Opetusta koulujen alkaessa

- entä Helsingin yliopistoon opiskelemaan filosofiaa?
- Ei, ei ja ei.
- Miksi ei?
- Suomalaisen filosofian ideana on myydä käytettyjä ajatuksia. Käytettyjen autojen kauppa on filosofisempaa ja siitä tienaa enemmän rahaa. Moraalisesti ja eettisesti molemmat ovat suurin piirtein samanarvoisia.

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo

"...It is crucially significant not only that the former prioress elected to reply in verse, but that her answer, while perhaps not a great poem, is both competent poetry and a well- constructed argument."

The Mantle of Elijah

Kausiotsikko

Athletic Club Bilbao aloitti kautensa Espanjan liigassa voittamalla eilen vieraissa sarjanousija Herculesin 0 - 1. Valitettavasti hengelliset harrastukset ohittivat tämän pelin seuraamisen. Seuraava peli, jonka voisi oikeastaan katsoa olevan varsinainen kauden käyntiin potkaisu on kotipeli Atletico Madridia vastaan 12.9. Ollaan silloin valppaampia ja pistetään sitä ennen hieman kauden ennakkotunnelmiakin. Varmaahan joka tapauksessa on, että eteenpäin on menty.

Tasavallan presidentti

Lisää vaalivideoita siis.

Ottamatta kantaa videon taiteelliseen, esteettiseen ja sivistykselliseen antiin  - enhän ole mikään kriitikko - totean vain, että kaikkein kauheinta, suorastaan kolkon kammottavaa tässä on se, että nuo onnistuivat saamaan oman ehdokkaansa valituksi.

No, ikuisesti optimistisena neljännen polven punakaartilaisena on todettava, että kuulun ensin kirkkoon ja sitten kansaan; noihin maan hiljaisiin ja valtio tulee sitten jollain sijalla, jota en oikein osaa, enkä nyt videon katsottuani edes viitsi määritellä. Katsellaan eduskuntavaalien jälkeen.

Kiihotusta kansanryhmää kohtaan

Harkitsen blokin täydellistä rauhoittamista päivänpolitiikalta - mikä, jos vanhat merkit pitävät paikkansa merkinnee sitä, että päivänpolitiikka alkaa inspiroida entistä enemmän tekstejä - mutta en malta olla vielä kiihottamatta kansanryhmää vastaan tuolla Sverigedemokraternan vaalimainosvideolla.

Sverigedemokraterna on kohtalaisen maltillinen, kansallismielinen puolue, joka mielipidekyselyjen mukaan on ylittämässä äänikynnystä Ruotsin tulevissa valtiopäivävaaleissa ja saamassa sitten edustajia. Puoluetta on pidetty lähes täydellisessä mediapimennossa hyvin pitkään kaiken muun paitsi negatiivisten juttujen suhteen, eivätkä ruotsalaiset lehdet, valtiolliset tv-kanavat ja muutkaan mediat suostu esittämään sen vaalimainontaa. Nyt tuon yllä olevan vaalivideon esittämisen on kieltänyt myös Ruotsin kaupallinen TV4 vedoten siihen, että video on kiihotusta kansanryhmää kohtaan ja siten laitonta materiaalia.

Olisi todella kiva näin kansankiihottajana tietää mikä tuossa videossa on kiihottamista, joka voidaan katsoa laittomaksi, jotta voisin kohentaa omaa ammattitaitoani alalla, joten jos joku lukija tietää niin vastaus olisi kiva ylläri. Retorisena kysymyksenä voisi esittää: Koska Suomessa.

Kapina

Jarkko Pesosen tekstiä lukiessa tuli mieleen - Jarkko tuskin on samaa mieltä - että universaali kirkko on aina ollut todellinen kapinallinen muutamaa rappion aikaa ja reformaatiosta alkanutta valitettavan pitkää osittaista valtiollistumista lukuun ottamatta. Jos ajattelee esimerkiksi Espoon karmeliittaluostarissa Suomen puolesta rukoilevia ja työtä tekeviä nunnia, niin hehän ovat tekemässä todellista, kestävää vallankumousta odottamatta siitä mitään maallista palkkaa. He ovat itse asiassa anarkisteja.

Noin muuten se mitä yleensä pidetään kapinallisuutena on nykyään länsimaisissa yhteiskunnissa pelkkää poroporvarillisuutta. Sellainen kapinallisuus on osa koko yhteiskunnan olemusta ja lapset kasvatetaan seuraamaan siinä vanhempiaan. Esimerkiksi meillä Suomessa on nuorisokapinallinen presidenttinä ja eduskuntakin on niitä täynnä. Tällaiset kapinalliset voisivatkin aikuistua, lopettaa leikkimisen ja todeta olevansa vallassa. Se olisi kaikkien kannalta mukavampaa.

Iida ja Tessu pyörteistetyssä vedessä III.

Ei, hän Marsista, sanoi pitkänhuiskea kireällä äänellä. Kukaan meistä ei ole siisselinnäköinen,
oletteko äänest...pöljä, sanoi pukumies kokoomuksesta.
-Mutta kun en tiedä, minkänäköinen on siisseli on, sopersi Iida.
-Oi kuulkaa veljet, ennustus toteutuu, meille on lähetetty viaton lapsi,
hänestä voimme koulia uuden Astridin nykyisen kulahtaneen tilalle, kailotti
verkkosukkainen, hiukan huorahtavanoloinen naikkonen kimakalla äänellään.
Samanaikaisesti syrjäytyneet Hommalaiset olivat saaneet mehukattipönäkkänsä
Penalta velaksi tulevia sossurahojaan vastaan ja aktivoituivat ruutujensa ääreen. He
olivat jo edellisiltana hakkeroineet itsensä hallituksen salaisen "Pyhättö"-operaation
sivuille ja pystyivät reaaliajassa tarkkailemaan puolueiden puheenjohtajien
salakähmäisiä kokoontumisia. Asia ei muuten heitä kiinnostanut, vain onnistunut hakkerointi
ilahdutti noita turpeita netsejä. Pena näki vahingossa Iidan jossain pedofiilirenkaan keskellä,
tai ainakin hän niin käsitti tuon Iidan ympärille kokoontuneeen puoluejohdon.
Pena lähti kuin jänes makuulta mersullaan siirtolapuutarhaan huutaen perille tultuaan: Nyt on piru merrassa!


- Hei! Sun akkas on ihan dille!, huusi peruukkinsa riisunut Sofi O. Viereisen mökin ikkunasta pihalla touhuavalle Penalle.
- Tiedän, Pena huikkasi vastaan ja kiirehti sisälle.

Leena L. istui mökin pienen keittiön pöydän äärellä naputellen juuri Internettiin viestiä siitä, kuinka keskustelu on törkeän laadutonta ja Vuohet-palstan ylläpitäjät pelkkiä kusipäitä, eikä sen enempää kehumista ole Heppatallin tai www.demi.fi - palstankaan vastaavissa.

- Iida on kadonnut, Pena sanoi. Joku belgialainen salaseura on napannut sen...
- Entä Tessu?
- Ei sitäkään ole näkynyt.

Leena L. surfasi nopeasti takaisin Suomi24 - palstalle ja haukkui keskustelijat siitä, että kukaan ei tee mitään vaikka lapset ja koiranpennut katoavat ties minne ja miten.

- Mitä me nyt tehdään, hän kysyi sitten poikaystävältään. Menikö kaikki kilju niille hommalaisille?
- No ei tietenkään, en koskaan....
- No hyvä. Otetaan ekana kupit. Mä soitan Sonja O:lle


-Älä nyt sille soita, se kävi täällä ja oli ihan lärvit. Soita Anna-Leena Härköselle,
sillä on se häräntappoase, se lainaa sitä mieleellään yhdestä pönikästä.
-Prrrr..tiluliiiprrrr..tilulii, Härkösillä, Anna-Leena puhelimessa, kuinka voin auttaa
(Anna on päivätöissä 020202:lla).
-No moi Anna, vieläkö sulla on se häräntappoase, kun meillä on öööö.... tuo härkä
sairastellut ja se pitäisi halalteurastaa pikimmiten.
-No voi tokkiinsa, on kyllä, tulkia van hakemaan, muttei teill pönikkätä olis?
-No, on on.
-Nythän mie vasta hokasin, että ootteko työ muslimoiks alkaneet?
-Ei ei, avaamme lihakaupan tuonne lähiöön (valehtelee)
-No sielhä niit onkii pilvin pimein, empä oo ite hokant.
-Heippa, ja nyt sie Pena paahan mersuun vauhtia.......


Anna Leenan etsiskellessä häräntappoasettaan kaapeista ja muistellessaan hurjaa nuoruuttaan heinäpellon ja taidelukion välissä esitteli toisaalla Osmo-tonttu Iidalle kolon, jota kuusikko kutsui Uudeksi Suomeksi, perussuunnitelmia pienoismallin avulla. Hän oli saanut tehtävän, koska kaikki muut viisi pitivät häntä seuran matemaatikkona.

