maanantai 20. joulukuuta 2010

Suomen Sisu

Suomen Sisu on neljän perustajajäsenensä vuonna 1998 perustama kansallismielinen kansalaisjärjestö. Sen tarkoituksena oli ja on edelleenkin koota yhteen kansallismielistä ajattelua ja toimia eräänlaisena keskuksena, jonka ympärille hyvinkin eri tavoin ajattelevat kansallismieliset voisivat kokoontua. Kaiken aikaa kyseessä onkin ollut enemmän keskusteleva ja ideoiva yhteenliittymä, kuin varsinaisesti tiukan ohjelmallisia tavoitteita ajava järjestö. Keskusjohtoisuus on ollut kaikesta toiminnasta kaukana.

Sisun julkisuuskuva, sikäli kuin sellaista on, on järjestöä tunteville hyvin outo ja vieras; itse asiassa se on suoraan sanottuna väärä. Silloin harvoin, kun Sisua on järjestönä käsitelty mediassa siitä ei ole tiedetty mitään, eikä keneltäkään asioista tietävältä ole vaivauduttu mitään kysymäänkään. Toimittajille on riittänyt oma ennakkoasenne jostakin äärioikeistolaisesta ja fasistisesta järjestöstä, jota sitten on ryyditetty kansallismielisyyden usein vainoharhaistenkin vastustajien näkemyksillä. Tuollaisesta lähestymistavasta voi hakea hyviä esimerkkejä viime kunnallisvaaleja edeltäneestä ja välittömästi sen jälkeisestä kirjoittelusta. Nykyään lehdissä taas väläytellään harhaluuloja Sisusta jonain PS:ään soluttautuneena ääriryhmänä, jolla on tavoitteena kaapata valta eduskunnassa. Tuollaisia uskomattomia väitteitä todellakin heitellään, eikä siis ole viattoman skribenttinne vika, että median kautta tuollaista hölmöä kuvaa muodostuu. Se on tietysti huomattava, että yksittäisiä Sisun jäseniä media on aina silloin tällöin, ja ehkä useimmitenkin, kohdellut ihan asiallisesti ja Sisu onkin hiljaisesti ja huomaamatta profiloitunut julkisuudessa enemmän jäsentensä toiminnan kautta, kuin itse järjestönä.

Teemu Lahtinen on yksi Sisun neljästä perustajajäsenestä, pitkäaikainen puheenjohtaja ja ehkä koko järjestön tähänastisen historian keskeisin hahmo. Häneltä on hyvä kysellä millainen järjestö Sisu todellisuudessa on.

Muistaakseni melko alusta asti Sisu muodostui ajatuksiltaan hyvin hajanaiseksi ryhmäksi. Itse taisit olla hyvin vahvasti isänmaallinen ja perinteisesti suomalaismielinen? Turhauttiko näkemysten moninaisuus koskaan?

Ei moninaisuuden vuoksi, mutta "skenen maturiteetti" kyllä näkyi niin, että suvaittiin hyvin laajoin seinin ja katoin kaikkia näkemyksiä, jotka katsoivat jollakin tavalla kuuluvansa yhteen. Siinä yhteydessä tuli tutustuneeksi myös henkilöihin ja ryhmiin, jotka omaan koherentin oloiseen ja vakaaseen maailmankatsomukseensa perustuen kovin määrätietoisella tavalla vaikuttivat koko liikkeen peruslinjauksiin. Sisäinen heterogeenisyys on kuitenkin ollut vahvuus, sillä se on luonut sen keskustelevan ilmapiirin, jota ei olisi syntynyt yksituumaisessa ympäristössä. Nyttemmin alussa vahvasti vaikuttaneet meemiblokit ovat jääneet kasvussa jälkeen laajempaa ja suosiotaan viime vuosina voimakkaasti kasvattanutta populaarilinjaa. Tavallaan tämä on aivan luonnollinen kehityskaari.

Jos muistelee aikoja 2000-luvun alussa, niin silloin kansallismielisyys ja varsinkin nationalismi olivat melkein kirosanoja, joiden sisältöä ei lainkaan tunnettu. Myös nationalismin tutkimus tuntui laahaavan vuosikymmeniä ajasta jäljessä jossain 60-luvun juoksuhaudoissa. Tämä tilanne on kyllä parantunut. Lasketko sitä Sisun ansioksi?

Ehdottomasti. 1990-luvun suomalainen nationalismi sai alkupääomakseen vuonna 1944 haudatun aatemaailman ja kylmän sodan aikaisten originellien marginaalipuuhastelijoiden perinnön. Tällöin kaikki kertasivat jotain historiallista vaihetta tai jatkumoa ja meidän uuden polven edustajien silmissä tuossa perimässä näyttäytyi elementtejä, joista ei ollut uudessa maailmassa selviytymiseen. Suomen Sisu lähti uudelleenperustamisensa yhteydessä täysin itse määrittelemistään lähtökohdista tavoittelemaan suunnannäyttäjän asemaa kansallismielisessä yhteisössä. Muutamassa vuodessa se oli sen saanutkin ja käytännössä katsoen imenyt vanhat ja raihnaiset puulaakit kuiviin. Kaikkia tilanne ei tietysti ole miellyttänyt.

Vastoin odotuksiani Sisun sisälle ei ole järjestäytynyt tarkkarajaisia tai hahmoteltavissa olevia porukoita, vaikka organisaatiorakenne on suunniteltu kestämään sellaiset. Ehkä se on syyn seuraus? Rakenteen vapaus on mahdollistanut yksilöiden väliset yhteydet ja niistä kumpuavan spontaanin toiminnan, joten alaorganisaatioille ei oikein ole ollut kysyntää.

Sinänsä Sisulla jo iät ja ajat olleet asiat ovat tulleet aivan viime aikoina mukaan valtavirtaan, ja katson, että Sisulla ja erityisesti sen aktiivisilla jäsenillä on ollut tässä aivan ratkaiseva rooli. Uskallan sanoa, että ilman Suomen Sisua tuskin olisi
Hommafoorumia, Scriptaa tai Nuivaa vaalimanifestia, sen enempää kuin muiden puolueiden nuivia siipiäkään tai Muutos 2011-puoluetta. En toki väitä, että kunnia näistä kuuluisi yksinomaan Suomen Sisulle, mutta suuri merkitys Sisulla on ollut.

Taisit olla ensimmäisiä Sisun jäseniä, joka liittyi Perussuomalaisiin. Miksi liityit?

Ehkäpä ensimmäisiä, mutten ensimmäinen kuitenkaan. Koko 2000-luvun alun ajan eräs jäsenemme oli ollut mukana Perussuomalaisissa ja ahkerasti suositellut puoluetta. Meillä Sisussa oli muotoutunut poliittiseksi strategiaksi sellainen visio, jossa jokaista puoluetta pyritään ohjaamaan haluamaamme suuntaan, mutta jossa yksi on kansallismielisyydessään yli muiden. Suosittelin jäsenistöä aktivoitumaan kukin siihen puolueeseen, joka muuten parhaiten vastaisi omia näkemyksiä, mutta itse pysyin puolueettomana. Muistan kuinka vielä vuonna 2003 olin esittämässä kovaakin kritiikkiä Perussuomalaisia kohtaan silloisiin linjauksiin ja painotuotteisiin perustuen.

Tilanne muuttui kesästä 2004, jolloin Perussuomalaiset julkaisi uuden esitteen, jossa pari pahasti närästävää kohtaa oli korjattu varsin myönteisiksi. Tällöin olin tarkkailijana Järvenpäässä puolueneuvoston kokouksessa ja siellä käytyjen keskusteluiden perusteella aloin tuntea mielenkiintoa puoluetta kohtaan. Espoossa saatoin ottaa kunnallisvaaleihin osaa aitona sitoutumattomana, mutta kampanjan aikana ja viimeistään vaalien jälkeen aika oli kypsä liittymiseen. Alkuun rivistössä oli vähän hankalaa kun puoluejohdon uudet linjaukset eivät olleet vielä jalkautuneet jäsenistöön, mutta jo muutaman vuoden ajan olo on ollut varsin kotoisa.

Miten näet, onko kansallismielisyyteen tavallaan sisäänrakentunut moniäänisyys siinä mielessä, että päivänpoliittisissa kysymyksissä kansallismielisten kesken voi olla suuriakin näkemyseroja?

Vähän tätä tuli jo sivuttuakin, mutta kysymys on hyvä. Kansallismielisyyteen universaalina maailmankatsomuksena moniäänisyys kuuluu erottamattomana osana, mutta sen yksittäisiin kansallisiin sovelluksiin se ei automaattisesti ole kuulunut. Pääsääntöisesti kansallisia liikkeitä on kautta maailman leimannut tietynlainen yksituumaisuus ja sen seurauksena yksitotisuus. Meillä on aina ollut hauskaa ja huumori on kuulunut sisulaiseen toimintamalliin aina. Huumori on varmaankin ollut yksi sisäistä monimuotoisuutta tasoittanut tekijä ja toisaalta tämä traditio on kasvanut korkoa liikkeen kasvun myötä, minkä huomaa hyvin Hommaforumilla, kuten sen edeltäjässäkin, Jussi Halla-ahon vieraskirjassa.

Esimerkiksi talouspolitiikassa liikkeen sisällä on ollut aina varsin suuri vaihtelevuus. Mukana on ollut koko sarja kansallismielisiä aina kommunistista libertaariin. Lainatakseni erästä varsin vasemmistolaiseksi identifioitunutta ajattelijaamme jostain kymmenen vuoden takaa: "Tärkeintä on ensin pysäyttää kansainvaellus, sen jälkeen voimme tapella keskenämme siitä millaista talouspolitiikkaa tulisi harjoittaa." Tällä hetkellä liikkeen talouspoliittinen valtavirta on varsin liberaali ja vasemmistolainen siipikin on omaksunut sosiaaliliberaalin suuntauksen.

Millaisena näkisit Sisun tulevaisuuden?

Suomen Sisu on saavuttanut ne käytännön tavoitteet ja ylikin, jotka järjestö johdollani aikoinaan asetti. Siinä mielessä järjestö on murrosvaiheessa ja etsimässä uutta roolia. Puoluepolitiikassa Sisun ajamat asiat ovat tulleet osaksi poliittista prosessia, niin maahanmuutto-, monikulttuurisuus- kuin kielikysymyksissäkin ja apajille on tullut monta toimijaa. Vaikka Sisu onkin omalla työllään ansainnut alfa-järjestön aseman, ei sen itsensä kannalta ole hyväksi tuudittautua siihen, vaan mieluummin aloittaa joku uusi rintama. Kestää varmaan aikansa, ennen kuin tämä suodattuu esiin, joten en ole huolissani. Meillä on vuosikausien ajan yhdistystoiminnan perusrutiinit jääneet vanhoihin pienen yhdistyksen toimintamalleihin ja kehityksestä jälkeen ja nyt onkin hyvä suvantovaihe kehittää järjestöä sisäisesti samalla kun uusi visio kypsyy. Harmi, että jäsenistössä laakereilla lepäävä suvantovaihe koetaankin jopa taantumaksi. Nyt pitäisi hioa ja säätää konetta, jotta sillä voidaan taas kilpailla kun kausi avautuu.


Noin siis Teemu Lahtinen. Nykyisin, kun puoluepoliittisesta kentästä on löytynyt mahdollisuuksia vaikuttaa ja edistää kansallismielistä linjaa Sisu onkin pyrkinyt siirtämään toimintaansa painopistettä enemmän kansallismielisen kulttuurijärjestön suuntaan ja jättämään poliittisen toiminnan vähemmälle huomiolle. Aiemmin keskeisten vaikuttajien kiireellisyys politiikassa on ehkä pitänyt toimintaa hieman hiljaisempana, mutta toimintaa on kuitenkin koko ajan ollut ja sen uusia suuntia on pyritty visioimaan. Nykyinen puheenjohtaja Paula Päivike on ollut toimessaan reilut kaksi vuotta.

Miten kiinnostuit kansallismielisyydestä ja Sisun toiminnasta?

Tähän vaikuttivat varsin paljon muiden ennakkoasenteet Sisua kohtaan. En tiennyt Sisusta mitään ennen kuin eräs ystäväni valittiin puheenjohtajaksi. Ehkä eniten haluuni ottaa selvää yhdistyksestä, vaikutti toisen ystäväni hyvin negatiivinen reaktio, kun mainitsin kyseisestä puheenjohtajavalinnasta. Oliko todella kyseessä jokin pahisorganisaatio? No eipä tietenkään. Mitä enemmän ja useampiin yhdistykseen liittyviin asioihin tutustuin, en voinut kuin todeta, että ”kerrankin joku ajattelee myös suomalaisia”.

Nykyään kaikki paitsi harvat ja valitut näyttävät olevan ehdokkaina vaaleissa, millainen sinun poliittinen näkemyksesi on?

Ehkä kuulun niihin harvoihin ja valittuihin. En näe mitään periaatteellista estettä sille, miksen lähtisi mukaan politiikkaan. Olen kuitenkin todennut, että muiden asioista huolehtiminen on ehkä turhan stressaavaa tällä hetkellä ja haluaisin ainakin saada oman elämäni ensin järjestykseen (eli valmistua ja ryhtyä tekemään oikeita töitä).

Tämä nyt ei vastannut lainkaan kysymykseen poliittisesta näkemyksestä. Siinä onkin toinen hyvä syy olla lähtemättä politiikkaan. Poliittiset näkemykseni nimittäin vaihtelevat niin suuresti sitä mukaan, kun kuulen uusia hyviä perusteita tietyille näkemyksille. Politiikassa olisin vain ”tuuliviiri”, joten mieluummin pysyn äänestäjänä.

Koetko, että Sisu pystyy edelleen jatkamaan puoluepolitiikasta riippumattomana järjestönä?

