sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Konservatiisuus jälleen kerran.

Mikäli konservatiivisuutta ajattelisi tällä parin sukupolven ajanjaksolla ja näkisi niin, että konservatismi on vain edistyksellisyyden vastaisuutta, niin silloin konservatiivisuuden ( taantumuksellisuuden ) suurin hahmo Suomessa olisi joku Akuliina Saarikoski, joka vain kiltisti jatkaa sitä mitä isovanhemmat ja vanhemmat tekivät ja mitä "edistyksellinen" yhteiskunta kaikin tavoin suosii. Nuo tuollaiset hahmothan ovat vain 60-lukulaisten täydellisiä toisintoja ja heidän yhteiskunnallisia luomuksiaan. He taantuvat kohti 60-lukulaisten keskeisiä yhteiskunnallisia ideoita.

Todellisen konservatismi, joka kiteytyy kuuden keskeisen periaatteen, jotka tässä toiston vuoksi esitetään

1. Syvä epäluottamus valtiota kohtaan
2. Vapaus ennen tasa-arvoa
3. Isänmaanrakkaus
4. Usko vakiintuneisiin instituutioihin ja hierarkioihin
5. Skeptisyys edistystä kohtaan.
6. Elitismi

ympärille nostaminen toimivaksi yhteiskunnalliseksi voimaksi olisikin nykypäivänä vallankumouksellisuutta ja edistystä. Siksipä kohti konservatiivista vallankumousta on hyvä jatkaa.

10 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Jotkut hyvät asiat vain ovat parempia ja siksi niitä kannattaa kannattaa, vaikka niitä on kannatettu ennenkin.

Eivät kaikki tietenkään.

On hyvä, että kerrot, mitä konservatismi mielestäsi on. Ja on jotenkin hienoa, että se todella rakentuu sellaisille vihan, katkeruuden ja tuhon periaatteille, joille sen olen kuvitellutkin rakentuvan.

Tästä on hyvä jatkaa.

Dr. Doctor kirjoitti...

TM, jos millään ehdit vihellä vähän alkua tuolle "vihan, katkeuuden ja tuhon" periaatteille.

En vilpittömästi ymmärrä yhtään mitä tarkoitat.

IDA, minunkin mielestä tästä on hyvä jatkaa...

IDA kirjoitti...

"On hyvä, että kerrot, mitä konservatismi mielestäsi on. Ja on jotenkin hienoa, että se todella rakentuu sellaisille vihan, katkeruuden ja tuhon periaatteille, joille sen olen kuvitellutkin rakentuvan."

Sä et sitten sitten jaksanut tutusta edes Reflecions on the Revolution in Franceen edes vähän alusta? :) Heitin nuo kuusi pilaria vain läpällä tuohon, koska olen kommentoinut kevyesti muutamaan kertaan aina ajoittain omaa suhdettani niihin. Tietenkin ne liittyvät aikansa tapahtumiin.

Sinun mielestäsi siis esimerkiksi luottamus perheeseen ja muihin "luonnollisesti" kehittyneisiin instituutioihin on vihan, katkeruuden ja tuhon periaate? Onko tuo vihreiden yleinen kanta ja voidaanko kysyä onko puoluejohto samalla kannalla vai sanoutuuko se niistä irti? Vitsi, vitsi, mutta joka tapauksessa nuo sisältävät enemmän, kuin ihan pinnallisesti äkkiä katsoen näyttää.

IDA kirjoitti...

"Tästä on hyvä jatkaa."

Jep, kunhan nyt laiskoina julleina saamme vallankumouksen käyntiin, niin sen yksi keskeinen perusidea on tietenkin se, että se on restauroiva, eikä hajottava.

Tiedemies kirjoitti...

Jos tarkoitat sitä Burken juttua, niin tietysti luin sen. Burke itse oli sitä mieltä, että ennakkoluulo on erinomainen tiedon lähden sen suhteen, millainen on hyvä yhteiskunta.

Tietysti heitin kommenttini kieli poskessa, mutta on siinä perääkin. Periaatteet kuvastavat "vihaa" siinä mielessä, että useimpiin niihin liittyy voimakkaasti sellainen ajatus, että "torjutaan" jotain älyllistä tai inhimillistä ainesta.

"Katkeruus" on ehkä vähän hölmö veto, mutta tulkitsen 4. kohdan siten, että siinä oikeutetaan jonkinlainen menneen maailman haikailu.

Sinun mielestäsi siis esimerkiksi luottamus perheeseen ja muihin "luonnollisesti" kehittyneisiin instituutioihin on vihan, katkeruuden ja tuhon periaate.

Ei suinkaan. Katkeruus siinä usein näkyy, mutta ei niinkään viha tai tuho. Viha ja tuho näkyvät siinä, miten näitä periaatteita käytännössä ajetaan.

Periaate 5. on vähän hämärä, mutta tulkitsen sen nyt tarkoitushakuisesti kaiken kehityksen vastustamiseksi, esimerkkinä vaikkapa rokoteohjelmat, joten sitä voidaan pitää tuhon periaatteena.

