Maalaisuuden manifesti

Aave liikkuu Euroopan yllä, impivaaralaisuuden aave. Hallintopalatsit sijaitsevat kaupungeissa, mutta elintarvikkeet tuotetaan maalla kaukana vallankäytön keskuksista. On jo tullut aika lopettaa tämä tasapainoton symbioosi. On yksinkertaisesti vain lopetettava elintarvikkeiden toimittaminen kaupunkeihin.

Näin se käy. Tämän jälkeen voivat maalaiset vaatia mitä tahansa, joten tässä vaiheessa esitämme vain yhden vaatimuksen: Kristinopin tunnustaminen on tehtävä pakolliseksi kautta koko Euroopan. Olemmehan jo pitkään ihmetelleet miksi tätä ei ole jo tehty vaikka Suomessa on kristillinen sisäministeri. Tällä saavutettaisiin monia etuja, joista yksi, ja kosmisen oikeudenmukaisuuden kannalta jo sellaisenaan riittävä, olisi se, että kymiläisten viljelijätovereidemme ei tarvitsisi enää lukea kotkalaisen vapaa-ajattelijan mielipidekirjoituksia aamulehdestä. Huomiotta ei voi myöskään jättää sitä kunnioitusta, joka Euroopan valtakunnan viisas päätös herättäisi Kiinassa, eikä sitä myönteisen innokasta mediadebattia, jonka se synnyttäisi USA:ssa. Mainosarvo olisi mittamaton, voisi sanoa jopa uskomaton. Ne, jotka eivät tunnustaisi kristinoppia karkotettaisiin valtakunnasta. Näin on tehty ennenkin, eikä kai kukaan meistä, jotka nykyään näitä mantuja tallaamme, voi sanoa etteikö päätös olisi ollut silloinkin viisas.


Kohti vallankumousta siis! Kaikki mukaan. Antaa kaupunkilaisten karpata, jos lihaa riittää.

Adventin ensimmäinen sunnuntai.

( Jes. 63:16b-17,19b;64:2b-7 )
Sinä, Herra, olet meidän isämme. Ikuinen Lunastajamme, se on sinun nimesi. Miksi päästät meidät eksymään teiltäsi, miksi annat sydämemme paatua niin ettei se kavahda sinun voimaasi? Palaa takaisin, palvelijoittesi tähden, palaa kansasi heimojen tähden! Kunpa jo repäisisit halki taivaan, astuisit alas ja panisit vuoret järisemään! Kunpa astuisit alas ja panisit vuoret järisemään! Ikimuistoisista ajoista ei ole tietoon tullut, ei korva ole kuullut, ei silmä nähnyt, että olisi muuta jumalaa kuin sinä, Jumalaa, joka auttaa niitä, jotka häntä odottavat. Sinä olet etsinyt niitä, jotka iloiten täyttäisivät tahtosi, jotka sinua muistaen kulkisivat teitäsi. Mutta me teimme syntiä, ja sinä vihastuit, me rikoimme sinun tahtoasi vastaan, ja sinä kätkit kasvosi meiltä.  Kuin saastaa me olemme olleet, kuin tahrainen riepu on koko meidän vanhurskautemme. Me kaikki olemme kuin kuihtuneita lehtiä, ja syyllisyytemme pyyhkäisee meidät pois kuin tuuli. Ei ole ketään, joka kutsuisi sinua avuksi, joka havahtuisi ja turvaisi sinuun. Sinä olet kätkenyt meiltä kasvosi ja jättänyt meidät pahojen tekojemme valtaan. Mutta olethan sinä, Herra, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa.




(1.Kor:1: 3 - 9)

Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille. Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa. Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin. Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin, ja teillä on armolahjojen koko rikkaus odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. Jumala on myös vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä.  Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan.


(Mark 13:33-37)
"Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin se aika tulee.  Kun mies matkustaa vieraille maille ja talosta lähtiessään antaa kullekin palvelijalle oman tehtävän ja vastuun, niin ovenvartijan hän käskee valvoa. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, koska talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä, kukonlaulun aikaan vai aamun jo valjetessa.  Hän tulee äkkiarvaamatta -- varokaa siis, ettei hän tapaa teitä nukkumasta.  Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!"

