Sameista vesistä löytyy joskus yllättäviä aarteita. Mikäli Nicon muistokonsertti tämän vuoden keväältä on levytetty teen poikkeuksen ideologiastani ja ostan taidetta.
John Calen johtaman ryhmän versio All that is my own kappaleesta on tavallaan häiritsevän kepeästä iskelmällisyydestään ja ajoittaisesta esittämisestään huolimatta jotain sellaista, mitä nykyään harvoin kuulee popmarkkinoilla. Alkuperäiselle se ei tietenkään vedä vertoja.
Nico on oikeastaan hämmentävän aliarvostettu. Desertshore on varmaankin paras levy minkä länsimaisen kulttuurin hörhöilyajat tuottivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti