Eilen oli ruotsalaisuuden päivä. Suomenruotsalaiset vaikuttavat surullisen itsetuhoiselta kansalta. Nykyisellä politiikalla, josta RKP pitää kynsin ja hampain kiinni, ruotsia tuskin puhutaan Suomessa enää kymmeniä vuosia. Se on sääli se.
Edelliseen postaukseen linkitetyssä tekstissä oli hyvä kuvaus läheisyysperiaatteesta, jonka mukaan mikään organisaation/hierarkian ylempi taso ei saisi puuttua päätöksiin, jotka alempi taso voi saattaa kunnialliseen ja onnelliseen päätökseen. Se on todella jalo poliittinen periaate ja se on, tai paremminkin on olevinaan, myös yksi EU:n perusperiaatteita. Mikäli Suomella olisi EU-poliikka se nojaisi vahvasti tähän periaatteeseen ja loisi itselleen vapaata, itsenäistä liikkumatilaa EU:n sisällä yhdessä muiden EU:n "pienempien" valtioiden kanssa. Tosiasia kuitenkin on, että vasta siinä tilanteessa, kun EU on kansallisesti ja alueellisesti hyväksytty ympäri Eurooppaa se voi yleensäkään toimia kestävästi. Nykyisellä menolla edessä on Neuvostoliiton kohtalo, mikä toisaalta voi olla aivan hyväkin asia, eikä välttämättä sääli lainkaan.
3 kommenttia:
"Hän on kunnon mies niinkuin jokainen on läpikäytyään krematorion..."
"Hän meni niin lujaa, niin lujaa meni hän että lopulta pyyhälsi ohi elämän.."
Onnea on: Tavata toisessa maassa nettituttunsa kautta isänsä (rip) opiskelutoveri (nettikaverin eno). Harmi ettei faijani ole enää elossa, huomattavasti teräväkielisempi kaveri kuin minä, tilanne kaipaisi moista yksilöä, johonkin.
Olet Ilkka kännissä? Subsidiariteettiperiaate on aivan yleinen, poliittinen periaate.
Lähetä kommentti