Selibaattipäiväkirja osa loppu. Sadetta pitelee

Aamukahvilla katselin ikkunasta joessa uivia sorsia. Pian on joulukuu. Kuitenkaan ei ainakaan vielä tohdita uutisoida päivittäin ilmaston lämpenemisestä ja sen vaatimista toimenpiteistä. Jotain on muuttunut.

Kouvolassa, kuten Kotkassakin, satoi kaatamalla. Kirkkoon kävellessä havaitsi, että myös sade pimeässä tekee Kouvolasta esteettisemmän valojen heijastuessa märästä asvaltista ja pisaroiden iskeytyessä lammikoihin. Sateenvarjosta oli apua. Kouvolan laatikkokirkon kellot soivat koko matkan kävellessäni keskuspuiston läpi, ja pimeys oli sille armollinen, sillä vain valoristi kiinnitti huomiota. Myös meidän kirkkomme lasimaalaus hohti pimeässä ja se oli varsin kaunis. On ilmeisesti tulossa taloudellisesti paremmat ajat, kun valot palavat jo ennen messun alkua. Pappi oli Helsingin metropolista, mutta en tuntenut lainkaan nuivia, vieroksuvia tunteita. Pidin saarnaa hyvänä. Takaisin asemalle kävellessä satoi edelleen, mutta hiljaisemmin. Nyt toivoisin, että joku laittaisi television kiinni, sillä siellä tanssitaan jotain tanssikisoja. En kuitenkaan kehtaa edes pyytää, koska jotkut näyttävät katselevan sitä.

Koska alkoi uusi kirkkovuosi mietin, että kirjoittaisin tänne tänä vuonna joka sunnuntaina ja juhlapyhinä lukukappaleet ja evankeliumitekstit. En kuitenkaan oikein tiedä olisiko se sopivaa. Tämä nyt on kuitenkin Hätäpäiden kalinaa. Toisaalta onhan tässä kuitenkin itsekin henkisesti muututtu, ehkä suurestikin, ja on varsin mahdollista, että en enää kirjoita rivouksia ollenkaan pilaamaan noiden tekstien suurta arvoa. Mietin tätä.

Ball Games...

...eli ajan huononemisen historiaa.

Lapsena tuli innokkaasti seurattuna jääkiekkoa. Sunilassa kun asuttiin ja paikallinen joukkue SuSi oli erittäinkin hyvä. Itsekin tuli pelattua ja luisteltua innokkaasti. Nyt näytti tulevan urheiluruudusta jääkääkkää, jossa leikkitapeltiin porukalla pelaamisen sijasta. Muistan niiltä ajoilta, kun Sunilan Sisun pelejä katseltiin, että silloin olisi pidetty noin yleisesti todella häpeällisenä, jos aikuiset miehet olisivat ruvenneet tappelemaan jonkin pallopelin takia. Saattoihan sitä sattua, mutta ei siitä sankaritarinoita olisi tehty.

Valhe marssii eteenpäin

En ole yhtään seurannut mistä Occupy Wall Sreet - mielenosoituksissa on kysymys. Saattavat hyvinkin olla oikealla asialla - vaikka epäilen - enkä ota kantaa. Omasta mielestäni kuitenkin kaikki joukkokokoukset muualla, kuin niihin osoitetuissa tiloissa voisi vallan hyvin kieltää, koska julkinen tila todellakin on tarkoitettu kaikille. Siellä pitäisi voida vapaasti kuljeskella, kävellä ja oleskella. Spontaanit joukkokokoukset ja mielenosoitukset usein estävät tämän. Torit ovat joukoille parempia paikkoja kokoontua kuin kadut.

Törmäsin Fourt Checraise - blogissa tekstiin noista kokouksista ja siellä erittäin puhuttelevaan ja melko yleispätevään sitaattiin:

Liberals have a new wish every time their latest wish is granted. Conservatives should make them spell out their principles and ideals. Instead of doing this, conservatives allow liberals to pursue incremental goals without revealing their ultimate destination. So, thanks to the negligence of their opponents, liberals control the terms of every debate by always demanding 'more' while never defining 'enough.' The predictable result is that they always get more, and it's never enough.

