Luin Mikko Ketolan vuonna 2006 ilmestyneen kirjan Opus Dei, vaiettu salaseura ( kiitoksia Punaniskalle ). Kirja on aika hyvä ja tasapainoinen. Se kertoo Opus Dein historian, sen toiminnasta Suomessa, Virossa ja Ruotsissa, sekä käy ansiokkaasti läpi yleisimpiä salaliittoväitteitä. Oikeastaan se vahvistaa sen aiemman käsitykseni, että kyseessä on huomattavasti tavallisempi ja "tylsempi" porukka, kuin mitä maine antaa ymmärtää. Ruotsalaisen Expressen - lehden kampanja Opus Dein mustaamiseksi vuodelta 2000 käydään kirjassa pinnallisesti läpi ja siitä voisi vetää yhteyksiä median toimintaan muutenkin, kuin uskonnollisten järjestöjen suhteen. Sanomalehdille noin yleisesti totuus ei merkitse mitään, vaan jutun sensaatiomaisuuden taso menee aina sen edelle. Ellei järjestöllä ole yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, kuten Opus Deillä ei Skandinaviassa ole, jos muuallakaan, siitä voi kirjoittaa mitä tahansa. Samastahan on esimerkkejä muistakin järjestöistä.
Kirja on oikeastaan todella hyvä tietopaketti ja esittelee myös järjestön rakenteen ja sen spritualiteetin luonnetta. Ja esittää myös kritiikkiä, jota varmaan voi pitää aiheellisena.
Oikeastaan, koska Opus Dein jäsenet pyrkivät vain elämään arkea kristityllä tavalla ja pyhittämään normaalin arkisen työn ja toiminnan, pitäisi huolestuneena kysyä miten se voi aiheuttaa niitä hyvinkin mielettömiä salaliittoteorioita, joita kirjassa esitellään. Vika todellakin saattaa olla ympäröivässä maailmassa.
9 kommenttia:
Itsellänikin löytyy hyllystä, ihan pätevältä tutkimukselta vaikuttaa.
Ja tosiaan omakohtaisestikin ko. väkeä tuntevana voi sanoa että kyseessä ei ole salaseura. Onpahan vain ultrakonservatiivinen uskonnollinen yhteisö.
Totta kai haluttomuus avautua kaikesta kiinnostaa tällaisena läpimedialisoituneena aikana.
Ja tosiaan omakohtaisestikin ko. väkeä tuntevana voi sanoa että kyseessä ei ole salaseura. Onpahan vain ultrakonservatiivinen uskonnollinen yhteisö.
Niin. Tai kai se periaatteessa on vain kristitty ja katolilainen tavalla joka pyrkii sitoutumaan täysin kirkon opetukseen. Olihan kirjassa esimerkkejä myös heidän jäsentensä poliittisesta toiminnasta, jota sinänsä ei voi oikein konservatiiviseksi sanoa.
Totta kai haluttomuus avautua kaikesta kiinnostaa tällaisena läpimedialisoituneena aikana.
Jep. Pitikin kirjoittaa siitä, miksi heitä oletettavasti ei mediajulkisuus voisi vähempää kiinnostaa, mutta ei oo inspistä.
Olihan kirjassa esimerkkejä myös heidän jäsentensä poliittisesta toiminnasta
Nyt ei muistu mieleen. Siis espanjan sisällissodan aikana se perustajajuippi symppasi Francon miehiä, mutta toisaalta vastapuoli vainosikin yleisesti pappeja. En oikein ymmärtänyt tätä äärioikeistosympatioiksi, olenko väärässä?
Oikeistolaista menoahan sinällään noilla tuntuu olevan.
BTW, olen aina ihmetellyt kristittyä konservatismia. Jeesushan oli hippi.
Nyt ei muistu mieleen. Siis espanjan sisällissodan aikana se perustajajuippi symppasi Francon miehiä, mutta toisaalta vastapuoli vainosikin yleisesti pappeja. En oikein ymmärtänyt tätä äärioikeistosympatioiksi, olenko väärässä?
Et toki. Vastapuoli toki vainosi kirkkoa aika törkeästi ja se oli Francon puolella sikäli kuin otti kantaa. Ilmeisesti otti aika taajaan. Sisällissodan jälkeen Opus Deihin kohdistui sitten epäilyjä vähän joka taholta. Esimerkit liittyivät juuri siihen, että Opus Deissä toimi myös Francoa näkyvästi vastustaneita. Junta Democratican perustajana oli Opus Dein jäsen jne...
Oikeistolaista menoahan sinällään noilla tuntuu olevan.
Varmaan enimmäkseen ja noita vastakkaisia esimerkkejä ei ainakaan Ketolan kirjassa tosiaan montaa ollut.
BTW, olen aina ihmetellyt kristittyä konservatismia. Jeesushan oli hippi.
No hyvin usein se perustuu tavallaan siihen, että Jeesus ei sitten ruvennut tekemään yhteiskunnallista vallankumousta. Opus Dein tapauksessa ehkä myös siihen, että he varmaan ihan vilpittömästi näkevät kaiken työn yhtä tärkeänä ja kunnioitettavana, eikä oman yhteiskunnallisen aseman ainakaan pitäisi olla heille mikään ykkösasia.
Jos nyt paavien sosiaaliensyklikoihin on luottamista - ja miksi ei olisi - niin en näkisi katolisen kirkon yhteiskunnallista opetusta kovinkaan oikeistolaisena. Tosin se tietenkin kieltää kaiken kollektivismin, mutta kuitenkin.
Ruotsalaisen Expressen - lehden kampanja Opus Dein mustaamiseksi vuodelta 2000 käydään kirjassa pinnallisesti läpi.
Ei mitenkään yllättävää Bonnier median lehdeltä, jonka omistajat ovat juutalaisia. Salaliittosyyttelyt voivat olla projektio omasta liberaalista konspiratiivisesta vehkeilystä, jota lehti käy ruotsalaisuutta ja kristillistä konservatismia vastaa.
En tiedä Opus Deistä enempää, kuin Dan Brownin kirjat kertovat. Dan Brown kirjoittaa lentokenttäpokkareita, jotka noin yleisesti ovat mielikuvituksen tuotetta. Siksi en luota omaan käsitykseeni Opus Dein todellisesta olemuksesta.
Sturm22:
Itse en edelleenkään usko tuohon, että omistajat piittaisivat lehden linjasta muuta kuin siinä mielessä, että se tuo rahaa. Opus Deillä on myös ei-kristittyjä avustajia. Kirjassa mainittiin juutalaiset ja buddhalaiset.
Hammer:
Dan Brownin kirjassa ovat kaikki keskeiset perusfaktatkin väärin.
Tapasin tänään "Oodeen" (koodinimi) papin. Saivat myytyä minulle yhden "Oodeen" kirjankin. Pirulaiset.
Lähetä kommentti