden asioiden käsittelyä, jotka tuossa pohjavireessä sitten ovat niin kovin turmiollisia. Studio julmahuvi: "Seppo, asiat tappelee, ei ihmiset!" Over and out.
Persut ovat hyvin määriteltyjä. He ovat persujen jäseniä ja kannattajia. Samoin määritellään sosiaalidemokratia.
Tunne voi hyvin olla määrittelijä suhteessa asiaan, mutta asian rationaalinen määrittely tai sen yritys yleisellä tasolla on eri juttu.
Tomi:
Eli sosialidemokratia on SDP:n jäsenet ja kannattajat?
Jep, ja heidän mielipiteensä.Lähinnä keskiarvo heidän ajatuksistaan ja mielipiteistään.
"Tunne voi hyvin olla määrittelijä suhteessa asiaan". Ei, vaan tunne on nimenomaisesti määrittäjä asiaan kontekstissa, jossa sitä käytetään oman mielipiteen tai näkemyksen puolustamistarkoituksessa tai argumentaation tukena. Termi on silloin kohti jotakin (puhtaana?) välineenä, eikä sillä ole mitään muuta intressiä termin määrittelyn suhteen kuin riittävä analogia kritiikin kohteen ja termin välillä.
Joo. Noin, mutta siis ilman jonkin tasoista "puhtaan" rationaalista ja objektiivista määrittelyä meillä ei olisi tällaista asiaa jota voisimme käyttää puolustamis- tai vastustamistarkoituksessa.
Tomi:
Tuo on sitten hyvä määrittely, josta tiedämme yleisesti mitä on sosialidemokratia? Joku raja trollauksellakin.
"[I]lman jonkin tasoista "puhtaan" rationaalista ja objektiivista määrittelyä meillä ei olisi tällaista asiaa jota voisimme käyttää puolustamis- tai vastustamistarkoituksessa."
Ei pidä paikkaansa. Ajatellaanpa sanaa "kaveri". Kyseessä on ns. elävä ja muuttuva käsite, jota käytetään tilanteen tarkoitusten mukaan. On varmasti olemassa objektiivisuuteen pyrkiviä määrittelyjä asiasta, ja vielä enemmän "kulttuurimarxismista". Pointti on kuitenkin siinä, että jos (mielestäni) haetaan selitystä väärästä historiallisen termin muuntautumisesta nykypäivän arvoihin tai mielipiteisiin, taustalla on joko tarkoitus saada tieteellistä krediittiä tai pukea mielipiteensä historiallisen vääjäämättömyyden varjoon tieteellisin perustein. Enkä tosiaan tunne tarkemmin sitä teosta, josta sait kipinän tähän blogikirjoitukseen. Ja sitä paitsi, tieteessä saakin epäonnistua, aina se on parempi kuin rohkeuden puute.
Mutta kuitenkin, tässä yhteydessä ja monessa muussakin tietysti, ei ole kyse sosiaalimarxismin objektiivisesta tarkastelusta. Se on mielestäni tässä yhteydessä elävä käsite, joka tarvitsee analogiaksi vain raapaisupinnan todellisesta historiastaan.
En saanut kipinää siitä kirjoituksesta, vaan sen verkkokestelussa herättämistä kommenteissa. Minusta on tietyllä tavalla jopa väärin kieltää kulttuurimarxismi, koska he ovat sitä itse ansiokkaasti ja jopa ohjelmallisesti määritelleet.
Sitä miten käsitettä käytetään vaikka tuossa avioliittokeskustelussa voi tietenkin arvioida ja arvostella, mutta itse käsitteen - ja sen takana olevan asian - olemassaolon kieltäminen on siis minusta hölmöä.
Kaveruus taas liittyy ihmissuhteisiin ja kommunikaatioon ja ne määrittelevät itse itseään, niiden kautta voi kehittyä ideoita, ideologioita, teorioita tai instituutioita yms, mutta kaveruus itsessään ylittää niiden rajat.
Jos sosialidemokratia on keskiarvo sosialidemokraattien ajatuksista ja mielipiteistä, niin mitä tällä tarkalleen ottaen tarkoitetaan? Demareilla on mielipiteitä laidasta laitaan. Osa demareista esimerkiksi kannattaa länsimetroa, osa ei. Onko keskiarvo sitten "ei osaa sanoa"?
Entäpä ajallinen ulottuvuus? Väinö Tanner oli aikoinaan sitä mieltä, ettei vallankumousta olisi pitänyt 1918 yrittää, Otto Wille Kuusinen taas oli toista mieltä. Onko tässäkin keskimääräinen demari siis sitä mieltä, ettei osaa sanoa?
Sosiaalidemokratia-käsitettä ei tulisi käyttää, koska se on huonosti määritelty. Itse en käytä. On parempi puhua sosiaalidemokraattisesta puolueesta ja sen toimista.
Alunperin sosiaalidemokratialla oli selkeä määritelmä. Oli tarkoitus pyrkiä sosialismiin demokraattisin keinoin. Nyt sosialismi ei kuulu virallisiin pyrkimyksiin ja koko sosiaalidemokratian käsite on hämärtynyt niin paljon, että sitä ei tulisi käyttää.
IDA, myönnä pois olevasi paha ihminen.
Haluat rajoittaa toisten ihmisten oikeuksia ilman, että nämä oikeudet vaikuttaisivat omaan elämääsi mitenkään.
Tämä on silkkaa pahuutta.