Noinhan asia tietysti on. Pätee kuin nyrkki silmään esimerkiksi luterilaisen kirkon sisällä nykyään käytävään keskusteluun. Tai maahanmuuttokeskusteluun. Tuo "liberaalien" marssi nyt vain ilmeisesti on tuomittu jatkumaan kunnes seinä tulee vastaan ja sitten kaikkia vähintäänkin sattuu leukaan.

Ateismin lyhyt historia

Katselin Helsingin Vapaa-ajattelijoiden Youtube - kanavalta kalvosulkeiset ateismin historiasta. Aivan mielenkiintoista. Haluan kuitenkin puuttua yhteen, mielestäni selkeään virheeseen.

Varhaisen ateismin historiallisen todistamisen vaikeuksista kerrottaessa viitattiin yhtenä todisteena psalmiin 14. Sehän alkaa: "Mieletön se joka ajattelee: "Ei Jumalaa ole." Tämän katsottiin todistavan, että tuolloin siis eli ihmisiä, jotka ajattelivat, että jumalia ei ole ja olivat siten ateisteja. Psalmi ei kuitenkaan ollenkaan todista sitä, vaan siinä puhutaan nimenomaan yhdestä, persoonallisesta Jumalasta ja uskosta häneen. Todettiin myös, että emme voi tietää noista psalmissa mainituista uskottomista ihmisistä mitään. Tämäkin on väärin, koska kyllähän heistä on Raamatun historiallisissa kirjoissa kirjoitettu paljonkin. Myös heidän jumaliaan ja uskonnollisia tapojaan on kuvattu.

Tietenkin on mahdollista, että tuolloinkin oli ateisteja, ja varmaan olikin. Todisteena siitä kyseinen psalmi ei kuitenkaan käy.

Urpilaisen vastuu

Suurin osa sosialidemokraateista ja heidän äänestäjistään on varmasti kunnon ihmisiä, jotka ovat vain huolestuneita maamme tulevaisuudesta. Sosialidemokraattisen puolueen sisälle on kuitenkin annettu pesiä käenpojan, putinilaisen ortodoksinyrkin, jonka toimintaa on siedetty sen puolueelle tuoman kannatuksen vuoksi. Puolue on selvästi jakaantunut urpilaisluterilaiseen enemmistöön ja mitrolaisortodoksiseen vähemmistöön....

No juu, se pääkirjoitusharjoituksesta; ei millään veny.

Asiallisen poliittisen keskustelun airut, rakas Yleisradiomme, on eilen antanut europarlamentaarikoille välitodistukset, kuten kunnon koulutytöille pitääkin antaa. Tänään vaikuttivat lööpit julistavan, että Isä Mitro ( SDP ) kähmii naisia. A-studio oli tehnyt ohjelmansa muutaman EU-lobbarin ja parlamentin virkailijan nimettömien lausuntojen varaan. Veikkaan, että noita lobbareita on EU:ssa jotain kymmenkunta, joten suurin osa on luonnollisesti tunnistettavissa antamistaan lausunnoista. Ei ihme, jos Suomen talouselämällä menee huonosti: Ei kenenkään pitäisi koskaan palkata etujaan edistämään noin tyhmiä ihmisiä, jotka "nimettöminä" arvostelevat edustajia joihin heidän pitäisi pyrkiä vaikuttamaan. A-studion journalistisesta tasosta en viitsi sanoa mitään. Kehotan journalismin alalle pyrkiviä hakeutumaan erilaisiin seiskoihin, koska siellä on varmasti paremmat ja vakaammat palkat.

Noin tällä kertaa vakavan, yhteiskunnallisen median maailmaan eksymisen seurauksena. Kaikkia muita tietenkin kehotan olemaan kokonaan seuraamatta ajankohtaista valtamediaa. Internetissä on kaikki tieto. En kuitenkaan linkitä Jussi Parviaisen blokiin.

edit:

Otetaan mediakritiikkiä sen verran takaisin, että kyllähän myös lehdissä aina silloin tällöin välitetään uutisia, joissa paikan päältä, omalla nimellä kerrotaan miten asiat ovat:

Eija-Riitta Korhola puolustaa Mitro Repoa.

Tietämättä asiasta käytännössä mitään uskon yleisen elämänkokemuksen valossa, että asia on juuri noin kuten se artikkelissa ilmaistaan.

