perjantai 25. marraskuuta 2011

Ateismin lyhyt historia

Katselin Helsingin Vapaa-ajattelijoiden Youtube - kanavalta kalvosulkeiset ateismin historiasta. Aivan mielenkiintoista. Haluan kuitenkin puuttua yhteen, mielestäni selkeään virheeseen.

Varhaisen ateismin historiallisen todistamisen vaikeuksista kerrottaessa viitattiin yhtenä todisteena psalmiin 14. Sehän alkaa: "Mieletön se joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole." Tämän katsottiin todistavan, että tuolloin siis eli ihmisiä, jotka ajattelivat, että jumalia ei ole ja olivat siten ateisteja. Psalmi ei kuitenkaan ollenkaan todista sitä, vaan siinä puhutaan nimenomaan yhdestä, persoonallisesta Jumalasta ja uskosta häneen. Todettiin myös, että emme voi tietää noista psalmissa mainituista uskottomista ihmisistä mitään. Tämäkin on väärin, koska kyllähän heistä on Raamatun historiallisissa kirjoissa kirjoitettu paljonkin. Myös heidän jumaliaan ja uskonnollisia tapojaan on kuvattu.

Tietenkin on mahdollista, että tuolloinkin oli ateisteja, ja varmaan olikin. Todisteena siitä kyseinen psalmi ei kuitenkaan käy.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jotenkin kiehtovaa, että Raamattua käytetään ateismin perustelemiseen. Jotenkin myös kiehtovaa, että Rooman valtakunnassa kristittyjä syytettiin nimenomaan ateismista. Jotenkin tässä on vaikeaa hahmottaa, ketkä ovat niitä pahoja jätkiä, kristityt, jotka perustelevat Raamatulla ateistista uskontoaan, vai Raamatulla uskonnollista ateismiaan perustelevat ateistit.

Mutta pian varmaan vastaa se viisas ja lempeä ateisti, joka ohjaa minut oikealle polulle nimensä kunnian tähden. (Kristityt kun tunnetusti harrastavat vain rovioita. Mikä on kyllä tietyssä mielessä siistimpää.)

Sammalkieli kirjoitti...

Minusta olet nyt väärässä.

Ensinnäkin tuohon aikaan ihmiset eivät yleensä kiistäneet naapurikansojen jumalien olemassaoloa.

Teet siis väärän päätelmän. Tyypillinen pakana ei siis olisi kiistänyt israelilaisten Jumalan olemassaoloa.

Mutta paljon parempi tai osuvampi ateismin kuvaus löytyy Sefanjan kirjasta, 1:12

Siihen aikaan
minä, Herra, tutkin Jerusalemin tarkoin
soihduilla valaisten
ja rankaisen niitä miehiä,
jotka juomisen pöhöttäminä
lojuvat raskaan viininsä ääressä
ja sanovat itsekseen:
"Ei Herra tee hyvää eikä pahaa."

IDA kirjoitti...

Sammalkieli:

Saatan olla.

En osaa hepreaa, mutta käännösten perusteella psalmissa kokonaisuutena on kyse JHW:sta. Ja mikäli sitä sijoittaa historialliseen kontekstiinsa, niin ensinnäkin nehän olivat aikoja, jolloin israelilaiset vaihtelevasti alkoivat palvoa muita jumalia ja toiseksi ei oikein voi kuvitella, että täysin uskottomat olisivat tuolloin olleet uhka koko kansalle.

Toisaalta kyse on tietysti myös ajattomasta tekstistä, jonka voi ottaa sellaisenaan vaikka tänään ja tässä. Mutta tuossa esitelmässä sitä siis tarkasteltiin historiallisena.

Sefanjan teksti voisi kuvata myös nautinnonhalua ja laiskuutta tai kyllästyneisyyttä synteinä.