Pitkän pohdinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että sympatisoin natseja. Minusta natsit olivat ok. Vaikka vihaan heitä he olivat paljon enemmän, kuin ne jotka häsläävät nykyäänkin itkemässä, että me emme ole natseja, vaan nuo niitä natseja ovat.
Taustamusiikkina.
9 kommenttia:
Natsit ovat kaikkea sitä, mikä modernisaatiossa on väärää. Tietyltä kannalta tarkasteltuna voidaan sanoa, että natsit ovat modernisoitua konservatiivisuutta - muttä tässäkin mennään metsään. Oikeastaan natsit ovat modernisoitua nostalgiaa olematonta, kuvitteellista perustilaa kohtaan.
Konservatiivien natsisympatiat synnyttivät osaltaan sen kaiken järjettömyyden, joka aikoinaan tapahtui. Kyse on konservatiivin sokeasta pisteestä, tekniikan ja taantumuksen avulla vapautetusta aggression hetkestä.
Mieluummin suvaitsevuus vaikka väkisin kaikkine paradokseineen, kuin tämä. Onneksi lähihistoriassa on veritulppa, muuten olisimme globalisaation myötä jälleen samassa tilanteessa.
Vetäisin tuon teksin, kun tuossa Nicon videossa oli joku kommentti, jossa todettiin natsisympatioista. Siis täysin käsittämättömästi. Pian riittänee se, että on eurooppalainen siihen, että on syyllinen natsismiin, joka taas on pahuus.
Itse en ole eurooppalainen.
Konservatiivien natsisympatiat synnyttivät osaltaan sen kaiken järjettömyyden, joka aikoinaan tapahtui.
Konservatiivit eivät itse asiassa sympatisoineet natseja. Nyt Saksan historia kouraan ja lukemaan, mars!
Suurteollisuus ja vastaavat eivät olleet mitenkään poliittisesti motivoituneita, mutta voi tietysti sanoa, että kapitalistit sympatisoivat natseja.
No sympatia on aika arvoväritteinen sana, mutta viimeisissä ratkaisevissa vaaleissa piti muistaakseni valita sosiaalidemokraattien ja kansallissosialistien väliltä ja iso vanha raha ja etenkin se aristokratia päätteli, että nassien kanssa on helpompi tulla toimeen. Syynä tietenkin natsipossujen kyky vedota niin normikaduntallaajaänkyröihin kuin ökyporvareihinkin -- siis sumeilematon, tavallaan katteetonkin populismi (mutat toisaalta siihen aikaan uskottiin kaikkialla Yhdysvaltoja myöten isälliseen large state -meininkiin). Jotkut tutkijat näkevät lisäksi peliliikkeessä liittolaisen aliarviointia: nuoressa demokratiassa vanha eliitti uskoi, että alemman yhteiskuntaluokan nousukkaita kuten Hitleriä voi pyörittää omien päämäärien edestä ihan miten päin vain (sama virhe johon muuten konservatiivipoliitikko Chamberlain hairahtui). Toisin kävi, maa ajettiin mielipuolisesti täydelliseen kaaoksen. Raskas teollisuus tietenkin hyötyi sodista ja muut laajat, näyttävät pakkoprojektit tai 'valtiolliset työllistämisprojektit' elvyttivät kansantaloutta jo aiemminkin - ainakin siis sillä lyhyellä tähtäimellä, lopulta sotaahan oli pakko hakea jo siksikin, että tämä 'isällinen kansantaloustalouspolitiikka' oli pikällä tähtäimellä kestämätöntä. Mutta oli hommassa käsittääkseni paljon muitakin kytköksiä kuin vain tiettyjen tahojen taloudelliset intressit. Joku uusi nouseva nassipossututkija on muuten kaivellut näitä aristokratiakytköksiä laajemminkin ja hänen mukaansa yhteys vanhan ja uuden eliitin välillä on huomattavasti laajempi kuin vanha sovitteleva paradigma antaa ymmärtää. Voin kaivaa nimen jos haluat, tutustuin vain yhden monografian arviointiin alan lehdessä ja siinä hossitettiin tätä ennen vähäteltyä yhteyttä - että perusteita löytyisi. Nassien suunansta tietenkin kiehtoi se ajan patinoima statuksen leima, jota konservatiivipiirien nuoleskelu toi mukaan kuvaan omaan, usein varsin hörhöön alkutouhuun.
Tai sitten jotain muuta. Ymmärrän toki konservatiivien tarpeen tehdä pesäeroa kansallissosialismiin, ja eihän se perinteistä konservatiivisuutta ollutkaan. Toisaalta koko nassismin määritteleminen onm oikeastaan mahdoton, kun populisteina liike uudelleenmääritteli ja -organisoi (usein verisestikin) itseään kaiken aikaa, vuodesta ja tilanteesta toiseen.
Tai sitten jotain muuta. Ymmärrän toki konservatiivien tarpeen tehdä pesäeroa kansallissosialismiin,
Niin tai nimenomaan jotain ihan muuta. En tiedä muista konservatiiveista, mutta minulla itselläni ei ainakaan ole mitään tarvetta tehdä pesäeroa kansallissosialismiin.
Saksan tilanne Weimarin tasavallan aikana oli kaikkineenkin sekava. On kuitenkin väärin väittää, että silloiset konservatiivit olisivat olleet natsien takana. Tuo valintatilanne: Sosialismi tai Kansallissosialimi on vähän jälkikäteen luotu.
Toki totta, jos itse joutuisin tuollaiseen tilanteeseen valitsisin muitta mutkitta kansallissosialimin, mikä synnikseni laskettakoot.
No kansallissosialistien hyvyyshän paljastui aikoinaan aika hyvin: Kivikaudelle pommitettu saksalainen infrastruktuuri ja kulttuuriperintö, menetetty maine, miljoonat tapatetut omat sotilaat ja omat siviilit, ties kuinka monet joukkoraiskatut saksalaisnaiset, jaetuksi päätynyt maa (josta toinen puoli vielä puoli vuosisataa neukkulan vasallivaltiona ja sen jälkeen rutiköyhänä peräpajulana). Kaikki toteutettu käytännössä tietoisesti lietsomalla porukka silmittömään uhoon ja hankkimalla vihat joka suunnalta - periaatteella että jotakuta sattuu kohta ja lujaa, hyvällä säkällä ei meitä. Lopuksi sitten vielä rangaistiin omia systemaattisesti siitä, ettei mielipuolisista suunnitelmista tullutkaan mitään.
En tiedä muista, mutta itse noin periaatteesta en kannata itsetuhoisia järjestelmiä -- punakhmerejä, ännäsdappeja ja sensellaisia. Siis jo ihan irrotettuna sellaisista pikkuseikoista kuin eettisistä kysymyksistä. Itsetuhoisten järjestelmien kannattaminen kun on yksinkertaisesti epäisänmaallista.
Tietenkin tästäkin voi olla monta mieltä ja nähdä kansallissosialismissa jotain hyvää. Itselle ei vain ole koskaan auennut, mitä se olisi. Alussa oli hirveä uho ja pakkotyöllä sinne tänne teetettyä moottoritietä ja muuta populistista näennäistoimintaa, lopussa täystuho ja maahan tunkeutuneet kostoarmeijat joka suunnalta. Välissä valtiogangsterit pöllivät muiden omaisuutta minkä kerkesivät ja korvasivat kaikki perinteiset instituutiot omilla huuhaajärjestelmillään.
SS-miesten uniformut olivat toki viileitä.
En tiedä muista, mutta itse noin periaatteesta en kannata itsetuhoisia järjestelmiä.
Itse esitit valinnan sosialismi vai kansallissosialimi. En minä. Itse en kannata kumpaakaan, jatkoin vain juttua.
Mitäs mieltä olet niistä uniformuista?
En pidä yleensäkään uniformuista. Maopuku jotenkin menettelee.
Lähetä kommentti