Stigmata

Pidän radio-ohjelmasta Ristitulta:

Onko puhe synnistä vihapuhetta?

Vaikka juontajat Dupont & Dunpond ovat täysin väärässä tuossakin, niin he antavat selittää asian. Se, että he sitten lopuksi kommentoivat väärin on hyvä asia, koska he sanovat oman mielipiteensä, vaikka ovatkin väärässä.

Ota rahat, ole paha.

Eilen tuli käytyä Kouvolan kirjakaupassa. Paheksuin paikan uskonnollisen kirjallisuuden hyllyn mitättömyyttä ja sitä, että se oli sijoitettu lattianrajaan. Meinasin protestiksi ostaa Raamatun, mutta sitten ajattelin, että antaa olla onhan minulla jo niitä. Juuri pois lähtiessäni sattui silmääni Psalmit Septuangitan mukaan. Luin nopeasti psalmin 151 ja muutenkin kirja tuntui hienolta ja kauniisti sidotulta. Ajattelin heti ostaa sen, mutta sitten vilkaisin hintaa, joka oli lähes 50 €oohhia. Päätin välittömästi strategiasta, jolla hommaan kirjan itselleni joululahjaksi ilmaiseksi. Tätä on oveluuden ja kierouden synti.

Tänään ostin paketin viiniä ja pullon viskiä. Hinta oli melkein 40 €oohhia. Opin hiljalleen latinaa ja voin vain sanoa: "Mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa." Kaikissa elämän risteyksissä, niin tällaisissa pienissä, kuin suuremmissakin on ollut näin. Tämän tajuaminen on, paitsi haastavaa ja raskasta, myös äärimmäisen vapauttavaa.

Ilmoitusluonteinen asia

Aamukahvitelevision mukaan tänään on Ahtisaari-päivä. En vietä sellaista.

Poliittisia mietteitä aamukahvilla

Rahasta ihminen tekee mitä vain. Jotku jopa kirjoittavat pääkirjoituksia suomalaisiin sanomalehtiin. Olisi kansakunnalle ja maailmalle otollista, jos onnistuisimme yhteiskuntana viimeinkin järjestämään perustulon ihmisille. Jos ei muuta, niin se mahdollistaisi ainakin kunniallisen elämän. Nykyään lienee jo lähes turvallista ilman erehtymisen pelkoa todeta, ellei perittyä omaisuutta oteta huomioon, että "mitä köyhempi sitä hyveellisempi." Tämä ei ole olenkaan hyvä asia.

Falangistit analyysissa

Termiin 'hyvejohtajuus' liittyvä eetos saa sisälläni asuvan pienen, köyhän jesuiitan nousemaan kapinaan, pomppaamaan takaloilleen, paljastamaan hampaansa ja toteamaan jyrkän opettavaisesti: "Ei ole kuin yksi hyvejohtaja!" Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että asiassa voi olla järkeäkin. Ainakin Hyvejohtajuus-sivusto on käsitellyt Jussi Halla-ahon kirjoituksia tavalla, joka on virkistävä poikkeus yleisestä, asioista sivussa olevasta marinasta:

Jussi Halla-ahon radikaali retoriikka.
Politiikan retoriikka - osa 1: Halla-ahon eetos.

Itselleni Halla-ahon kirjoitusten yli käyvä eetos määrittyy hänen sellaisista alkuaikojen kirjoituksistaan kuin Mietteitä mielipiteistä, Mietteitä kansainvaelluksesta, Ceuta. Mellila ja suvaitsevainen vastuunpakoilu jne., joista varsinkin viimeinen kaikessa yksinkertaisuudessa esittää selkeästi sen moraalisen ongelman ja kysymyksen, johon nykyiseen, eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan myönteisesti suhtautuvien pitäisi kyetä vastamaan ennen kuin he toimivat. Tai olisi pitänyt, voi jo sanoa. Kokonaisuudesta välittyvän eetoksen noustessa tuolta pohjalta jäävät mahdolliset ilkeät ja sarkastiset heitot omaan arvoonsa ja vähälle huomiolle. Voi hyvinkin olla, että mikäli olisin itse tutustunut Jussi Halla-ahon kirjoituksiin vain rakkaasta Yleisradiostamme tai Helsingin Sanomista tulleiden viittausten ja niiden synnyttämän eetoksen kautta, niin olisin itsekin pöyristyneen joukon mukana tuomitsemassa Halla-ahoa, sekä hakemassa kriisiapua ja vertaistukea järkytykseeni. Nyt vain odottelen rauhallisesti, että suvaitsevaisuuden nimiin vannovat poliittiset kaaderimme joskus vastaisivat Ceuta, Mellila - kirjoituksen herättämiin, asiallisiin ja oikeamielisiin kysymyksiin.

