Tämä retoriikka on tyypillistä vasemmistopopulismille. "Talous" on tosiasiassa kattokäsite kaikelle sellaiselle inhimilliselle toiminnalle, joka perustuu jotenkin vaihdantaan. Suppeamminkin ymmärrettynä se tarkoittaa mitä tahansa mitattavissa olevaa vaihdantaa.
"Talouden" ulkopuoliselle kehitykselle on kovin vähän tilaa. On itseasiassa hyvin haastavaa löytää yhtään esimerkkiä toiminnasta jota ei voisi pitää "taloutena".
No mähän just sanoin, että pohja talouden kehitykselle on poissa.
Ei vaan, tietenkin on noin, että kaikki on tavallaan taloutta. Ajattelin kuitenkin vaikka jotain sellaista, että mikäli tehdään jotain tuotetta, niin siinä vaiheessa, kun ajatellaan enemmän tuotteesta saatavaa taloudellista hyötyä, kuin itse tuotetta ja sen ominaisuuksia niin kannattaa häipyä.
Näin äärioikeistolaisena laitavasemmiston populistina vain pulpahtelee tuollaisia välillä mieleen ;)
Oli retoriikka mitä vain, oppilaitoksissa taloustieteenä opetettavat asiat pätevät lähinnä talouteen suppeassa mielessä. Jos talouden haluaa ajatella mahdollisimman laajasti, mukaan on otettava psykologia, kaikki yhteiskunta- ja historiatieteet, yhteiskuntafilosofia jne.
IDA: "ajatellaan enemmän tuotteesta saatavaa taloudellista hyötyä, kuin itse tuotetta ja sen ominaisuuksia niin kannattaa häipyä."
Kun controllerit hallitsevat yritystä ja suurin osa energiasta kuluu kustannusten karsimiseen tuotekehityksen asemesta, ollaan jo tuhon tiellä.
Moni yritys valmistaa tuotetta, jota myydään pienellä katteella. Varsinainen tuotto otetaan sitten varaosista.
Normaaliin arkielämään liittyviä esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi pölynimurit ja partahöylät. Pölypussien myynti on pölynimureiden valmistajille parempaa bisnestä kuin pölynimurit. Samoin partahöylien valmistajat nettoavat paremmin vaihtoterien myynnistä kuin itse partahöylistä.
Ongelmaksi tämä toimintatapa osoittautuu siinä vaiheessa, kun markkinoille tulee korvaava tuote (esim. pölynimuri, johon ei tarvita pölypusseja). Tällöin alkuperäinen bisnesmalli kaatuu ja yrityksen on pakko joko ostaa uusi kilpailija pois markkinoilta tai kopioida tämän tuote.
Kun yritys kasvaa riittävän suureksi, se menettää osan innovatiivisuudestaan ja alkaa keskittyä kustannusten karsimiseen ja kilpailun estämiseen.
Siinä olen IDA:n kanssa eri mieltä, että tuote ei ole keskeinen asia vaan asiakas.
Siinä olen IDA:n kanssa eri mieltä, että tuote ei ole keskeinen asia vaan asiakas.
Joskus asiakaslähtöisyys menee selvästi liiallisuuksiin. Kirjoitin eilen FF kakkoselle: "Koskaan ei ole ollut, ei ole, eikä tule olemaan mitään niin typerää kuin kapinoiva nuoriso" Ja nyt tuolla palkissa on mainos: "Hankala murrosikäinen?" :D
Minusta on vähän kummallista jos sitä, kun IDA käyttää vasemmistopopulistista retoriikkaa, ei muka saisi kutsua sen oikealla nimellä.
Se, mikä tässä on vasemmistopopulismia on se, että tämä näyttää vain uudelleenmuotoillulta "talous sillee niinq unohtaa ihmisen"-läpältä.
Oli retoriikka mitä vain, oppilaitoksissa taloustieteenä opetettavat asiat pätevät lähinnä talouteen suppeassa mielessä. Jos talouden haluaa ajatella mahdollisimman laajasti, mukaan on otettava psykologia, kaikki yhteiskunta- ja historiatieteet, yhteiskuntafilosofia jne.
Varmaan siinä, mitä opetetaan kansantaloustieteen peruskurssilla tai jossain yrityksen taloustieteessä, on näin, mutta yleisestiottaen kaikki nuo näkökohdat ovat edustettuina nykypäivän mainstream-taloustieteen tutkimuksessa.
Minusta on vähän kummallista jos sitä, kun IDA käyttää vasemmistopopulistista retoriikkaa, ei muka saisi kutsua sen oikealla nimellä.
Saa sanoa. Omasta mielestäni tuo ajatus ei nyt niin populistinen ollut kuitenkaan. Vasemmistolainen ehkä. Ei ollut kyllä tarkoitus :)
Se, mikä tässä on vasemmistopopulismia on se, että tämä näyttää vain uudelleenmuotoillulta "talous sillee niinq unohtaa ihmisen"-läpältä.
No joo. Tietenkään talous ei unohda mitään, eikä muista mitään. Sanotaan nyt vaikka kristillisesti niin, että monet taloudelliset toimijat unohtavat kanssaihmisen, joiden kanssa yhteistyötä pitäisi tehdä muutenkin kuin lyhtyjänteiset taloudelliset edut huomioiden. Tämä koituu myös heidän itsensä tappioksi.
Yhtiön eliniän pitäisi olla mieluummin tuhat kuin kymmenen vuotta.
Varmaan siinä, mitä opetetaan kansantaloustieteen peruskurssilla tai jossain yrityksen taloustieteessä, on näin, mutta yleisestiottaen kaikki nuo näkökohdat ovat edustettuina nykypäivän mainstream-taloustieteen tutkimuksessa.
Eli jos on kiinnostunut yhteiskunnasta niin kannattaa automaattisesti valita pääaineeksi taloustiede, koska siinä on kaikki aina psykologiasta politiikkaan.
Eli jos on kiinnostunut yhteiskunnasta niin kannattaa automaattisesti valita pääaineeksi taloustiede, koska siinä on kaikki aina psykologiasta politiikkaan.
Pääsääntöisesti näin. Psykologia on tietysti erillinen tutkimusala, koska se käsittelee yksilöä eikä isompia kokonaisuuksia, mutta sen perustulokset ovat yleensä käytettävissä.
Taloustiede käsittelee kaikkea sellaista ihmisen käyttäytymistä, johon liittyy ihmiseltä toiselle välittyviä motivoivia tekijöitä, eli vaihdantaa. Sosiologiat ja sensellaiset merkitystieteet voivat tarjota mielenkiintoisen näkökulman, mutta ennustusvoimaa niillä ei ole, eiväkä ne sitä tavoittele.
"Varmaan siinä, mitä opetetaan kansantaloustieteen peruskurssilla tai jossain yrityksen taloustieteessä, on näin, mutta yleisestiottaen kaikki nuo näkökohdat ovat edustettuina nykypäivän mainstream-taloustieteen tutkimuksessa."
12 kommenttia:
Tämä retoriikka on tyypillistä vasemmistopopulismille. "Talous" on tosiasiassa kattokäsite kaikelle sellaiselle inhimilliselle toiminnalle, joka perustuu jotenkin vaihdantaan. Suppeamminkin ymmärrettynä se tarkoittaa mitä tahansa mitattavissa olevaa vaihdantaa.
"Talouden" ulkopuoliselle kehitykselle on kovin vähän tilaa. On itseasiassa hyvin haastavaa löytää yhtään esimerkkiä toiminnasta jota ei voisi pitää "taloutena".
No mähän just sanoin, että pohja talouden kehitykselle on poissa.
Ei vaan, tietenkin on noin, että kaikki on tavallaan taloutta. Ajattelin kuitenkin vaikka jotain sellaista, että mikäli tehdään jotain tuotetta, niin siinä vaiheessa, kun ajatellaan enemmän tuotteesta saatavaa taloudellista hyötyä, kuin itse tuotetta ja sen ominaisuuksia niin kannattaa häipyä.
Näin äärioikeistolaisena laitavasemmiston populistina vain pulpahtelee tuollaisia välillä mieleen ;)
Sanoisin kyllä, että vaihdanta on kattokäsite, jonka piiriin sitten taas talous kuuluu.
Ja tämä on sitten vasemmistolainen käsitys, koska sillä on ilmeisesti äärimmäisen tärkeä merkitys.
Oli retoriikka mitä vain, oppilaitoksissa taloustieteenä opetettavat asiat pätevät lähinnä talouteen suppeassa mielessä. Jos talouden haluaa ajatella mahdollisimman laajasti, mukaan on otettava psykologia, kaikki yhteiskunta- ja historiatieteet, yhteiskuntafilosofia jne.
IDA:
"ajatellaan enemmän tuotteesta saatavaa taloudellista hyötyä, kuin itse tuotetta ja sen ominaisuuksia niin kannattaa häipyä."
Kun controllerit hallitsevat yritystä ja suurin osa energiasta kuluu kustannusten karsimiseen tuotekehityksen asemesta, ollaan jo tuhon tiellä.
Moni yritys valmistaa tuotetta, jota myydään pienellä katteella. Varsinainen tuotto otetaan sitten varaosista.
Normaaliin arkielämään liittyviä esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi pölynimurit ja partahöylät. Pölypussien myynti on pölynimureiden valmistajille parempaa bisnestä kuin pölynimurit. Samoin partahöylien valmistajat nettoavat paremmin vaihtoterien myynnistä kuin itse partahöylistä.
