Ehken ymmärsin väärin, mutta katolinen kirkko on arvoliberalismin suuri vastustaja. Paavin kirkko kannattaa näkemystä, jonka mukaan miehet, joilla on yleensä naisia suurempi libido, saavat omistaa seksuaalisten halujensa kohteet omien halujensa tyydyttämiseksi. Katolisen kirkon mukaan muuta omistusta kuin kirkon omistus ei tarvita (tätä näkemystä Paavi on joutunut muuttamaan pakon edessä viime vuosisadalla, vaikka edelleenkään pappien ei sallita omistaa hallitsemaansa omaisuutta). Kolmanneksi Paavin kirkko on halunnut rajoittaa yksilöiden vapautta päättää omista asioistaan, mikä räikeimmin ilmeni katolisen kirkon vastustuksessa lopettaa (maa)orjuus. Paavihan oli Euroopan suurin orjanomistaja.
Sosialismissa vapaa seksi julistettiin pannaan (suomalaiset naiset ovat Euroopan kovimpia seksin rajoittajia niin maksullisen seksin kuin nuortenkin suhteen). Neukkulassa ei tietenkään ollut yksityisomistusta ja kolmanneksi työmies oli puolueen orja. Lyhyesti sanottuna, niin katolinen kirkko kuin sosialismikin ajavat rajoituksia yksilön seksuaalisuuden, yksityisomistuksen kuin yksilönvapauksienkin suhteen.
Näistä lähtökohdista rohkenen väittää, että arvoliberalismi (sosialismi) ei oleellisesti eroa arvokonservatiivisuudesta (uskonnollisuus). Niissä on vaan eri jumalat, joita palvotaan. Kirkon Jumala on kuitenkin inhimillisempi, koska Hän ensisijaisesti laittaa rangaistuksensa toteen vasta kuoleman jälkeen kun taas sosialismissa rangaistus alkaa heti syntymän jälkeen.
Ei kannata. Kannattaa lukea Katolisen kirkon katekismus. Se on hyvä kirja, sisältää kirkon opin, ja jos toimii sen opetuksen mukaan paavi ei toru ollenkaan ;)
Täytyy jossain vaiheessa tarkistaa nuo maaorjuuteen liittyvät jutut, mutta erittäin valistuneena arvauksena veikkaisin, että ne eivät pidä paikkaansa, vaan ovat värittynyttä kommaripropagandaa. Suhtautumisesta orjuuteen yleensä
Mutta tietenkään kirkko ei koskaan ole voinut hallita aikansa kommareita ja imperialisteja voimatoimin, joten orjuutta on ollut.
Venäjän vallankumouksen yksi keskeinen ideahan oli äärimmäinen arvoliberalismi. Ei voi sanoa, että olisi ollut konservatiivien vika, että homma ei toiminut, koska heidät oli ajettu maanpakoon, vankileireille tai tapettu.
Ja kirkkohan nyt sinänsä ei ole konservatiivinen tai liberaalinen, joten en itse asiassa edes ajatellut sitä, kun kirjoitin tuon syvää luotaavan katsaukseni ;)
Mielessä oli enemmän vaikka se, kuinka kaikkien arvojen ollessa yhtä arvokkaita muuttuu esimerkiksi kouluopetus eräänlaiseksi pinnalliseksi tilkkutäkiksi, jossa oppilaat joutuvat omaksumaan paljon kaikesta, mutta eivät ehdi syventyä mihinkään kunnolla. Vähän tällainen mahdollinen tulevaisuudenkuva
No väkisinhän se jää pinnalliseksi, jos ajatellaan, että kaikki kulttuuriset arvot ovat yhtä arvokkaita. Jos taas riisutaan arvot kaikista kulttuurikehyksistä, niin jäljelle ei taida jäädä kuin paljas seksi, jolloin jokaiseen kommenttiin on kirjoitettava "pippeli".
