Termiin 'hyvejohtajuus' liittyvä eetos saa sisälläni asuvan pienen, köyhän jesuiitan nousemaan kapinaan, pomppaamaan takaloilleen, paljastamaan hampaansa ja toteamaan jyrkän opettavaisesti: "Ei ole kuin yksi hyvejohtaja!" Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että asiassa voi olla järkeäkin. Ainakin
Hyvejohtajuus-sivusto on käsitellyt Jussi Halla-ahon kirjoituksia tavalla, joka on virkistävä poikkeus yleisestä, asioista sivussa olevasta marinasta:
Jussi Halla-ahon radikaali retoriikka.
Politiikan retoriikka - osa 1: Halla-ahon eetos.
Itselleni Halla-ahon kirjoitusten yli käyvä eetos määrittyy hänen sellaisista alkuaikojen kirjoituksistaan kuin Mietteitä mielipiteistä, Mietteitä kansainvaelluksesta, Ceuta. Mellila ja suvaitsevainen vastuunpakoilu jne., joista varsinkin viimeinen kaikessa yksinkertaisuudessa esittää selkeästi sen moraalisen ongelman ja kysymyksen, johon nykyiseen, eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan myönteisesti suhtautuvien pitäisi kyetä vastamaan ennen kuin he toimivat. Tai olisi pitänyt, voi jo sanoa. Kokonaisuudesta välittyvän eetoksen noustessa tuolta pohjalta jäävät mahdolliset ilkeät ja sarkastiset heitot omaan arvoonsa ja vähälle huomiolle. Voi hyvinkin olla, että mikäli olisin itse tutustunut Jussi Halla-ahon kirjoituksiin vain rakkaasta Yleisradiostamme tai Helsingin Sanomista tulleiden viittausten ja niiden synnyttämän eetoksen kautta, niin olisin itsekin pöyristyneen joukon mukana tuomitsemassa Halla-ahoa, sekä hakemassa kriisiapua ja vertaistukea järkytykseeni. Nyt vain odottelen rauhallisesti, että suvaitsevaisuuden nimiin vannovat poliittiset kaaderimme joskus vastaisivat Ceuta, Mellila - kirjoituksen herättämiin, asiallisiin ja oikeamielisiin kysymyksiin.
Mitä tästä opimme? Emme varmaankaan mitään. Sen voi ainakin huomioida, että jos modernissa maailmassa on jotain hyväksyttävää, niin se on teknologian ansioita. Asioissa ei tarvitse olla yleisen, esitetyn mielipiteen varassa, vaan lähes kaikki yleiseen politiikkaan liittyvä on hyvin vaivattomasti tutkittavissa. Itsekin olen valmis, tosin pitkin hampain, myöntämään, että tuossa hyvejohtajuudessa ja jopa maallisissa hierarkioissa voi olla taustalla jotain arvokasta. Tai ei sentään tuota viimeistä, elleivät ne kurottaudu kohti yhtä, ainoaa oikeaa hyvejohtajaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti