En nyt viitsi julistaa miksi yksityinen ei ole poliittista, jostain blogin uumenista varmasti löytyy aiheesta, vaan ihmettelen vain onko yleisen ja yksityisen ero katoamassa ja otan esimerkin kirkon parista.
Uudessa Fides-lehdessä oli arvio Antti Nylenin kirjasta. Luin sen kursorisesti ja korjaan näkemyksiäni, jos huomaan lukeneeni väärin. Arvion mukaan kyseinen kirja erittelee erään uskovien ryhmän katekismususkoviksi, jotka julistavat kirkon virallista oppia. Minusta näin ei ole. Katekismus nyt vain sisältää kirkon virallisen opin esityksen, eli se on julkisesti merkityksellistä. Henkilökohtainen suhde kirkkoon on eri asia. Ainakin itselleni se on äärimmäisen tärkeä, mutta en näe sillä oikeastaan mitään julkista merkitystä. Itse usko kuitenkin elää sitä kautta ja vain sitä kautta se voi vaikuttaa kirkkoon osana sitä. Koen potentiaalisesti epäjärjestystä luovana jonkinlaisen Pussy Riotin toivottamisen julkisesti tervetulleeksi kirkkoon, koska se sisältää ideatasolla mahdollisuuden, että kirkosta ajetaan ne nöyrät ja hiljaiset, jotka eivät kestä älyllisesti seksikästä Jumalanpilkkaa pois. Toisaalta se on tietysti merkityksetöntä kokonaisuuden kannalta, koska niin ei koskaan tapahdu, eikä se ei muuta mitään. Se on vain julkista puhettaa asioista, jotka eivät ole julkisesti vaikuttavia. Niin kuin nyt tietysti tämäkin, ja sitten kohti kaupungintaloa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti