eli konsertto yhdelle sauvakävelijälle, sekä valikoituja kansanlauluja
lauantai 4. heinäkuuta 2009
Tribalismi
Ihmisten tapa ottaa nenärenkaita ja muita lävistyksiä on hämmentävää. Se jakaa ihmiset kognitiivisiin luokkiin, sillä kukaan, jolla on vähänkään järkeä ei ota vakavasti ketään, jolla on nenärengas.
5 kommenttia:
urogallus
kirjoitti...
Mitä! Etkö sinä kunnioita ihmistä, joka on tatuoittanut tai lävistyttänyt itselleen mielenkiintoisen menneisyyden?
En minäkään kyllä ymmärrä miksi joku haluaisi lävistää tai tatuoida itseään, mutta minulla ei ole kauheasti syitä uskoa, että sillä on mitään kognitiivista relevanssia.
Tämä kirjoitus oikeastaan kiteyttää sen keskeisimmän eron mikä minulla ja konservatiiveilla on.
En minäkään kyllä ymmärrä miksi joku haluaisi lävistää tai tatuoida itseään, mutta minulla ei ole kauheasti syitä uskoa, että sillä on mitään kognitiivista relevanssia.
On sillä, koska ihmiset siten merkitsevät itsensä pysyvästi. Tatuoinneilla on tietty kulttuurinen traditio. Sellaisen ottaminen kertoo suhteesta siihen traditioon, vaikka merkitys on nykypäivänä muuttunutkin. Se, että tatuoinnit ja lävistykset ovat tulleet osaksi valtakulttuuria on omassa kukkahattumielessäni ihan oikeasti hieman huolestuttava asia.
Minulla ei ole mitään kantaa tatuointiin; en ole sitä koskaan miettinyt. - Muodit tulevat ja menevät. Nyt kuuluu olevan "in" saada kuolevaiseen ruumiiseensa (vielä elää kituuttavaan kehoonsa) latinankielistä tekstiä. Olen muutamille heidän pyynnöstään lauseen kääntänyt, mutta sittemmin luopunut moisesta humanitaarisesta avusta, koska se voisi johtaa oikeustoimiin: joku kielitaidoton ihmisraunio voisi kopioida s.postista tekstin väärin; ihoon tulevaan tekstiin tulisi syntaktinen virhe; siitä syytettäisiin minua; saisin haasteen oikeuteen ja minut tuomittaisiin lusimaan. - Tatuoijat huolehtikoot itsestään. Ainakaan tuntemattomille en käännä tavun tavua, enkä välttämättä tutuillekaan.
5 kommenttia:
Mitä! Etkö sinä kunnioita ihmistä, joka on tatuoittanut tai lävistyttänyt itselleen mielenkiintoisen menneisyyden?
Tatuoinnit ovat helevetin rumia
En minäkään kyllä ymmärrä miksi joku haluaisi lävistää tai tatuoida itseään, mutta minulla ei ole kauheasti syitä uskoa, että sillä on mitään kognitiivista relevanssia.
Tämä kirjoitus oikeastaan kiteyttää sen keskeisimmän eron mikä minulla ja konservatiiveilla on.
En minäkään kyllä ymmärrä miksi joku haluaisi lävistää tai tatuoida itseään, mutta minulla ei ole kauheasti syitä uskoa, että sillä on mitään kognitiivista relevanssia.
On sillä, koska ihmiset siten merkitsevät itsensä pysyvästi. Tatuoinneilla on tietty kulttuurinen traditio. Sellaisen ottaminen kertoo suhteesta siihen traditioon, vaikka merkitys on nykypäivänä muuttunutkin. Se, että tatuoinnit ja lävistykset ovat tulleet osaksi valtakulttuuria on omassa kukkahattumielessäni ihan oikeasti hieman huolestuttava asia.
Minulla ei ole mitään kantaa tatuointiin; en ole sitä koskaan miettinyt. - Muodit tulevat ja menevät. Nyt kuuluu olevan "in" saada kuolevaiseen ruumiiseensa (vielä elää kituuttavaan kehoonsa) latinankielistä tekstiä. Olen muutamille heidän pyynnöstään lauseen kääntänyt, mutta sittemmin luopunut moisesta humanitaarisesta avusta, koska se voisi johtaa oikeustoimiin: joku kielitaidoton ihmisraunio voisi kopioida s.postista tekstin väärin; ihoon tulevaan tekstiin tulisi syntaktinen virhe; siitä syytettäisiin minua; saisin haasteen oikeuteen ja minut tuomittaisiin lusimaan. - Tatuoijat huolehtikoot itsestään. Ainakaan tuntemattomille en käännä tavun tavua, enkä välttämättä tutuillekaan.
Lähetä kommentti