Ajattelin kirjoittaa hieman - tosin vain hieman - keittiöpsykologiaa paremman tekstin siitä, kuinka niin sanottu suvaitsevaisuus joskus/usein tarjoaa vain mahdollisuuden purkaa omaa vihaa, katkeruutta ja kielteisiä tunteita ja kohdistaa ne varsinaisen kohteen ohi joihinkin, joita pidetään oman pinta-ajattelun vastustajina. Lukekaa vaikkapa maahanmuuttoon liittyen niin sanottujen suvaitsevaisten kirjoituksia ja tarkkailkaa niistä millaisin sanankääntein he kuvaavat sitä miten heidän vastustajansa oletetusti ajattelevat afrikkalaisista.
En kuitenkaan viitsi. Sen sijaan tarjoan lukijoille linkin Jussi Saramo nimisen yhteiskunnallisen ajattelijan tuoreeseen lehtikolumniin. Ajattelua herättävät jutut ovat aina arvokkaita. Kai.
:)
5 kommenttia:
Kaikilla, joilla on jotain painavaa sanottavaa, lienee vaikuttiminaan henkilökohtaisia, vain osittain tedostettuja piilomotiiveita.
Uskoisin että normaali, tasapainoinen ihminen ei uhraa aikaa muuhun kuin oman napansa innokkaaseen kaivelemiseen.
Kaikilla, joilla on jotain painavaa sanottavaa, lienee vaikuttiminaan henkilökohtaisia, vain osittain tedostettuja piilomotiiveita.
Uskoisin samaa. En kuitenkaan usko, että tässä nykyisessä poliittisessa keskustelussa oikein kellään on varsinaisesti niin kauhean painavaa sanottavaa. Painavuus muodostuu, jos muodostuu, keskustelun kokonaisuudesta.
Ja toisaalta on hienoakin, että motiivit ovat piilossa. Mikäänhän ei ole niin vastenmielistä, kuin niin sanottu paljastuskirjallisuus.
En kuitenkaan usko, että tässä nykyisessä poliittisessa keskustelussa oikein kellään on varsinaisesti niin kauhean painavaa sanottavaa. Painavuus muodostuu, jos muodostuu, keskustelun kokonaisuudesta.
Totta! Juttu on kuin lumipallo rinteessä. Se kerää massaa ja vauhtia ihan omasta rullaamisestaan. Tai kärjistyy. Voiko lumipallo kärjistyä?
Pitäisikö puhua lumisylinteristä?
Joo. Tai lumikiekosta, sillä lumipallo aiheuttaa lumivyöryn.
Tai paperisilppuri voisi olla hyvä. Silput sitten joskus kerätään ja kirjaimet asettuvat uuteen järjestykseen.
Lähetä kommentti