On aina luopumista itsemääräämisoikeudesta ja itsenäisestä ajattelusta. Ilman Jumalaa ei olisi persoonaa. Jumalattomuus on aina vähemmän kuin Jumala.
Itse en pidä ateisteista. 0,001 niistä edes tietää mikä geeni on ja täydet 1 niistä jauhaa ikään kuin se olisi heidän tietoaan, jota pitäisi opettaa myös muille. He ovat pahoja ihmisiä.
Poliittinen ateismi pyrkii tuhoamaan yksilöllisen ja inhimillisen ajattelun keskeiset elementit, jotta ihmisistä voisi tehdä passiivisia koneita palvelemaan hyvää tarkoitusta. Se tekee sen tietoisesti tai tiedostamattaan.
10 kommenttia:
Seuraavaksi kaivat varmaan jostain ruokolahden leijonan jostain esiin?
Itse kävin virkistäytymässä kesken helteisen ajomatkan äsken Pyttiksellä, ja ei kai sekään terveen tontun puuhaa ole? Joten mitäpä tähän muuta toteamaan kuin että helle sekoittaa päät...
Seuraavaksi kaivat varmaan jostain ruokolahden leijonan jostain esiin?
No en. Olen ihan vakavasti sitä mieltä, että Jumala on. En vain - ainakaan vielä - osaa perustella sitä pitkällä, aukottomalla ja perusteellisella tekstillä.
Jumala kuitenkin oleellisesti liittyy vapaaseen ajatteluun. Jos kieltää Jumalan ei voi ajatella vapaasti.
Näitä juttuja on ilo lukea. Tulee mieleen hiukan Leibnitzin hulvaton teodikea.
Näitä juttuja on ilo lukea.
Mukava kuulla. En koskaan laittaisi näitä bussin kylkeen.
Tulee mieleen hiukan Leibnitzin hulvaton teodikea.
No jaa. Ihan oikeasti?
Olenko paha ihminen, kun en enää usko jumaliin? Olin uskonut koko elämäni, kunnes noin vuosi sitten sain vahvoja viitteitä siitä, että raamatussa opetettu ei juuri liity siihen, mitä kirkossa opetetaan. Kirkossa opetetaan sitä, mitä sosiaalidemokraattinen hallinto haluaa meidän oppivan.
Eli jos uskonto ei voi tulla raamatusta, eikä myöskään sosiaalidemokraattisesta kirkosta, niin mistä se tulee?
Raamattu on sellaista hömppää ja välillä ristiriitaisuutta, että sitä ei voi kukaan soveltaa sellaisenaan. Ei voi myöskään luottaa sos.dem. pappiinkaan raamatun tulkitsijana.
Ainoa vaihtoehto on oma henkilökohtainen uskonto, jossa on tekijöitä niin demarikirkosta kuin raamatustakin ja ehkä myös vähän vihreästä liikkeestä, horoskoopeista ja Marxista.
Henkilökohtainen usko on kuitenkin aika itsekäs usko, sillä ollaan helposti ainoita ihmisiä maailmasta, joilla on oikea usko ja muut ovat harhaoppisia.
Taidat vain pelätä. Se tosin menee ohi, sillä vahvistukset jumalien olemassaolemattomuudesta tulevat paremmin näkyviin, kun vaan hyväksyt ajatuksen, etkä enää räpiköi vastaan. Minäkään en halunnut kuulla aikoinaan mitään olemassaoloa kieltävää, sillä uskominen on niin helppoa ja rauhoittavaa.
Minusta tässä kirjoituksessa on ansionsa. Olen itseasiassa samaa mieltä siitä, että ajattelun vapaus tuntuisi vaativan jossain määrin uskomista asioihin, joita ei oikeasti ole olemassa.
En tosin ymmärrä miksi et pidä ateisteista. Itse pidän uskovista paljon, he ova raikkaalla ja viehättävällä tavalla hulluja. Vain hulluus on todellista vapautta.
Suonette anteeksi, lähden ananaksen kanssa kylpyyn.
"En tosin ymmärrä miksi et pidä ateisteista."
Itse asiassa lisäsin sen tohon jälkikäteen, kun luin erästä keskusteluketjua, jossa oli uskovaisten ja ateistien vääntöä. En vain jaksa niitä "mieletöntä uskoa kummituksiin" juttuja, enkä toisaalta sitä, että ateismi esitetään jotenkin "tieteellisenä" maailmankuvana.
Toki pidänkin ateisteista. Olisi aika vaikeaa elää, jos heitä ihan vihaisi :)
"Eli jos uskonto ei voi tulla raamatusta, eikä myöskään sosiaalidemokraattisesta kirkosta, niin mistä se tulee?"
Aina se jostakin tulee. Uskonnollisuudesta piirteenä ei voi välttyä, sillä se on (oman ymmärrykseni mukaan.) alitajuista.
Tarkoitan siis sitä, että jos peili vedetään sileäksi ja aloitetaan alusta, ihminen keksii jumalan/jumalat ja uskonnot hyvin todennäköisesti uudestaan.
Sen tietoiset muodot ja rakenteet ovat vain pintaa. Kristinusko on yksi muoto. Ennen kristinuskoa on ollut ja kristinuskon jälkeen tulee olemaan uskontoja. Kristinusko on ymmärtääkseni rakentunut pakanauskonnoista tarinoitaan myöten.
En ymmärrä (Johtuneeko vajavaisesta ymmärryksestäni) mitä muuta esim. fysiikka lopulta on kuin uskomusjärjestelmä? Niin kauan kuin se on sisäisesti ristiriidaton ja rikkomatta sisäisiä sääntöjään, siihen uskovat pitävät sitä -perustellusti- totena. Ja tosiaan, se on suhteessa ulkomaailmaan, monella tapaa tarkastikin. Se on silti aina vain suhteessa siihen. Se on kädellisen, tietoisen ihmisapinan kasautuneen tiedon ilmentymä. Tarkka, vajaa määritelmä on yhtäkaikki vajaa määritelmä. Pohjalta löytyy aina uskomus.
Uskomuksilla on monia muotoja, mutta niitä ajava geneerinen tekijä on minusta kaikille yhteinen. Luonnontieteellisesti ajattelevat haluavat keskittyä siihen mitä todistettavasti on. Se on hyvä lähtökohta, muttei kaikenkattava tai täydellinen monellakaan tapaa, vaan erittäin rajoittunut. Ihmiselämästä ei selviä mihinkään puhtaasti "luonnontieteellisellä" asennoitumisella, sillä se on täynnä asioita joihin täytyy vain uskoa.
Käsitteillä on synonyymeja ja se, että jumalallekin joku päivä moinen löytyy, ei muuta asiaa miksikään.
Kiva lukea tällaista,uskallat puolustaa uskoa tänä entistä ateistismpana aikana . Tuntuu että ateistien mielestä ihminen joka uskoo elää jotain pimeää keskiaikaa.
Olipas hutera juttu! Huomaa, ettet yhtään ole vaivautunut tutkimaan asioita. Kehotan vakavasti lukemaan esim. Skepsiksen sivut ja käymään siellä keskustelua. Hyvä lähde on myös http://www.infidels.org
P.S. Et ole ainoa, joka ei "osaa perustella [jumalan olemassaoloa] pitkällä, aukottomalla ja perusteellisella tekstillä". Ei kukaan muukaan osaa. Ehkä se lohduttaa sinua...
Lähetä kommentti