Eipä tule mieleen mitään syytä, miksi Sisu olisi riippuvainen mistään poliittisesta järjestöstä. Sisun rahoitus tulee suurimmalta osin jäsenmaksuista ja lisäksi esimerkiksi tuotemyynnistä. Meillä ei ole mitään toimitilaa, eikä juuri muutakaan omaisuutta. Järjestömme on hyvin pitkälti jäsenistömme varassa ja näin on tarkoitus olla tulevaisuudessakin.

Miten sinä näet Sisun aseman ja merkityksen tulevaisuudessa?

Olemme pohtineet isommilla ja pienemmilläkin porukoilla sitä, mikä Sisun tarkoitus on nyt ja tulevaisuudessa. Itse koen tärkeimpinä esiin tulleina asioina suomalaisten itsetunnon kohottamisen ja oman kulttuurin ymmärtämisen. Olisi tärkeää pystyä tunnistamaan ne asiat, joista kukin on omassa kulttuurissaan ylpeä. Tätä varten on myös ymmärrettävä, mitä se oma kulttuuri on.

Silloin tällöin esimerkiksi lehdissä saattaa lukea, ettei suomalaisilla muka olisi mitään kulttuuria: ”Kaikki on lainattua.” Mutta tämähän pätee mihin kulttuuriin tahansa. Ehkä kansainvälisyys todella auttaisi tässä ongelmassa. Vaikkei minulla itselläni ole ollut vaikeuksia ymmärtää, että suomalaisilla todella on oma kulttuurinsa, syvensi työharjoittelujakso Aasiassa ymmärrystäni. Jotenkin tämän kaltainen ymmärrys pitäisi saada leviämään.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että on tunnustettava myös ne huonot puolet omassa kulttuurissaan ja elämässään. Tämän vuoksi on mielestäni tärkeää, että ihmiset voisivat keskustella keskenään heidän elämäänsä koskettavista asioista. Sisu voisi olla se kanava, josta keskustelukumppaneita löytää.

Suomen Sisu voisi lisätä sitä yhteisöllisyyttä, joka ainakin osalta ihmisistä on kadonnut jonnekin.

Kiitoksia haastatteluista!

Sisun yli 10-vuotisen historian aikana, elleivät asiat radikaalisti, niin ainakin suhtautuminen kansallismielisyyteen on siis muuttunut ja ymmärrys asiasta kasvanut. Kansallismielinen kanta voidaan jo ymmärtää myös median kautta tapahtuvassa keskustelussa, eikä sana ole enää politiikassa kirosana, vaan kansallismieliset itse osallistuvat avoimesti politiikkaan eri puolueissa. Kuten Paulan ja Teemun haastatteluista havaitsi ollaan kuitenkin perusasioiden äärellä. Niissä on jotain, joka on yhtä aikaa sekä pysyvää, että alati muuttuvaa, joten aiheesta riittää perusteltua ja perustavaa laatua olevaa keskusteltavaa varmasti aina hamaan tulevaisuuteen.

Jätämme Paulan ja Teemun viihtyisään kahvilaan ja suuntaamme matkamme, luonnollisesti apostolinkyydillä, lumisessa ja hyvin kauniissa Helsingissä kohti Kaivopuistoa. Eiran kaupunginosassa olemme törmätä kadun toiselta puolelta hysteerisenä hyppelehtivään naiseen ja häntä sinne väistäessämme sitten törmäämmekin Sisun ehkä tunnetuimpaan jäseneen

Jussi Halla-aho?

Niin?

Oletteko Suomen Sisun salainen johtaja, jota kaaderit sokeasti seuraavat?

En.

Kiitoksia haastattelusta!

6 kommenttia:

Teemu Lahtinen kirjoitti...

Perustamisvuosi on 1998. Tarkemmin Suomen Sisu perustettiin hakkapeliittain päivänä 6.11.1998.

Hyvä haastattelu :)

IDA kirjoitti...

Ok. Korjattu. ;)

IDA kirjoitti...

Aiheesta keskustelua myös Hommalla:

Linkki

Itsehän en ota muuta kantaa kuin, että Teemu on täysin oikeassa ja asia on aivan hyvä ilmaista, vaikka erilaisia väärinkäsityksiä edelleenkin eläisi.

Kehotan myös painokkaasti vilkaisemaan tämän sivun oikeaan yläkulmaan ;)

Kullervo Kalervonpoika kirjoitti...

Kiitoksia kummallekin hyvästä ja selkeästä koosteesta.

Kumitonttu kirjoitti...

Olet päässyt listoille
s 36 toinen kappale

IDA kirjoitti...

Tieteellinen viite :)