- Tämä tässä on puutarhakaupunki, Osmo-tonttu sanoi osoittaen vihreälle pohjalle kiinnitettyä kolmea punaista legopalikkaa. Kaksitoista tällaista puutarhakaupunkia muodostaa aina nauhakaupungin kahden Metropoliksen väliin ja siten ne kaikki ovat kiinteästi kytköksissä Metropoliksiin. Metropoliksia tarvitaan, koska yleinen elämänkokemus osoittaa, että vain Metropoliksissa voi olla liberaaleja työnantajia, jotka ottavat tonttuja töihin...

Iidaa alkoi jo väsyttää. Hänestä Osmo oli ihan kiva tonttu, mutta hän ei ollenkaan ymmärtänyt mitä Osmo niin vuolaasti puhui. Ja Iidan oli ikävä koiranpentuaan Tessua.

- Lähdetkö minun kanssani etsimään Tessua, Iida kysyi Osmolta

Osmo ei ensin kuullut koko kysymystä vaan jatkoi esitelmäänsä, mutta sitten hän yht'äkkiä valpastui.

- Onko Tessu koira?
- On, Iida vastasi. Maailman paras koiranpentu.

"Parasta lähteä heti", Osmo ajatteli. "Ennen kuin kaikkialla lymyilevät 20 netsiä löytävät sen ja kouluttavat siitä taistelukoiran omiin salakavaliin tarkoituksiinsa. Niillähän on aseitakin" Iidalle Osmo ei ajatuksiaan ilmaissut vaan nyökkäsi tälle ja he lähtivät kohti puutarhakaupunki numero 4:ää, jossa oli metsän keskellä seitsemän taloa ja kaksi mökkiä, ja jossa Osmo ajatteli koiran kaltaisen eläimen parhaiten viihtyvän.


Pena ja Leena L. saapuivat Anna-Leenan residenssille ja hilpaisivat kuistin kautta
sisään: Missä sie oot-täällä vintillä, vastasi Anna-Leena, poistan näitä varastorasvoja
häräntappoaseesta. Pena hiukan säikähti: En muistanutkaan, että se oli Suomi-konepistooli.
Eiei, se on tämä ukkomauseri, konepistooli on ihan räksiä varten, syövät mokomat kaikki marjat.
-Saadaanko tuo konepistoolikin lainaksi, meillä on näet sama juttu.(narraa)
-No tottakai, voin minä ampua niitä ullakon ikkunasta Maximillakin, ei hätiä mitään,
nyt kun meillä on juokseva vesikin, niin jäähdytys toimii. (totuus, miksi kunnan veteen oli satsattu pääomia,
johtui kyllä pontikkapannun jäähdytysveden tarpeesta)
Raskaasti aseistettuina vyöryi mersu kohti oletettua siisselipalvojien tukikohtaa, tuota pahamaineista
operaatio "Pyhätön" luolaa.
Sillä välin Osmo-tontun aikeet Iidaa kohtaan.......


Puutarhakaupunki 4:ssä Jyrki Zdei Zdei näppäili yhtä aikaa kuutta  flapparia, joissa kaikissa oli eri käyttöjärjestelmä ja yritti herätellä keskustelua itsensä kanssa. Hän oli edelleen hieman katkera, sillä hän oli varma, että hänen siirtonsa tänne johtui siitä, että hän oli ryssinyt puolueelta niin sanottujen nörttien äänet näiden rynnättyä sankoin joukoin Piraattipuolueeseen. Toisaalta katkeruus on turhaa ja myös Zdei Zdei tiesi sen: Hän oli varma, että mikäli hän onnistuisi kerran vastaamaan omaan provoonsa tarpeeksi terävästi puolue kyllä huomaisi sen ja hän pääsisi taas lentämään kansainväliseltä lentokentältä toiselle minkä hän kyvyillään eittämättä ansaitsi. Pohdiskellessaan terävää vastausta erääseen herättämäänsä vakavaan kysymykseen Zdei Zdei huomasi sivusilmällä tutkassa kaksi pistettä. Hän kytki kuuntelun päälle.

- Oletko varma, että et tiedä mikä on siisseli?

Se oli Osmon ääni. Tietenkin se oli Osmo Zdei Zdei ajatteli, Osmohan on ainoa, joka kuvittelee, että näissä nauhakaupungeissa pystyy kävelemään ja pyöräilemään paikasta toiseen ja hän sen kykenee myös jollain maagisella tavalla tekemään. Ilmeisesti ihan uskonsa voimalla. Osmo oli myös ainoa, joka täällä kolmeen vuoteen oli käynyt. Nyt pisteitä tutkalla oli kuitenkin kaksi.

- Tietenkin olen, en koskaan valehtele, vastasi pienen tytön ääni.

Zdei Zdein sydän hypähti. Oliko tämä nyt se pieni, viaton lapsi, joka ei tiedä mikä on siisseli ja jonka saapumisen ikuisesti sensuroimaton roolipeli Wolfenstein kolmedee oli ennustanut jo Amigan aikana.


Samanaikaisesti mahtavat puoluejohtajat ringissä Iidan ympärillä olivat alkaneet
palvoa häntä odotettuna Muutoksen lähettiläänä.
Pukumies hoksasi ensimmäisenä, että muutkin pahat voimat tulevat taistelemaan
tästä viimeisestä viattomasta ja muistutti muita ilkeästä Zdei Zdeistä, jolla oli ollut
jo aikojen alussa Vic 20, jonka avulla hän oli suunnitellut Rooman.
-Emme saa antaa tätä ainoaa viatonta Zdei Zdeille todistivat puoluejohtajat konsesushymnissään.
Silloin alkoi armoton rätinä, kun Pena hyökkäsi kiljupäissään tulittaen silmittämästi Suomi-konepistoolillaan
(jota pääministeri häpesi) ympäri siisseliluolaa kuitenkaan osumatta kehenkään, koska rekyyli
nosti piipun ylös. Hyvä, ettei ukolta palanut parta siinä hötäkässä. Samassa Tessu tepasteli paikalle
heiluttaen terhakkaasti häntäänsä. Osmo-tonttu alkoi huutaa tuskissaan ja paljastui näin salamusulmaaniksi
sen siliän tien. Muut päivittelivät, että kyllä nyt nauhakaupunki nähdään ihan uudessa valossa eikä
se korkea keskirakennus ollutkaan mikään aurinkokello, vaan minareetti.
Kaikki olivat jo kotiin lähdössä, kun Iida huusi karmivasti: Where is my little pony?


Mies heräsi unestaan ja veti vaaleanpunaisen lippalakkinsa lipan suoraan eteen. Aamiaisen jälkeen oli vuorossa kävelyretki Tampereella, tuossa työväenperinteitä tulvivassa kaupungissa. Oli taas tehtävä, mitä päivittäin on tehtävä ja laskettava kaatuneet alkoholistit. Lähellä Ratinan stadionia olevassa puistossa mies huomasi itkevän tytön. Selvästikin huonon koulutuspolitiikan uhri, mies ajatteli. Asialle olisi tehtävä jotain ja se oli nyt ensiarvoisen tärkeää. Alkoholistit saisivat jäädä.

- Kuka olet ja mikä sinun on? Mies kysyi.
- Olen Iida ja itken koiranpentuani Tessua, joka on kadonnut. Tai oikeasti minä vain leikin, että se on koiranpentu. Ihan oikeasti se on My Little Pony, jonka äitini Leena L. osti minulle joululahjaksi. Hervannassa ei enää voi pitää koiria.

Mies hätkähti. Hän oli aina suhtautunut uskontoihin ja uskomuksiin - kaikkiin ja poikkeuksetta - täysin neutraalisti, mutta nyt: Tämähän oli täsmälleen se sama tyttö kuin hänen unessaan. Tässä täytyi olla takana jotain korkeampia voimia. Nyt olisi kerättävä voimat yhteen. Apuun pitäisi kutsua ainakin Muutoksen pojat, 20 netsiä, Kommandiittiyhtiö Taikaseinämekaanikot Homma Ky ja Timo Soini.

Sen pituinen se.

Iida ja Tessu pyörteistetyssä vedessä II.

Kun Iidan silmät olivat tottuneet ja hän alkoi nähdä, peljästyi hän suuresti
ja leuka väpättäen koetti kutsua Tessua, muttei saanut sanaa suustaan, siiselinkolo
olikin valtava katollinen pyhättö muinaisilta ajoilta. Koska tila oli katollinen, ei taivasta
näkynyt eikä Iida voinut käyttää hyväkseen partiossa oppimaansa tähdistä suunnistamisen
taitoaan, vaan eteni varovasti kohti kauempana sinisenä hohtavaa valoa....

Jotenkin Iida kuitenkin aavisti, että kaikki ei ollut sitä miltä se näytti. Hän kuuli takaansa rykäisyn ja kääntyi. Iida näkin pitkän, lempeän ja ystävällisen näköisen miehen seisovan jonkinlaisen puhujapulpetin takana.

- Hey, I was Prime minister of Finland, but now I...
- Mitä, kysyi Iida, joka vielä ei osannut kieliä.
- Ahaa, te puhutte suomea, mies sanoi. Ei se mitään: Suomi kuuluu kaikille...

Samaan aikaan maan päällä siirtolapuutarhamökissä Iidan äiti Leena L. kävi kiivasta, kirosanojen ryydittämää keskustelua Suomi24-palstalla ystävättärensä Sonja O:n kanssa siitä onko kesän muotiväri punainen vai sininen ja pitäisikö keskioluen litrahintaa nostaa vai alentaa...

..., silloin huusi naapuripalstan ämmä, Sofi O. pienessä omanasidukkahiprakassaan, että
hän juuri puhdisti suurella vaivalla aamulla poimimiaan punaherukoita mehumaijaa varten.
Puhdistus on aivan turhaa, vastasi Iidan äiti ja kysyi, onko Sofi O. nähnyt Tessu-koiraa ja Iida-tytärtä.
Sofi O. sanoi: Tuollahan ne tulivat lyhyen väliajan sisllä peräkkäin, kun tulin Siwasta terveystuotteita
ostamasta, kjäh kjäh, hekotteli Sofi O. juoppovitsilleen. Siinä samassa kurvasi Pena paikalle ja huusi,
nyt piru merrassa.


Iida katseli pitkää miestä kummastuneena.

- Ei minua tarvitse teititellä, hän sanoi. Ja eihän tämä ole Suomi?
- Teitittelemme kaikkia, mannermainen tapa, mies vastasi nopeasti. Ja tämä on Suomi. Suomi sellaisena kuin me Keskustassa...

Samassa puhujapulpetin takaa ponnahti, kuin vieterinukke laatikosta, hillityn tyylikkäästi pukeutunut, vaalea nainen...

- Eipäs vaan kuten me SDP:ssä

...ja sitten nuoren maisterin näköinen mies puvussaan...

- Siis me Kokoomuksessa

...ja nopeasti ponnahdellen poing, poing, poing: Vihreissä! RKP:ssä! Vasemmistoliitossa!

Niin Iidan edessä seisoi äkkiä kuuden ihmisen rivi ja heidän ilmeensä muuttuivat ankariksi tavalla, joka sai Iidan huolestumaan.

- Miellä on teille vain yksi kysymys, he sanoivat yhteen ääneen.
- Mikä sen on? Iida kysyi jo hieman hätääntyneenä
- Oletteko te nähneet siisselin näköistä miestä?

Kysymys hämmästytti Iidan täysin. Hän ei edes tiennyt mikä sellainen siisseli on eikä hän ollut nähnyt täällä kolossa ketään muita kuin nuo kuusi ankaran näköistä kyselijää.

- Onko se tuo? Iida kysyi osoittaen itsensä vihreäksi esitellyttä miestä.

Iida ja Tessu pyörteistetyssä vedessä I. Trilogia.

Kopsaan itseäni muualta: Linkki

Iskurikirjailijatoverin tekstiosuudet kursiivilla

Iida ei sinänsä pitänyt päivää mitenkään ihmeellisenä, mutta silti hän tunsi olonsa kummallisen iloiseksi. Oli tuntenut jo oikeastaan useamman viikon, aina siitä lähtien, kun hänen äitinsä Leena L. oli uppoutunut Internetin Suomi24-palstan syövereihin. Sen jälkeen Iidan enää ollut tarvinnut kuunnella sitä levotonta höpötystä, jota äidin teoreettinen pohdiskelu maailman ja politiikan luonteesta oli tuottanut täyttämään heidän idyllisen siirtolapuutarhamökkinsä kaikkia pikku huoneita vintin sokkeloisia piilopaikkoja myöten.

Äkkiä Iida huomasi, kuinka hänen huoneensa lattialla temmeltävä pystykorvan pentu Tessu oli kaataa hänen sievän nukkekotinsa. Iida ehti juuri ja juuri napata siitä kiinni ja pitää sen pystyssä. "Hyi, tuhma koira", Iida sanoi ja päästi Tessun ulos. Pihan aidat kyllä estäisivät Tessua karkaamasta. Oikeastaan hän oli ensin halunnut sellaisen pienen vuohen, jonka hän näki ollessaan äitinsä kanssa Särkänniemessä, mutta...

...vuohi olisi ollut aivan liian iso pienelle palstalle ja se haisikin kuin rankkitynnyri, oli äidin uusi poikaystävä, Pena sanonut. Pena kyllä tiesi, mistä puhui, sillä hän elätti itsensä myymällä appelsiinikiljua kaupungin lähiössä asuville syrjäytyneille ihmisrauniolle. Iida oli kerran Siwan kassalla nähnyt Penan lompakossa paksun pinon Penan asiakkaiden pankkikortteja, kun Pena oli maksamassa sokeria, hiivaa ja appelsiinimehutölkkejä. Äiti aina sanoikin ylpeänä naapuripalstojen muijille, että häntä oli onnestanut, kun oli saanut Penan, menestyvän liikemiehen käpälälautaan. Äidin selän takana muijat kyllä panettelivat Penaa, mutta olivat kuitenkin kateellisia. Penalla oli sentään vanha mersukin allaan, rahamiehiä.
 
Penahan Tessunkin oli ostanut, aikoi siitä kuulemma kouluttaa ärhäkän vahtikoiran, kun oli saanut tietää, että oli kuulemma julkinen salaisuus, että hän käytti kiljunsa siirtolapuutarhamökissä. Iidalle oli sanottu, että Tessu on Iidankin koira, mutta tuo vartiointi on Tessun kuitenkin hoidettava, sitten kun se on isompi. Iida havahtui aatoksistaan ja kuin salamana hän yht'äkkiä muisti, että Pena oli jättänyt veräjän auki, kun oli kaksin käsin kantanut mehukattitonkkia mersuun toimittaakseen ne yötäpäivää Hommaforumissa viihtyville asiakkailleen. Iida ryntäsi tuulispäänä olos, eikä Tessua näkynyt missään.......

Rohkeana tyttönä Iida juoksi ulos portista ja suuntasi suureen Tampereen metsään jonne aavisti Tessun karanneen. Iida juoksenteli metsässä sinne tänne huhuillen Tessua. Sitten, hän kuuli ikään kuin maan alta koiranpennun haukuntaa. Iida laskeutui polvilleen ja huomasi maassa hyvin naamioidun kuopan. Hän sulki silmänsä ja lausui loitsun:

Yks, kaks, kolme
taivas koskee maata
neljä, viis, kuus
en siitä tietää saata
seiska, kasi, ysi
on salaisuuksia alla maan
en edes enää mieti,
vaan sanon kolmetoista
ja niistä selvää saan

Sen sanottuaan Iida hyppäsi siisselinkoloon

Savukeidas II

Otan osittain sanojani takaisin. Kirja, jonka edellisessä postauksessani ruttasin tosiaan ottaa näkökulmaa syvien, eurooppalaisten kulttuurivirtausten kautta:

Maahanmuuttokriittisen liikkeen akateemisesti koulutetut pääideologit innokkaine seuraajineen nojaavat pääsääntöisesti kovaksi keitettyyn nationalismiin, kulttuuripessimismiin, romattiseen weltschmertziin ja paratiisiunelmiin. Ainakin yksi kiivas kansallismielinen on maailmantuskissaan kääntynyt roomalaiskatoliseksi enkä nyt tarkoita Timo Soinia.

Kirjan ongelma onkin ilmeisti lähinnä se, että se tekee sen Jussi K. Niemelän kaltaisten seiskatason skribenttien pään kautta. Siinä mielessä teos voi olla mielenkiintoinenkin. Eli niiden, jotka tykkäävät lukea juttuja Matti Nykäsestä kannattaa varmasti ostaa kyseinen kirja. Se on varmaan oikoluettu ja siitä voi oppia kieltä. Valitettavasti se ei ole tavutettu, joten epäilen, että itse kirjoittajat eivät osaa sitä edes lukea.

Savukeidas

Kirja Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa on vastikään ilmestynyt. Arvioin sitä lukematta.

Itse puolustelin kirjan ideaa useammassakin keskustelussa sillä, että on hyvä, vanha traditio vertailla jonkun kirjoittajan näkemyksiä syvempiin poliittisiin- ja kulttuurivirtauksiin eri näkökulmista. Lisäksi laatuun pyrkiviä, pieniä kustantamoja tulisi aina tukea ostamalla niiden kirjoja. Olin väärässä. Kirja ei toimi lainkaan ollakseen laadukasta kulttuurikritiikkiä ja koska kustantaja on sen tällaisena päästänyt läpi, ei kustantajaa voi kehua laatuun panostamisesta. Tämän voi suoraan päätellä Homman keskusteluketjusta, jossa kirjaa rennosti referoidaan.