Vihreiden virallisella linjalla ja tällä voi olla jotain yhteistä, mutta se on sattumaa. Kuten mainitsin jo aiemmin, Eurovaalien tulokselle ja sen analysoinnille puolueessa asettamani kriteerit eivät ole täyttyneet, joten en katso enää olevani vihreiden kannattaja. Jäsen en ole koskaan ollutkaan.

IDA kirjoitti...

On erilaisia ennakkoluuloja. toiset perustellumpia kuin toiset. Satasen varmaa kuitenkin on, että ei ole varsinaista ennakkotietoa, vaikka jotain erittäin perusteltua ennakkoluuloa sellaiseksi sanottaisiinkin. Traditio on erittäin hyvä "tiedon" lähde.

Noita pitää myös suhteuttaa aikaansa. Burke kannatti Amerikan vallankumousta, mutta vastusti Ranskan vallankumousta. Hän oli irlantilainen ja englannissa epäiltiin hänen olevan salaa katolilainen ja kaikkea tuollaista.

Esimerkiksi instituutioiden ja hierarkioiden periteisyys on osoitus siitä, että niillä on jotain arvoa tai, että ne ovat ainakin ehtineet kehittyä sellaisiksi, että ne ovat ihmisille sopivia. Hyvinkin usein olisi mielekkäämpää antaa niiden kehittyä edelleen, kuin kumota ne.

Edistys noissa ei varmaankaan tarkoita luonnontieteellistä ja teknologista kehitystä vaan enemmän poliittisesti ajettua edistystä. Ei ole mitään syytä miksi Venäjä ei olisi maailman vaurain maa. Itse asiassa ennen ensimmäistä maailmansotaa asiat eivät siellä olleet ihana niin huonosti, kuin nykyisin luullaan. Vallankumouksen jälkeen kaikki perustui edistystä kohti pyrkimiselle. Ei sekään ihan putkeen mennyt ja naapuritkin saivat kärsiä.

Tiedemies kirjoitti...

Bolshevismi on jonkinlainen navanalusjuttu, kun kyse on konservatismin vastustamista liikkeistä. Bolshevismi tms. sosialismin variaatiot toki olivat epäkonservatiivisia, mutta onhan niitä vaikka kuinka paljon muitakin. Itse en väriä tunnusta, mutta anarkismin muodot aina jostain anarkososialismista aina libertarismiin ovat kaikki konservatismin vastaisia.

Lisäksi on paljon liberaalia ajattelua, joka on hengeltään nimenomaan antiutopistista, mutta siitä huolimatta konservatismin vastaista.

Itse en mitään yhteiskuntafilosofiaa kauheasti harrasta. Popper oli liian pitkäpiimäinen, vaikka melkein samaa mieltä olinkin siihen asti kun jaksoin lukea.

Tarkoittaako konservatismisi elitismi sitä, mitä se Burkelle tarkoitti, eli että aristokratia oli jumalan asettama eliitti, jolle johtajuus on synnynnäistä? Jos näin on, niin voi meitä maan matosia, jos se sinun vallankumouksesi tulee.

Vai elätteletkö pääsyä varakreiviksi tai jaarliksi? :)

IDA kirjoitti...

"Tarkoittaako konservatismisi elitismi sitä, mitä se Burkelle tarkoitti, eli että aristokratia oli jumalan asettama eliitti, jolle johtajuus on synnynnäistä? Jos näin on, niin voi meitä maan matosia, jos se sinun vallankumouksesi tulee.

Vai elätteletkö pääsyä varakreiviksi tai jaarliksi? :)"

Olen jo varannut itselleni Kymin kunnanvaltuuston puheenjohtajan paikan kunhan ensin saamme veli HaH:in kanssa sovittua etupiirijaon Uudenmaan Kreivikunnan kanssa. Olen tarjonnut hänelle Kotkan saarta vastikkeeksi reilusta sillanpääasemasta Ahvenkosken sillan toiselta puolelta.

Eli ei tarkoita ;)

Tuo elitismi onkin ehkä vaikein pala noista. Jotenkin näin.

Eli sekin liittyy jotenkin traditioon. Eli on ihanteita, joita kohti kannattaa maltillisesti pyrkiä vaikka niitä ei saavutakaan. Jos nyt ajattelee vaikka taannoista kansansivistystyötä, niin perustuihan sekin tavallaan elitistisen ihanteiden opettamiseen, jopa puolittain väkisin. Olen sitä mieltä, että sivistyksellisen tradition romahtaminen johtaisi erittäin surkeaan tilanteeseen ja todella vaikeisiin ongelmiin.

Mikäli koko ajan hörhöillään uusimpien muotiaatteiden perässä ja eletään jatkuvan muutoksen tilassa ilman mitään sivistyksellistä auktoriteettia tuo kosketus traditioon häviää laajemmilta ihmisryhmiltä ja jää vain "eliitin" herkuksi.

Tiedemies kirjoitti...

Auktoriteetti tarkoittaa sitä, että kuunnellaan. Auktoriteetin saa joko sillä, että sanoo jotain kuuntelemisen arvoista tai sillä, että pakottaa muut kuuntelemaan.