Mitä tästä opimme? Emme varmaankaan mitään. Sen voi ainakin huomioida, että jos modernissa maailmassa on jotain hyväksyttävää, niin se on teknologian ansioita. Asioissa ei tarvitse olla yleisen, esitetyn mielipiteen varassa, vaan lähes kaikki yleiseen politiikkaan liittyvä on hyvin vaivattomasti tutkittavissa. Itsekin olen valmis, tosin pitkin hampain, myöntämään, että tuossa hyvejohtajuudessa ja jopa maallisissa hierarkioissa voi olla taustalla jotain arvokasta. Tai ei sentään tuota viimeistä, elleivät ne kurottaudu kohti yhtä, ainoaa oikeaa hyvejohtajaa :)

hyvä keskustelu...

... tai oikeastaan puhehan tuo on. Morfinen resonanssi toiminee niin, että rakas Yleisradiomme esittää tuon ohjelman kotomaamme kanavilla.

Oho! ja Vau!

Enpä olisi uskonut, että vielä viitsii pyöritellä jotain poplevyä edestakaisin. Tänään on mennyt kuitenkin useampi tovi Beach Boysien Smile Sessionsia kuunnellen. Yksinkertaisesti loistavaa. Toisaalta tämäkin on kyllä tehty ajat sitten, mutta voihan sitä kuvitella, että se on ihan upouusi ja, että popissa olisi jotain hohtoa vieläkin.

Kirkkopolitiikkaa

Itse tietysti toivoisin, että koko Suomi palaisi pyhän katolisen kirkon helmoihin, eikä asia minulle oikeastaan kuulu, mutta on tavallaan kuitenkin suuri sääli, että evankelisluterilainen kirkko hajottaa itsensä.

Vantaan seurakunnat luopuvat viiden lähetysjärjestön avustuksista,
Mikä meni vikaan.

Noiden perusteella on täysin selvää, että evankelisluterilaisessa kirkossa ajetaan, ellei ulos, niin täysin marginaaliin ne, jotka ovat uskollisia kirkon omalle opetukselle. Ja tämä tehdään ratsastamalla "ylväästi" homoseksuaalisen vähemmistön ja muidenkin vähemmistöjen olkapäillä. En oikein usko, että he ovat sitä edes pyytäneet, vaan kyse on vain tiettyjen piirien omien poliittisten näkemysten edistämisestä kirkon sisällä tarkoituksena tuhota evankelisluterilainen kirkko kirkkona. Mikä myös mitä ilmeisimmin tapahtuu. Kirkon ei pitäisi olla demokratia, minkä ihmiset myös hyvin oivaltavat, sillä juuri kukaan ei äänestä kirkollisvaaleissa ja niihin kerätään ehdokkaiksi ihmisiä, jotka eivät edes käy säännöllisesti kirkossa, jos käyvät ollenkaan. Eikä evankelisluterilainen kirkko toisaalta mikään oikea demokratia olekaan, vaan sitä ohjataan täysin suunnitelmallisesti, tilaisuutta hyväksi käyttäen, suuntaan, jossa sitä ei enää voisi sanoa kirkoksi millään muotoa, kuten nyt vielä hyvinkin voi.

Sinänsä hyvä, mutta ainakin otsikoltaan turhan raflaava, kirjoitus aiheeseen liittyvistä kaksoisstandardeista:

Valtio tukee homouden ja naispappeuden vastaista lahkoa.