Lainaus Jussi K. Niemelältä, jolta itse sentään kirjoittajista odotin edes jotain Hännikäisen ja Hankamäen lisäksi:

”Halla-aho köyhänä apurahatutkijana ei joko kehtaa hankkia oikeusapua; tai sitten hänen vaimonsa suku voi pahastua, josko asianajajan palkkiot pitääkin maksaa appivanhempien pussista.”

Tuo käsittääkseni jo yksistään kertoo sen, että kyse on enemmän nykyaikaisen aikakausilehden tyylisestä surkeasta loanheitosta, kuin mistään vakavasti otettavasta kritiikistä. Hauskemmat esimerkit kirjan hölmöydestä löytyvät tuolta linkittämästäni ketjusta, jossa Halla-aho itse epäilee, että ainoat jotka vuosien päästä kehtaavat lisätä sen julkaisuluetteloonsa ovat Hännikäinen ja Hankamäki. Itse epäilen, että nämä kaksi haluaisivat poistaa sen niistä jo nyt.

Itse pystyisin kevyesti nimeämään kymmenkunta seuraamaani blogikirjoittajaa, jotka pystyisivät halutessaan esittämään ihan aitoa kritiikkiä Jussi Halla-ahon kirjoituksista eri näkökulmista. On sääli, että sellaisen sijaan tehdään tällaista. Toisaalta, ei tämä nyt niin vakavaa ole. Kirjan tarkoitus on hyvinkin voinut olla viihteellisen, aikakausilehtiomaisten pamflettien kokoaminen, joihin on sitten eksynyt ehkä pari helmeä mukaan.

Mielenkiintoista

En yleensä ota kantaa talousjuttuihin;  persoonalle on kuitenkin otollisempaa olla köyhä kuin rikas. Nyt täytyy kuitenkin todeta, että olen samaa mieltä, kuin Capital Economics on omassa analyysissaan. En jaksa esittää sen syvällisempiä perusteluja, mutta viittaan Fukuyaman Trust - kirjassaan esittämiin näkökohtiin erilaisten työ- ja yrityskulttuurien eroista. Näitä on mahdoton sovittaa puhtaasti samaan talousalueeseen, samojen lakien alaisuuteen niin, että niistä saataisiin paras irti.

Euron hajoaminen ei Capital Economicsin mukaan ole mahdotonta, eikä edes epätoivottavaa, vaan sen mukaan se on todennäköistä seuraavan eduskunnan aikana. Tiedän yhden puolueen Suomessa, joka tiedostaa tämän asian. Kaikki muut väittävät, että euron hajoaminen on täysin mahdotonta ja tuhoisaa.

Talouslaman anonyymi internet näki muuten selkeästi pari vuotta ennen Suomen hallitusta, joka perusti ohjelmansa sille, että vuonna 2010 Suomessa alkaisi huutava työvoimapula. Se on nyt. Ennen vaaleja ei tulla puolueiden taholta puhumaan mitään rahaliiton mahdollisesta hajoamisesta ellei se ole realisoitumassa jo ennen äänestystä. Äänestyspäätös kannattaakin tehdä aivan muulta, kuin talouspoliittiselta pohjalta, sillä talouspolitiikka tulee kuitenkin olemaan vain reagointia siihen mitä tapahtuu. Näin väittäisin.

Absoluuttinen kysymys

Lueskelin Tiede-lehden keskustelua viisi ensimmäistä sivua. Koska kyse on tieteestä olen varma, että keskustelu päättyy armottoman logiikan riemastuttavaan voittoon, joten jätin lopun levollisesti lukematta.

Koska kuitenkin törmäsin käsitteeseen absoluuttinen totuus kahdessa muussakin paikassa, ja tätä blogia lukee myös henkilöitä, joilla on niin sanottu tieteellinen maailmankatsomus, olisin kysynyt mitä tarkoitetaan tieteessä absoluuttisella totuudella? Objektiivisen todellisuuden kyllä ymmärrän, mutta en tätä.

Tuon keskustelun herättämänä pari muutakin kysymystä, jotka eivät ole niin absoluuttisia: Eikö Jeesuksen historiallisuutta ja sen todennäköisyyttä voi arvioida täysin rationaalisesti historiallisten lähteiden perusteella? Itse asiassa, eikö jopa ylösnousemusta tai neitseellistä syntymää voi arvioida rationaalisesti niin, että miettii niiden todennäköisyyttä saatavilla olevien tietojen - joihin tietysti kuuluu Raamattu myös - valossa?