IDA, puhut todellisen, historian, kulkeutumisesta kitkattomasti nimeämiseen. Mutta nimeäminen on myös varmuutta lisäävä itse itseään ruokkiva järjestelmä, joka yleensä antaa oikeuden kokemukselle - tuottaa (ehkä moraalisen) rohkeuden pysyä niissä mielipiteissään, joissa on. En oikein osaa sanoa tästä mitään järkevämpää. Monilla uskovilla tai konservatiiveilla sen sijaan saisi usein olla ripaus kykyä uskon horjumiseen; eikö silloin vasta tuntisi olevansa korkeamman kädessä eikä niin suorassa yhteydessä.
Tuo on toinen, vaikeampi kysymys.
En missään nimessä näe mielekkääksi uskoa mihinkään ideologiaan, mutta pidän siis niiden määrittelyä jopa välttämättömänä sivistyneen elämän kannalta. Suhteet ideologioihin voivat saada uskon piirteitä, mutta se on usein vain pahaksi.
Usko on eri juttu, mutta toisaalta on kai reilua ainakin yhteiskunnan kannalta, että sekin mihin uskotaan määritellään mahdollisimman hyvin ja avoimesti. Uskon ja järjen suhteesta yhteiskunnassa en uskalla lähteä esittämään mitään erityistä, mutta vetoan Johannes Paavali II:een.
http://katolinen.fi/?page_id=5179
Tomi:
Myönnän auliisti. Kiistän kuitenkin väitteesi, että olisin saatanallinen. Ei sinustakaan ole siihen, vaikka kuinka yrittäisit.
Ihan mielenkiintoinen kirjanen näistä asioista (ideologian määrittely ylempänä toimintaa ohjaavana rakenteena) on suomennettukin teos: Valentin Volosinov: Kielen dialogisuus: Marxismi ja kielifilosofia.
Minusta siinä on piilotettua kritiikkiäkin sosialismia kohtaan. Mutta tuskinpa kukaan, joka nykypäivänä edes vähän on kallellaan sosialistisen ajattelun suuntaan, haluaisi missään nimessä lähellekään toistumaa niistä historiallisista yhteiskunnista, joissa sosialismi on ollut valloillaan. Tämä on lähinnä Kumisten ja muiden höyröjen propagandaa. Helppoa mutta vailla järkeä. Mutta on tietysti mahdollista, että Stalinin kaltaisia itsekkäitä kapitalisteja pääsisi aina valtaan samoista yrityksistä huolimatta, ja koko rakennelma olisi vain liian utopistinen ihmisten käsitellä. Vaikeita asioita... Mutta haluaisin kuitekin oikaista sen valloillaan olevan väärinkäsityksen, että sosialistista maailmankuvaa kantavat ihmiset useinkaan haluaisivat samantapaisia järjestelmiä kuin historiassa. Tämä on sitä nettihöttöä, josta ruutitynnyrit saavat voimansa. Eiköhän siinä usein ole taustalla mahdollisuus ideoista, jotka saattaisivat toteutuessaan rakentaa järkevämpää yhteiskuntaa.
Mutta haluaisin kuitekin oikaista sen valloillaan olevan väärinkäsityksen, että sosialistista maailmankuvaa kantavat ihmiset useinkaan haluaisivat samantapaisia järjestelmiä kuin historiassa.
Kyllä niitäkin on. Tällä hetkellä miljardi kiinalaista elää sosialismissa, Kuubassa aattella on satoja tuhansia tai miljoonia kannattajia samoin kuin Venezuelassa. Suomessa ainakin miljoona äänestäjää on sitä mieltä, että valtiolla on oikeus päättää mikä on oikea elämäntapa.
Olen korostanut pitkään (pari vuotta), että fascismi ei enää tule koteihimme potkimalla ovet sisään nahkasaappain, vaan nyt totalitarismia oikeutetaan nanny-state liberaaleilla ajatuksilla. Siitä nimi Liberal Fascism.
Kumis, on se näinkin. Eräät sanovat, että kommunismin epäonnistuminen johtui siitä, että kapitalismi ei missään vaiheessa lakannut näiltä alueilta. Tiedä häntä, en todellakaan ole asiantuntija. Mutta on perää todella ajatella, minkä verran valtaa ihminen tarvitsee ja minkä verran tästä tulee olla nähtävissä ja näkyvissä (siis kaksi positiota: näkijä/nähty). Menee tosi hankalaksi ja yksityiskohtaiseksi alkaa näitä käsittelemään. Venezuelassa (pelkän luetun ja asiaa tuntemattoman silmin) kai on saatu myös hyvää aikaan siinä mielessä, että linux on käytössä ja muitakin aikapäiviä keksittyjä ?koodeja? on sosialisoitu. Tässä on yleensä se hyvä puoli, että nämä keksijät ovat roppakaupalla saaneet jo varansa elää elämänsä niin yltäkylläisesti kuin haluavat, mutta nykyisellään useat patentit vain työllistävät hännystelijöitä ja valvojia, jotka eivät tee mitään hyödyllistä - vain valvovat ettei näitä ?koodeja? (myös lääketiede) käytetä väärin. Siis turhanpäiväistä kulutusta ja nollatulosta.
Valitettavasti Johannes Paavali II:sen Totuuden loiste ei ( vielä? ) ole verkossa. Muuten linkittäisin siihenkin :D
Itse en näe sosialismin joidenkin ideoiden pragmaattista toteutusta mitenkään erityisen vaarallisena. Ne joko toimivat tai sitten eivät. Mutta heti jos jostain ideologiasta alkaa tulla Totuus ollaan vaarallisella tiellä.
Tässä on myös ihan mielenkiintoinen linkki :)
http://www.youtube.com/watch?v=0Zf84st0H_Q
Lähetä kommentti