Kreikkalaiskatolinen kuitenkin tarkoittaa (roomalais)katolisen kirkon itäistä riitusta, jossa on aina noudatettu tuota samaa, kirjoituksessa kuvattua käytäntöä, jota myös ortodoksiset kirkot noudattavat. Pappien selibaatti ei ole mikään "dogmi" ja siitä on aina voitu luopua perustelluin syin, eli naimissa olevia miehiä voidaan vihkiä papeiksi. Joka tapauksessa katolista- tai ortodoksisia kirkkoja olisi täysin mahdotonta painostaa luopumaan opistaan. Siksi on myös säädyllistä, että sitä ei edes tehdä. Tiettyä rehellisyyttä voisi kuitenkin osoittaa myös niitä evankelisluterilaisen kirkon toimijoita, jotka yrittävät säilyttää evankelisluterilaisen kirkon perustavan opin, kohtaan. On jokseenkin masentavaa, kun omat, täysin oikeat ja totuudelliset lähtökohdat ovat ne mitkä ovat, niin silti asetutaan näissä kiistoissa esiintymään liberaalien, evankelisluterilaista kirkkoa hajottavien voimien puolella lähinnä kai vain oman imagon vuoksi. Se ei ainakaan edistä ekumeniaa, vaan ajaa Suomen evankelisluterilaista kirkkoa kauemmaksi mahdollisesta yhteydestä ja yhdestä, katolisesta ja apostolisesta kirkosta, jonka kuitenkin pitäisi olla se minkä olla pitäisi. Hajaannus on pelkästään häpeällistä.

Politiikka on likaista ja mitäpä siitä pitäisi välittää; kaikki käy lopulta kuitenkin niin kuin oikein on. Ensi vuosi on julistettu uskon vuodeksi: Kannattaa osallistua!

Hyvin uuvuttavaa

Katselin ja kuuntelin läpi Vasemmistonuorten järjestämän paneelikeskustelun, jossa analysoitiin meidän perussuomalaisten Suomen ylle synkäksi pilveksi muodostamaa fasistisen diktaruurin uhkaa.

Äärioikeiston anatomia - Fasismin muuttunut luonne ja antirasismin mahdollisuudet.

En oikein osaa kommentoida sitä muuten, kuin runoilijan sanoin:

Muualla tulta hehkuu vanhat miehet,
Vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
Ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Koko tilaisuuden ehkä ainoa ilahduttava hetki oli huomio halla-aholaisten fasistisesta rautanyrkistä, jota on suunnitelmallisesti rakennettu 15 vuotta, tai jotain. Juupa juu. On kai pakko keskittyä kunnallisvaaleihin, jos vaikka ne taas edistäisivät sitä, että politiikka siirtyisi enemmän vanhojen ja vastuullisten ihmisten hoidettavaksi. Eihän ole oikein kiusata nuoria tuollaisella.

Subsidiariteetti

Eilen oli ruotsalaisuuden päivä. Suomenruotsalaiset vaikuttavat surullisen itsetuhoiselta kansalta. Nykyisellä politiikalla, josta RKP pitää kynsin ja hampain kiinni, ruotsia tuskin puhutaan Suomessa enää kymmeniä vuosia. Se on sääli se.

Edelliseen postaukseen linkitetyssä tekstissä oli hyvä kuvaus läheisyysperiaatteesta, jonka mukaan mikään organisaation/hierarkian ylempi taso ei saisi puuttua päätöksiin, jotka alempi taso voi saattaa kunnialliseen ja onnelliseen päätökseen. Se on todella jalo poliittinen periaate ja se on, tai paremminkin on olevinaan, myös yksi EU:n perusperiaatteita. Mikäli Suomella olisi EU-poliikka se nojaisi vahvasti tähän periaatteeseen ja loisi itselleen vapaata, itsenäistä liikkumatilaa EU:n sisällä yhdessä muiden EU:n "pienempien" valtioiden kanssa. Tosiasia kuitenkin on, että vasta siinä tilanteessa, kun EU on kansallisesti ja alueellisesti hyväksytty ympäri Eurooppaa se voi yleensäkään toimia kestävästi. Nykyisellä menolla edessä on Neuvostoliiton kohtalo, mikä toisaalta voi olla aivan hyväkin asia, eikä välttämättä sääli lainkaan.