Arvoliberalismi ei tietenkään ole yksi yhteen arvonihilismin tai arvorelativismin kanssa.
Sinulla näyttää olevan kummia pelkotiloja seksiä kohtaan. Tietääkseni myös (arvo)konservatiivit hässivät. Kannattaisi ehkä kokeilla ja kenties noudattaa tietyn opuksen ohjeita maan täyttämisestä.
Itse suosittelisin sinulle psykologisoinnin välttämistä. Ei se, että pitää kommenttiasi asian vierestä menevänä vielä kerro suhteesta seksuaalisuuteen yhtään mitään.
Ok. Arvorelatismi ja arvonihilismi ovat eri asioita kuin arvoliberalismi. Kaikissa on kuitenkin jollain tavalla mukana se, että ei pidetä jotain arvoja arvokkaampina. Ja tarkoitan siis kulttuurisia arvoja, jotka tietyllä tavalla ovat eri asia kuin henkilökohtaiset arvot.
Amerikkalainen Jim Kalb on mielestäni elossa olevista arvoliberalismin kriitikoista kiinnostavin.
Kalb pystyy hyvin tiivistämään arvoliberalismin ydindogmit: todellisuus on materiaa, arvot ovat subjektiivisia luomuksia. Nihilismistä tai relativismista moderni liberalismi eroaa siinä, että se uskoo jokaisen yksilön "luomien" arvojen absoluuttisuuteen. Näin kaikki ihmiset ja heidän elämäntapansa ansaitsevat yhtä suuren kunnioituksen.
Tämä tietysti tekee kulttuuristen arvojen ylläpitämisestä mahdotonta, koska kuka tahansa töhertelevä kiljupunkkari on taiteilijana yhtä arvokas kuin Gallén-Kallela.
Liberalismi kieltää ainoastaan sellaiset arvot, jotka mahdollistavat ihmisten järjestäytymisen hierarkkisesti (esimerkiksi kansan, suvun tai perheen sisällä).
En tiedä, miksi kutsutaan sellaista näkemystä, joka laittaa arvoja - henkilökohtaisia, kulttuurisia ym. - hierarkkiseen järjestykseen ties millä mittarilla. Arvotyranniaksi, arvofasismiksi, arvodiktatuuriksi vai yksinkertaisesti arvokonservatismiksi?
En tiedä, mitä tarkoitat arvoliberalismilla, joten en osaa sanoa, mitään.
Olen luullut sen tarkoittavan sitä, että hyväksytään se tosiasia, että muilla voi olla erilaisia arvoja ja että arvot yhteiskunnallisessa kontekstissa eivät ole staattisia eikä niiden kehittymistä voi estää.
Kulttuuristen arvojen hierarkkiseen järjestykseen asettumista voisi kutsua vaikka sivistykseksi. Arvokonservatismi voisi olla sen hierarkian ylläpitämistä enemmän, kuin "luovaa" tohinaa.
Minulle kyllä sopii, että sivistykseksi kutsutaan vaikkapa sellaista ajatustihentymää, jossa tiedeusko torjutaan, homoja vainotaan, kirkko nähdään ainoan totuuden lähteenä ja naiset vainnetaan.
Tähän perustuvan hierarkian ylläpitämiseenkään ei varmaan kauheasti paukkuja tarvita, jolloin hartauden harjoittamiseen jää paljon aikaa.
Onko tämä nyt niin rankka asia, että pitää kovasti olettaa mitä muut tarkoittavat ja miksi? Eihän teksti ollut edes varsinaista kritiikkiä vaan heitto, jolla oli kirjallinen otsikko. Jos arvoliberalismin "kritiikki" ottaa koville, niin voisi kuvitella miten ottaa sellainen kritiikki joka kohdistuu arvoihin, joita aivan oikeasti pidetään pyhinä ja joihin sitoudutaan.
TM:
Olisi toki pitänyt määritellä tarkemmin. Tuo Matiaksen linkittämä Jim Kalb vaikuttaa äkkiseltään hyvältä.
Noin lyhyesti ja yksinkertaisesti tarkoitan siis jotain juuri tuollaista, että kuka tahansa töhertelevä kiljupunkkari on taiteilijana yhtä arvokas kuin Gallén-Kallela. Siis taiteilijana, ihmisenähän jokainen ilman muuta on yhtä arvokas.
Kiljupunkkarin ja Gallen-Kallelan ero ei määräydy sen paremmin taidekriitikon kuin paavinkaan ediktistä, vaan samalla mekanismilla kuin minkä tahansa muunkin työn arvostus.
Edelleen, kuvittelin, että perusteena ovat jotain sellaista kuin alkuperäinen ihmisoikeuksien julistus ja vastaavat jumalattomat löpinät.
Latteuksia nekin tietysti varmaan ovat, jos niitä vertaa vaikka ristiretkiin ja muihin jihadeihin.
Olen ehdottomasti eri mieltä siitä, kenelle tämä näyttää olevan rankkaa. Tunnut ottavan kovasti herneen nenään sekä siitä, että kommentoin "heittoasi" että sitä myötäilevää tyhjänpäiväistä kommenttia.
Sitten kun tunnut vielä huonosti kykenevän erottelemaan arvoliberalismin ja nihilismin toisistaan ja sen jälkeen hämärin perustein pystyttelet arvojen asetannan MM-kisoja, niin ei kai tuollaista soopaa tarvitse uskoa tai olla ihmettelemättä.
Sitten kun tunnut vielä huonosti kykenevän erottelemaan arvoliberalismin ja nihilismin toisistaan ja sen jälkeen hämärin perustein pystyttelet arvojen asetannan MM-kisoja, niin ei kai tuollaista soopaa tarvitse uskoa tai olla ihmettelemättä.
No ei todellakaan tarvitse uskoa. Tämä ei ollut niin sanottu tieteellinen teksti.
TM:
Kiljupunkkarin ja Gallen-Kallelan ero ei määräydy sen paremmin taidekriitikon kuin paavinkaan ediktistä, vaan samalla mekanismilla kuin minkä tahansa muunkin työn arvostus.
Rupean kohta sivistyneesti sensuroimaan kaikki tekstit, joissa ateisti sanoo paavi ;D Tässä ei siis varsinaisesti ollut kyse mistään uskonnollisesta.
Itsekin siis näen niin, että tuo hierarkia nimenomaan muodostuu, eikä sitä muodosteta. Se muodostuu kuitenkin hyvin pitkän ajan kuluessa ja vaatii mitä ilmeisimmin jonkinlaista ylläpitoa.
Edelleen, kuvittelin, että perusteena ovat jotain sellaista kuin alkuperäinen ihmisoikeuksien julistus ja vastaavat jumalattomat löpinät.
Latteuksia nekin tietysti varmaan ovat, jos niitä vertaa vaikka ristiretkiin ja muihin jihadeihin.
Alkuperäinen ihmisoikeuksien julistus voisi olla latteus, jos ajateltaisiin, että se on jokin perustava juttu, eikä pidetä mielessä perinnettä, joka sen taustalla on. Koska se on uskonnoton nimenomaan perinne luo sille sen auktoriteetin, joka sillä mahdollisesti on. Jos se käsitetään vain lailliseksi sopimukseksi sen auktoriteetti kärsii. Tai jotain tommosta.
16 kommenttia:
Se kumpuaa laiskasta ajattelusta, pinnallisuudesta, joka on kuolemansynneistä pahimpia.
Ehken ymmärsin väärin, mutta katolinen kirkko on arvoliberalismin suuri vastustaja. Paavin kirkko kannattaa näkemystä, jonka mukaan miehet, joilla on yleensä naisia suurempi libido, saavat omistaa seksuaalisten halujensa kohteet omien halujensa tyydyttämiseksi. Katolisen kirkon mukaan muuta omistusta kuin kirkon omistus ei tarvita (tätä näkemystä Paavi on joutunut muuttamaan pakon edessä viime vuosisadalla, vaikka edelleenkään pappien ei sallita omistaa hallitsemaansa omaisuutta). Kolmanneksi Paavin kirkko on halunnut rajoittaa yksilöiden vapautta päättää omista asioistaan, mikä räikeimmin ilmeni katolisen kirkon vastustuksessa lopettaa (maa)orjuus. Paavihan oli Euroopan suurin orjanomistaja.
Sosialismissa vapaa seksi julistettiin pannaan (suomalaiset naiset ovat Euroopan kovimpia seksin rajoittajia niin maksullisen seksin kuin nuortenkin suhteen). Neukkulassa ei tietenkään ollut yksityisomistusta ja kolmanneksi työmies oli puolueen orja. Lyhyesti sanottuna, niin katolinen kirkko kuin sosialismikin ajavat rajoituksia yksilön seksuaalisuuden, yksityisomistuksen kuin yksilönvapauksienkin suhteen.
Näistä lähtökohdista rohkenen väittää, että arvoliberalismi (sosialismi) ei oleellisesti eroa arvokonservatiivisuudesta (uskonnollisuus). Niissä on vaan eri jumalat, joita palvotaan. Kirkon Jumala on kuitenkin inhimillisempi, koska Hän ensisijaisesti laittaa rangaistuksensa toteen vasta kuoleman jälkeen kun taas sosialismissa rangaistus alkaa heti syntymän jälkeen.
Kumitonttu:
Paavin kirkko kannatta...
Ei kannata. Kannattaa lukea Katolisen kirkon katekismus. Se on hyvä kirja, sisältää kirkon opin, ja jos toimii sen opetuksen mukaan paavi ei toru ollenkaan ;)
Täytyy jossain vaiheessa tarkistaa nuo maaorjuuteen liittyvät jutut, mutta erittäin valistuneena arvauksena veikkaisin, että ne eivät pidä paikkaansa, vaan ovat värittynyttä kommaripropagandaa. Suhtautumisesta orjuuteen yleensä
1537
1888
Mutta tietenkään kirkko ei koskaan ole voinut hallita aikansa kommareita ja imperialisteja voimatoimin, joten orjuutta on ollut.
Venäjän vallankumouksen yksi keskeinen ideahan oli äärimmäinen arvoliberalismi. Ei voi sanoa, että olisi ollut konservatiivien vika, että homma ei toiminut, koska heidät oli ajettu maanpakoon, vankileireille tai tapettu.
Ja kirkkohan nyt sinänsä ei ole konservatiivinen tai liberaalinen, joten en itse asiassa edes ajatellut sitä, kun kirjoitin tuon syvää luotaavan katsaukseni ;)
Mielessä oli enemmän vaikka se, kuinka kaikkien arvojen ollessa yhtä arvokkaita muuttuu esimerkiksi kouluopetus eräänlaiseksi pinnalliseksi tilkkutäkiksi, jossa oppilaat joutuvat omaksumaan paljon kaikesta, mutta eivät ehdi syventyä mihinkään kunnolla. Vähän tällainen mahdollinen tulevaisuudenkuva
Cosco
siis oli mielessä :)
"Se kumpuaa laiskasta ajattelusta, pinnallisuudesta"
Tässäpä perusteltu mielipide, mikä tietysti sopi kuin kortsu paavin pippeliin ottaen huomioon kommentin kirvoittaneen blogistuksen monimuotoisuuden.
No väkisinhän se jää pinnalliseksi, jos ajatellaan, että kaikki kulttuuriset arvot ovat yhtä arvokkaita. Jos taas riisutaan arvot kaikista kulttuurikehyksistä, niin jäljelle ei taida jäädä kuin paljas seksi, jolloin jokaiseen kommenttiin on kirjoitettava "pippeli".
Arvoliberalismi ei tietenkään ole yksi yhteen arvonihilismin tai arvorelativismin kanssa.
Sinulla näyttää olevan kummia pelkotiloja seksiä kohtaan. Tietääkseni myös (arvo)konservatiivit hässivät. Kannattaisi ehkä kokeilla ja kenties noudattaa tietyn opuksen ohjeita maan täyttämisestä.
Itse suosittelisin sinulle psykologisoinnin välttämistä. Ei se, että pitää kommenttiasi asian vierestä menevänä vielä kerro suhteesta seksuaalisuuteen yhtään mitään.
Ok. Arvorelatismi ja arvonihilismi ovat eri asioita kuin arvoliberalismi. Kaikissa on kuitenkin jollain tavalla mukana se, että ei pidetä jotain arvoja arvokkaampina. Ja tarkoitan siis kulttuurisia arvoja, jotka tietyllä tavalla ovat eri asia kuin henkilökohtaiset arvot.
Amerikkalainen Jim Kalb on mielestäni elossa olevista arvoliberalismin kriitikoista kiinnostavin.
Kalb pystyy hyvin tiivistämään arvoliberalismin ydindogmit: todellisuus on materiaa, arvot ovat subjektiivisia luomuksia. Nihilismistä tai relativismista moderni liberalismi eroaa siinä, että se uskoo jokaisen yksilön "luomien" arvojen absoluuttisuuteen. Näin kaikki ihmiset ja heidän elämäntapansa ansaitsevat yhtä suuren kunnioituksen.
Tämä tietysti tekee kulttuuristen arvojen ylläpitämisestä mahdotonta, koska kuka tahansa töhertelevä kiljupunkkari on taiteilijana yhtä arvokas kuin Gallén-Kallela.
Liberalismi kieltää ainoastaan sellaiset arvot, jotka mahdollistavat ihmisten järjestäytymisen hierarkkisesti (esimerkiksi kansan, suvun tai perheen sisällä).
Kalbin juttuja täällä:
http://turnabout.ath.cx:8000/
En tiedä, miksi kutsutaan sellaista näkemystä, joka laittaa arvoja - henkilökohtaisia, kulttuurisia ym. - hierarkkiseen järjestykseen ties millä mittarilla. Arvotyranniaksi, arvofasismiksi, arvodiktatuuriksi vai yksinkertaisesti arvokonservatismiksi?
En tiedä, mitä tarkoitat arvoliberalismilla, joten en osaa sanoa, mitään.
Olen luullut sen tarkoittavan sitä, että hyväksytään se tosiasia, että muilla voi olla erilaisia arvoja ja että arvot yhteiskunnallisessa kontekstissa eivät ole staattisia eikä niiden kehittymistä voi estää.
Se varmaan tarkoittaa jotain muuta.
Anonyymi:
Kulttuuristen arvojen hierarkkiseen järjestykseen asettumista voisi kutsua vaikka sivistykseksi. Arvokonservatismi voisi olla sen hierarkian ylläpitämistä enemmän, kuin "luovaa" tohinaa.
Minulle kyllä sopii, että sivistykseksi kutsutaan vaikkapa sellaista ajatustihentymää, jossa tiedeusko torjutaan, homoja vainotaan, kirkko nähdään ainoan totuuden lähteenä ja naiset vainnetaan.
Tähän perustuvan hierarkian ylläpitämiseenkään ei varmaan kauheasti paukkuja tarvita, jolloin hartauden harjoittamiseen jää paljon aikaa.
Anonyymi:
Onko tämä nyt niin rankka asia, että pitää kovasti olettaa mitä muut tarkoittavat ja miksi? Eihän teksti ollut edes varsinaista kritiikkiä vaan heitto, jolla oli kirjallinen otsikko. Jos arvoliberalismin "kritiikki" ottaa koville, niin voisi kuvitella miten ottaa sellainen kritiikki joka kohdistuu arvoihin, joita aivan oikeasti pidetään pyhinä ja joihin sitoudutaan.
TM:
Olisi toki pitänyt määritellä tarkemmin. Tuo Matiaksen linkittämä Jim Kalb vaikuttaa äkkiseltään hyvältä.
Noin lyhyesti ja yksinkertaisesti tarkoitan siis jotain juuri tuollaista, että kuka tahansa töhertelevä kiljupunkkari on taiteilijana yhtä arvokas kuin Gallén-Kallela. Siis taiteilijana, ihmisenähän jokainen ilman muuta on yhtä arvokas.
En ymmärrä edelleenkään.
Kiljupunkkarin ja Gallen-Kallelan ero ei määräydy sen paremmin taidekriitikon kuin paavinkaan ediktistä, vaan samalla mekanismilla kuin minkä tahansa muunkin työn arvostus.
Edelleen, kuvittelin, että perusteena ovat jotain sellaista kuin alkuperäinen ihmisoikeuksien julistus ja vastaavat jumalattomat löpinät.
Latteuksia nekin tietysti varmaan ovat, jos niitä vertaa vaikka ristiretkiin ja muihin jihadeihin.
Olen ehdottomasti eri mieltä siitä, kenelle tämä näyttää olevan rankkaa. Tunnut ottavan kovasti herneen nenään sekä siitä, että kommentoin "heittoasi" että sitä myötäilevää tyhjänpäiväistä kommenttia.
Sitten kun tunnut vielä huonosti kykenevän erottelemaan arvoliberalismin ja nihilismin toisistaan ja sen jälkeen hämärin perustein pystyttelet arvojen asetannan MM-kisoja, niin ei kai tuollaista soopaa tarvitse uskoa tai olla ihmettelemättä.
Anonyymi:
Sitten kun tunnut vielä huonosti kykenevän erottelemaan arvoliberalismin ja nihilismin toisistaan ja sen jälkeen hämärin perustein pystyttelet arvojen asetannan MM-kisoja, niin ei kai tuollaista soopaa tarvitse uskoa tai olla ihmettelemättä.
No ei todellakaan tarvitse uskoa. Tämä ei ollut niin sanottu tieteellinen teksti.
TM:
Kiljupunkkarin ja Gallen-Kallelan ero ei määräydy sen paremmin taidekriitikon kuin paavinkaan ediktistä, vaan samalla mekanismilla kuin minkä tahansa muunkin työn arvostus.
Rupean kohta sivistyneesti sensuroimaan kaikki tekstit, joissa ateisti sanoo paavi ;D Tässä ei siis varsinaisesti ollut kyse mistään uskonnollisesta.
Itsekin siis näen niin, että tuo hierarkia nimenomaan muodostuu, eikä sitä muodosteta. Se muodostuu kuitenkin hyvin pitkän ajan kuluessa ja vaatii mitä ilmeisimmin jonkinlaista ylläpitoa.
Edelleen, kuvittelin, että perusteena ovat jotain sellaista kuin alkuperäinen ihmisoikeuksien julistus ja vastaavat jumalattomat löpinät.
Latteuksia nekin tietysti varmaan ovat, jos niitä vertaa vaikka ristiretkiin ja muihin jihadeihin.
Alkuperäinen ihmisoikeuksien julistus voisi olla latteus, jos ajateltaisiin, että se on jokin perustava juttu, eikä pidetä mielessä perinnettä, joka sen taustalla on. Koska se on uskonnoton nimenomaan perinne luo sille sen auktoriteetin, joka sillä mahdollisesti on. Jos se käsitetään vain lailliseksi sopimukseksi sen auktoriteetti kärsii. Tai jotain tommosta.
Lähetä kommentti