maanantai 6. heinäkuuta 2009

Kynä joka kirjoittaa

Kesä on kauneimmillaan, käännetään katseet siis malttamattomina jo syksyyn.

”When Saturday comes” – lause joka yhdistää Eurooppaa enemmän kuin Brysselin kalseat toimistokolossit konsanaan. Syyskuusta aina punaiseen toukokuuhun lauantai merkitsee poikkeustilaa kylissä ja kaupungeissa kautta vanhan mantereen ja muutamalla sumuisella saarella sen kupeessa.

Ensikertalaista suurta jalkapallon kohtaamista ympäröivä odotus ja kiihkeät, joskus äärimmäisetkin tunteet saattavat hämmästyttää ja pelottaakin. Mutta tunne että on mukana jossain yhteisessä, elämää suuremmassa, imaisee helposti mukaansa. Niin suuri intensiteetti herättää alkukantaiset vaistot ja kiintymyksen, jopa rakkauden omaa ja tuttua kohtaan.

Puolustetaan lippua, kärsitään ja voitetaan yhdessä, tänään kaikki on mahdollista.

Tämä on sitä Eurooppaa joka on yhteistä. Uneliaalta itäsuomalaiselta kyläkentältä aina myyttisille jalkapallon pyhätöille asti.

Ja jokaiselle se tie on periaatteessa myös avoinna, niin katsomossa kuin kentälläkin. Oli nimi sitten Jari, Sami tai vaikka Aleksei tai Mikael.

Koska Euroopan Unionissa?

3 kommenttia:

Utumies kirjoitti...

Jotenkin tuo golf kuitenkin iskee enemmän. Mukava yksilölaji. Rahvaan ymmärryksen tavoittamattomissa. Sopii kiireettömälle herrasmiehelle.

Anonyymi kirjoitti...

Golf on laumasielujen elämän suorittammista.
Kalastus, sienestys ja marjastus, ne vasta liikuntalajeja ovat. Ja järkevimpiä, tulos on nimittäin syötävää. Eikä kukaan kysele, että miksi se pallo pitää saada sinne koloon, kun se otetaan heti pois.

Utumies kirjoitti...

Riita keskeltä poikki: Maastogolf. Maastomukavan haasteellista, eikä eväitäkään tarvitse ottaa mukaan. Auton luo palattaessa voi sitten vaikak kurittaa poruukalla sitä siannahkaakin. Jos nyt on pakko se potkupallokin tähän sotkea.