Vanhaa

Valtakunnansyyttäjän yllättävä kirje sai siis minut kaivamaan esille kaksi vanhaa, jo unohtamaani kirjoitusta. Erityisesti muurahaispesän takaa vilkuttava Hillary Clinton miellytti. Se oli niitä aikoja, kun vielä uskoin hänen ja Mitt Romneyn olevan vastakkain USA:n presidentinvaaleissa, tai aikoja jolloin toivoin hänen tulevan lyömään republikaanien huonon valinnan.

Sitten kahden linkin kautta törmäsin vanhaan kirjoitukseeni politiikoista:

Minusta kansalaisilla on oikeus olettaa, että poliitikot todella vastaavat rehellisesti kysymyksiin. Ei siitä mitään tule, jos joutuu arvaamaan mitä mieltä kukin on.

Niinistö itse on myös korostanut presidentin asemaa mielipidejohtajana. Mies, joka ei kykene näkemään maahanmuuttokysymystä koko Euroopan kannalta kohtalokkaana kysymyksenä, vaan pitää sitä jonkinlaisena mielikuvajuttuna ei ole sopiva presidentiksi, jos yleensä mihinkään yhteiskunnalliseen virkaan. Ainakin itse oletan siis, että Niinistö on tosissaan ja haluaa lisätä mahanmuuttoa Suomeen, koska se rikastuttaa suomalaista kulttuuria.

Ellei Niinistö ole tosissaan hän ainakin haluaa ääniä ihmisiltä, jotka ajattelevat noin. Mielipidejohtajalle taas ei oikein istu se, että esiintyisi oman mielipiteensä vastaisesti saadakseen ääniä.

Niin tai näin. Jokainen voi tietysti punnita itsekseen kannattaako tuollaista miestä äänestää.

En äänestänyt Niinistöä, mutta en Halostakaan. Nykyisin olen muuttanut jonkin verran mieltäni Niinistöstä, , ja saattaisin äänestääkin häntä paitsi, jos hän toteaa uudelleen maahanmuuton rikastavan suomalaista kulttuuria pyrkiessään presidentiksi. Yleisesti asioiden pitäisi kuitenkin olla noin. Poliitikkojen puheet pitäisi ottaa sellaisina, kuin ne on puhuttu.