Ongelmaksi tämä toimintatapa osoittautuu siinä vaiheessa, kun markkinoille tulee korvaava tuote (esim. pölynimuri, johon ei tarvita pölypusseja). Tällöin alkuperäinen bisnesmalli kaatuu ja yrityksen on pakko joko ostaa uusi kilpailija pois markkinoilta tai kopioida tämän tuote.
Kun yritys kasvaa riittävän suureksi, se menettää osan innovatiivisuudestaan ja alkaa keskittyä kustannusten karsimiseen ja kilpailun estämiseen.
Siinä olen IDA:n kanssa eri mieltä, että tuote ei ole keskeinen asia vaan asiakas.
äärioikeistolaisena laitavasemmiston populistina
Hyvä oivallus!
Siinä olen IDA:n kanssa eri mieltä, että tuote ei ole keskeinen asia vaan asiakas.
Joskus asiakaslähtöisyys menee selvästi liiallisuuksiin. Kirjoitin eilen FF kakkoselle: "Koskaan ei ole ollut, ei ole, eikä tule olemaan mitään niin typerää kuin kapinoiva nuoriso" Ja nyt tuolla palkissa on mainos: "Hankala murrosikäinen?" :D
Minusta on vähän kummallista jos sitä, kun IDA käyttää vasemmistopopulistista retoriikkaa, ei muka saisi kutsua sen oikealla nimellä.
Se, mikä tässä on vasemmistopopulismia on se, että tämä näyttää vain uudelleenmuotoillulta "talous sillee niinq unohtaa ihmisen"-läpältä.
Oli retoriikka mitä vain, oppilaitoksissa taloustieteenä opetettavat asiat pätevät lähinnä talouteen suppeassa mielessä. Jos talouden haluaa ajatella mahdollisimman laajasti, mukaan on otettava psykologia, kaikki yhteiskunta- ja historiatieteet, yhteiskuntafilosofia jne.
Varmaan siinä, mitä opetetaan kansantaloustieteen peruskurssilla tai jossain yrityksen taloustieteessä, on näin, mutta yleisestiottaen kaikki nuo näkökohdat ovat edustettuina nykypäivän mainstream-taloustieteen tutkimuksessa.
Minusta on vähän kummallista jos sitä, kun IDA käyttää vasemmistopopulistista retoriikkaa, ei muka saisi kutsua sen oikealla nimellä.
Saa sanoa. Omasta mielestäni tuo ajatus ei nyt niin populistinen ollut kuitenkaan. Vasemmistolainen ehkä. Ei ollut kyllä tarkoitus :)
Se, mikä tässä on vasemmistopopulismia on se, että tämä näyttää vain uudelleenmuotoillulta "talous sillee niinq unohtaa ihmisen"-läpältä.
No joo. Tietenkään talous ei unohda mitään, eikä muista mitään. Sanotaan nyt vaikka kristillisesti niin, että monet taloudelliset toimijat unohtavat kanssaihmisen, joiden kanssa yhteistyötä pitäisi tehdä muutenkin kuin lyhtyjänteiset taloudelliset edut huomioiden. Tämä koituu myös heidän itsensä tappioksi.
Yhtiön eliniän pitäisi olla mieluummin tuhat kuin kymmenen vuotta.
Ei se minun vikani ole.
Varmaan siinä, mitä opetetaan kansantaloustieteen peruskurssilla tai jossain yrityksen taloustieteessä, on näin, mutta yleisestiottaen kaikki nuo näkökohdat ovat edustettuina nykypäivän mainstream-taloustieteen tutkimuksessa.
Eli jos on kiinnostunut yhteiskunnasta niin kannattaa automaattisesti valita pääaineeksi taloustiede, koska siinä on kaikki aina psykologiasta politiikkaan.
Eli jos on kiinnostunut yhteiskunnasta niin kannattaa automaattisesti valita pääaineeksi taloustiede, koska siinä on kaikki aina psykologiasta politiikkaan.
Pääsääntöisesti näin. Psykologia on tietysti erillinen tutkimusala, koska se käsittelee yksilöä eikä isompia kokonaisuuksia, mutta sen perustulokset ovat yleensä käytettävissä.
Taloustiede käsittelee kaikkea sellaista ihmisen käyttäytymistä, johon liittyy ihmiseltä toiselle välittyviä motivoivia tekijöitä, eli vaihdantaa. Sosiologiat ja sensellaiset merkitystieteet voivat tarjota mielenkiintoisen näkökulman, mutta ennustusvoimaa niillä ei ole, eiväkä ne sitä tavoittele.
Tiedemies sanoi:
"Varmaan siinä, mitä opetetaan kansantaloustieteen peruskurssilla tai jossain yrityksen taloustieteessä, on näin, mutta yleisestiottaen kaikki nuo näkökohdat ovat edustettuina nykypäivän mainstream-taloustieteen tutkimuksessa."
Höpö höpö.
Lähetä kommentti