Elitismillä tarkoitetaan sitä, että joku oletetaan lähtökohtaisesti paremmaksi auktoriteetiksi kuin joku toinen.

Ymmärrän varmaan väärin, mutta konservatismin ideana on se, että joku on kuuntelemisen arvoinen lähtökohtaisesti, eikä tätä saa kyseenalaistaa. Kyse on siis tavallaan pakottamisesta.

Libertaarit ja anarkistit ajattelevat, että esimerkiksi poliisin auktoriteetti on aina pakottamista. Itse en näin ajattele. Konservatiiveista en tiedä, itse ajattelen, että poliisilla on jotain sanomisen arvoista siksi, että lait ovat viime kädessä vox populi.

Tulkitsen "elitismin" niin, että konservatismi sinun mielestäsi ei nimenomaan tarkoita tätä, vaan sitä, että joku parempi säätää lait rahvasta varten. Eli tulkitsen sen, linkistäsi huolimatta jotenkin epädemokraattiseksi.

Olen sitä mieltä, että sivistyksellisen tradition romahtaminen johtaisi erittäin surkeaan tilanteeseen ja todella vaikeisiin ongelmiin.

Sivistyksellinen traditio oli Neuvostoliitossakin katkeamaton. Edes monien konservatiivien paheksuma moderni taide ei katkaise mitään traditiota. Kyse on siitä, että asiat pikku hiljaa muuttuvat, myös traditiot. Minusta tradition kunnioittaminen tässä mielessä on jonkinlainen illuusio. Konservatiivit haluavat pikemminkin jäädyttää tradition, tehdä siitä kuolleen. Elävä traditio ei ole staattista.

IDA kirjoitti...

Tarkoitin lähinnä sivistyksellistä auktoriteettia, joka on ajan myötä vakiintunut. Näitä auktoriteetteja on monenlaisia, mutta yhdessä ne muodostavat jonkinlaisen kokonaisuuden.

Itse näen lähinnä niin, että yhteiskunnallisten uudistusten olisi parempi sopeutua noihin auktoriteetteihin, kuin kumota niitä. Sopeutuminen on vähän huono sana tässä kyllä kuvaamaan mitä ajattelen, mutta siis jonkinlaista luovaa muuttumista, joka ei tuhoa olemassa olevaa.

Tällaisia auktoriteetteja noin suurimpina olisivat esimerkiksi kirkot, yliopistot, taide jne.. Yhteiskunta itsessään ei olisi auktoriteetti, joka säätelisi noita, vaan lähinnä suojelisi niitä.

Vähän pliisua, myönnän, mutta ei tässä ole aikaa selittää ;)

Poliisi ei tavallaan ole perinteinen instituutio, vaikka se ikuinen onkin, koska sen tehtävä on vain vastata rikollisuuteen. Se ei pyri, tai ainakaan sen ei pitäisi pyrkiä, mihinkään muuhun. Ideaalitilannehan olisi, että sitä ei tarvittaisi lainkaan.

Tulkitsen "elitismin" niin, että konservatismi sinun mielestäsi ei nimenomaan tarkoita tätä, vaan sitä, että joku parempi säätää lait rahvasta varten. Eli tulkitsen sen, linkistäsi huolimatta jotenkin epädemokraattiseksi.

Tulkitset väärin. En siis väitä, etteikö konservatismin elitismiin voisi tuo kuuluakin ja kuten sanoin elitismi on paha pala. Itse kannatan nimenomaan kansanvallan syventämistä. Viittasin tuolla vaalijutulla lähinnä siihen, että Suomen perinne on loppujen lopuksi aika demokraattinen moniin muihin maihin verrattuna. Meidän aatelistommekin on lähinnä kai leppoisa vitsi. Vaalit ja ääntenlasku ovat siis "vakiintunut instituutio" :)

Sivistyksellinen traditio oli Neuvostoliitossakin katkeamaton. Edes monien konservatiivien paheksuma moderni taide ei katkaise mitään traditiota. Kyse on siitä, että asiat pikku hiljaa muuttuvat, myös traditiot. Minusta tradition kunnioittaminen tässä mielessä on jonkinlainen illuusio. Konservatiivit haluavat pikemminkin jäädyttää tradition, tehdä siitä kuolleen. Elävä traditio ei ole staattista.

No itse asiassa sivistyksellinen traditio ei ollut Neuvostoliitossa ihan täysin katkeamaton. Esimerkiksi tuo mainitsemasi moderni taide kitkettiin aika tehokkaasti. Sehän alkoi jo reilusti ennen vallankumousta ja oli jo ennen toista maailmansotaa lähinnä muisto vain. Se taas onko moderni taide jotenkin konservatismin vastaista olisi kai pitkä juttu. Savolaisesti voisi sanoa, että ei ja on.

Tradition kunnioittaminen on juuri tuollaisen luontevan muuttumisen kunnioittamista. Siis vaikka sitä, että "instituutiohin" ei väkivaltaisesti puututa. Kyse ei ole staattisuudesta ja jämähtämisestä.