Sinänsä tuolla ei uskon kannalta ole merkitystä, mutta tuon mukahassuttelun jälkeen esittäisin väitteen: Kristinusko on aivan rationaalista, vaikka ehkä sisältääkin näennäisesti irrationaalisia väitteitä.

Paha moka

Tämä oli taas niitä päiviä. Melkein yhtä pahaa hajamielisyyttä kuin aiemmin täällä raportoimani hammaslääkärikäynti jolloin istuin odotushuoneessa ehtien lukea viisi Aku Ankaa väärää paria olevat sukat jaloissani ihmetellen miksi ei kutsuta sisään. Aika oli oikea, mutta päivä väärä.

Suomen U21 - maajoukkue siis meni ja kohtasi  Kotkan hienolla Arto Tolsa Areenalla Athletic Club Bilbaon Javi Martinezin tänään vaikka itse elin koko päivän siinä uskossa, että peli on huomenna. No ei se mitään. Savuttelen takapihalla.

Suomi 1 - Espanja 1.

Selibaattipäiväkirja osa 16 ( ryssäläistä meininkiä )

Istun puutarhassa. Ketään ei enää näy, mutta joitakin laseja, pulloja ja tölkkejä kyllä vähemmän siisteissä muodostelmissa. Sorruin lievään alkoholin ylikäyttöön, vähän kuten eräs ttr eräänä juhannuksena. Muistan kyllä kaiken mikä sekin on tietenkin vain ja ainoastaan huono juttu, ja niin surullista, niin surullista...

Luonnon muovaamalla uimapaikallakin oli ihmisiä: Eikö tuollaisia entisiä soralouhoksia voisi rauhoittaa?

Cambridge soutaa paremmin.

Kirjoitan tämän vain saadakseni mahdollisen kommentin Oxfordista :)

Nimimerkki Tiedemies kirjoittaa:

"Ateismi, uskonnottomuus, miksi sitä omalla kohdallani voidaan kutsuakaan, merkitsee minulle ennenkaikkea vastuun ottamista omasta maailmankuvasta. Minä olen vastuussa siitä, että maailmakuvani on mahdollisimman oikea, minä olen vastuussa siitä, että moraalini on kunnossa. Ei naapuri, ei pastori, ei mikään kirja tai opettaja, korkeampi voima jne, vaan minä, ja minä yksin. Jos moraalini on mätä, en voi syyttää siitä ketään muuta. Jos olen väärässä, en voi ex post sysätä vastuuta pyhälle kirjalle. Jos ratkean juomaan tai alan käyttää huumeita, en voi syyttää siitä korkeampia voimia tai olosuhteita, kavereita, tms."

Omasta mielestäni tuo ei juuri eroa uskonnollisesta näkemyksestä sellaisena, kuin itse sen ymmärrän. En todellakaan näe, että uskonto antaisi jonkinlaisen vastuuvapauden tai ulkopuolisen moraalin.

Todistuskappale

Maailmassa on ilman muuta joku virhetekijä, koska Jeffrey Lee Pierce sekosi ja ryyppäsi itsensä kuoliaaksi. Me tiedämme mikä se on, koska se on meille ilmaistu.

Miami LP:n spotify-linkki.

Mother of Earth

Sellbaattipäiväkirja osa 15 ( meditaatio )

Aivan loistava uimapaikka keskellä metsää. Kuvassa olevan mutkan takaa avautuu noin 500 metriä pitkä ja pari sataa metriä leveä, pystysuorien kalliolouhosten kauttaaltaan reunustama vesialue. On uskomattoman hienoa kellua laiskasti ja viileästi ihmisten työn keskellä täydellisessä yksinäisyydessä.

Jos olisin buddhalainen olisin mietiskellyt erästä intialaista kaupunkia, johon Gautama laskeutui taivaasta vietettyään siellä sadekauden saarnaten jumalille ja äidilleen, joka oli syntynyt uudelleen tuohon kaupunkiin ja nauranut hyväntahtoisesti Sam Harrisille ja Richard Gerelle, mutta en ole. Mietiskelin siis ihan muita salaisuuksia.

Ensimmäinen tietokoneohjelma, jonka koskaan olen tehnyt oli nimeltään Pink Floyd, Live in Africa. Siinä oli sysimustalla taustalla kaksi silmää ja suu. Silmät avautuivat ja sulkeutuivat ja suu levisi hämmästyksestä ammolleen ja supistui taas suppuun sydämen sykkeen tahdissa. Luulin silloin, että kyseessä oli huono ja kevyt pila Pink Floydin musiikista. Enää en ohjelmoi.