Maailmanhallitus

Lukaisin edellisen tekstin kommenteissa mainitun tekstin

Towards Reforming the International Finacial And Monetary Systems in the Context of Global Public Authority 

Se on itse asiassa erittäin hyvä ja sen esittämiä suuntaviivoja noudattava "maailmanhallitus" varmasti toimisi erittäin hyvin. Ongelma vain on siinä miten tuollaisen hallinnon voisi muodostaa. Olisin näissä oloissa erittäin pessimistinen ja mieluummin näkisin, että oltaisiin tekemättä mitään kuin, että suina päinä lähdettäisiin ylhäältäpäin toteuttamaan tuollaista järjestelmää. Esimerkiksi Suomi ja Yhdysvallat ( tai Sveitsi ja Venäjä ) eivät yksinkertaisesti voi olla samassa mielessä tekstin tarkoittamia kansakuntia, vaan niiden erot jo pelkästään koossa ovat aivan liian suuret. Realistista pohjaa moraalisesti ja taloudellisesti kestävälle maailmanhallinnolle pitäisikin lähteä etsimään pikemminkin nykyisten suurvaltojen pilkkomisesta pienempiin osiin, kuin niiden keskinäisen yhteistyön lisäämisestä. Mikäli tekstin esittämät asiat olisivat sovittavissa, myös se olisi sovittavissa. Eli ensin siis itsenäisiä, vahvoja aluehallintoja Kiinaan, USA:han, Venäjälle jne. ja vasta sen jälkeen maaimanhallintoja rakentamaan.

Tuohtumus rautatieasemalla

Kotimaista, yhteiskunnallista mediaa tarkkailemalla tulee siihen tulokseen, että aikuisen Suomen kansalaisen keskeiset mielentilat ovat tuohtumus, akuuttia kriisiapua kaipaava järkytys ja pöyristyminen. Itse haluan olla kunnon kansalainen varsinkin julkisessa tilassa, joten olen nyt äärimmäisen pöyristynyt siitä, että Jussi Halla-aho ja Kuopion piispaksi pyrkivä Sakari Häkkinen olivat viikolla samana päivänä samaa mieltä. Kumpikaan ei nimittäin täysin jaa Jeesuksen ajatusmaailmaa.

Jussi Halla-aho ei jaa Jeesuksen ajatusmaailmaa.
Häkkinen: Spongin tuki ilo ja kunnia.

Molemmat ovat tietenkin totaalisen väärässä, mutta Jussi Halla-ahon näkemystä voi kyllä ymmärtää. Mikäli Jeesuksen näkee pelkästään inhimillisenä opettajana ja filosofina, niin ei Hän sellaisena kovinkaan kummallinen olisi. Ja juuri näinhän yleinen eetos Suomessa on pyrkinyt näkemään jo vuosikymmeniä. Jeesus on yleisesti nähty lähinnä maailman suurimpana sosialistina ja kaikkien hyvien aatteiden ikonina unohtaen kokonaan se yksinkertainen tosiasia, että hän on meidän Herramme, eli juuri se keskeinen asia mikä pitäisi todeta ja julistaa. Se, että ateisti tällaisessa ilmapiirissä pitää Jeesusta lähinnä jonkin Lennonin kaltaisena pasifistihippinä ei ole mikään ihme. 'Kirjansa Kenen poika sinä olet? perusteella myös Sakari Häkkinen vaikuttaisi pitävän Jeesusta sellaisena.

Mikäli minun pitäisi pitää jonkinlaista indexiä kielletyistä kirjoista antaisin armon Kirjoituksille uppoavasta lännestä - ehkä vaatisin jotain yksittäistä lausetta muutettavaksi ihan ilkeyttäni - mutta taitaisin vetää mustekynällä viivan Sakari Häkkisen koko kirjan yli. Onneksi ei pidä pitää, mutta silti voin varmaankin todeta kuinka vahvasti tuntuu siltä, että Häkkisen kirja vie näistä kahdesta sieluja paljon, paljon pahemmin harhaan. Ja hänen sentään pitäisi kai tietää ja myös kantaa vastuuta siitä mistä tuollainen pasifistihippisankarikuva on yleiseen tietoisuuteen iskeytynyt.

Päätän pöyristymiseni täältä tähän, sillä kahvila menee kiinni ja minun pitää siirtyä alakerran pubiin.