eli konsertto yhdelle sauvakävelijälle, sekä valikoituja kansanlauluja
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
Järki
Järki tarkoittaa samaa kuin muutosvastarinta. Ne jotka naputtavat päätään siitä kuinka muutosvastarinta olisi joku este jollekin ovat yleensä idiootteja.
Konservatiivi on ihminen, jonka mielestä mitään ei koskaan pitäisi tehdä ensimmäistä kertaa.
Muutosvastarinta voi olla järjen tuote, jos muutos on järjetön tai turhan kallis. Muutos ei sinänsä - siis muutoksena - ole minkään arvoinen tai hintainen. Kyse on siitä, mikä muuttuu ja miten.
Vai pitäisikö mannerlaattojen liikkumista vastustaa? Entä eroosiota? Hakkuita, kategorisesti? Kaikkea rakentamista?
Mitähän se järki sitten on? Onko järkevää vastustaa tuotantolaitoksen siirtoa Vinkuintiaan, jos oma työpaikka menee ja samalla leipä lasten suusta. Vaikka vaakakupissa onkin vinkuintialaisen leipä. Tai vaikka unkarilaisen.
Tai että vastustaa organisaatiouudistusta, tuottavuusohjelmaa,toiminnan fokusointia, brändin kehittämistä, kehittämistoiminnan koordinaatioryhmän perustamista yms. Kaikki niin kovin kaunista, mutta yksityisen ihmisen kannalta lähinnä kiusaamista, kyykyttämistä ja herrojen leikkiä.
Kriitikkona olet aina viime kädessä muutosvastarintaaja ja seuraavana menossa pelistä pois. Ellet siis into piukalla ja naamari hymyssä ota kaikkea skeidaa vastaan.
Vai pitäisikö mannerlaattojen liikkumista vastustaa? Entä eroosiota? Hakkuita, kategorisesti? Kaikkea rakentamista?
Kirjoitin tuon aamulla, kun join kahvia ja televisiossa puhuttiin muutoksesta tyyliin: "Instituution täytyy tukea yksilön muutosta, mikä mahdollistaa voimautumisen". Kyse oli yliopistoista ja taidelaitoksista käsittääkseni. Löytyy varmaan YLE-areenalta.
Ajattelin siinä samalla kiteyttää totuuden asiasta, kun kerran läppäri pöydällä oli ;)
Tai että vastustaa organisaatiouudistusta, tuottavuusohjelmaa,toiminnan fokusointia, brändin kehittämistä, kehittämistoiminnan koordinaatioryhmän perustamista yms. Kaikki niin kovin kaunista, mutta yksityisen ihmisen kannalta lähinnä kiusaamista, kyykyttämistä ja herrojen leikkiä.
Kriitikkona olet aina viime kädessä muutosvastarintaaja ja seuraavana menossa pelistä pois. Ellet siis into piukalla ja naamari hymyssä ota kaikkea skeidaa vastaan.
Nimenomaan näin.
Tiedemies on tietysti oikeassa siinä, että on järkeviäkin muutoksia, mutta kun kyseessä on vähänkin isompi systeemi ei ole olemassa mitään ulkoa ohjattua suunnitelmaa, joka toimisi. Jos sisäinen kritiikki kuitataan vain sloganilla "muutosvastarinta" se on puhdasta typeryyttä.
Väittäisin, että nämä erilaiset organisoijat ja suunnittelijat ovat samalla tuhoajia. Hommat kuivuvat niiden jäljiltä kasaan ja uusi sykli alkaa, jos alkaa aivan jostain ulkopuolisesta ideasta.
Mannerlaattojen liike on prosessi joka vaatii sopeutumista vastaanottavaltakin osapuolelta. Luonnollisesti siinä on ongelmia mutta ne voidaan voittaa. Emme voi enää 2000-luvulla elätellä haaveita impivaaralaisesta lintukodosta jossa vältyttäisiin kokonaan mannerlaattojen liikkeeltä ja maanjäristyksiltä. (seisminen) värinä katukuvassa on rikkaus ja mm. uusia saaria syntyy koko ajan tämän toiminnan ansiosta vaikka muutama hassu kaupunki tuhoutuisikin.
Konservatiivit ovat skeptisiä ihmisjärjen suhteen. Tästä seuraa, että he ovat skeptisiä suurisuuntaisen sosiaalisen insinööritaidon ("edistys") suhteen. Luotetaan enemmän tapaan kuin periaatteeseen. Korollaari tähän on, että ns. neokonservatiivit/uusoikeisto eivät ole konservatiiveja lainkaan, vaan edistysuskovia siinä missä vasemmistolaiset ja liberaalitkin.
Korollaari tähän on, että ns. neokonservatiivit/uusoikeisto eivät ole konservatiiveja lainkaan, vaan edistysuskovia siinä missä vasemmistolaiset ja liberaalitkin.
Nimenomaan. Neokonservatismin synnytti kai jonkinlainen optimismi siitä, että maailman kriisipesäkkeet olisivat demokratisoitavissa ulkopuolelta.
Fukuyama analysoi vähän - mutta vain hienoisen vähän ;) - paremmin.
Kansallismielisyyden ja konservatismin välillä on myös ristiriitoja, mutta keskeinen yhtäläisyys taitaa olla se, että molemmissa yhteiskunta nähdään elävänä kokonaisuutena.
Noin karrikoiden konservatismi nojaa enemmän traditioon, kun taas kansallismielisyydessä kaikilla on yksi ääni ja kaikesta pitää äänestää. Kummassakaan ei kuitenkaan ole mitään selkeää ideologiaa.
Ajattelin kyllä tuota juttua kirjoittaessani firmoja ja erilaisia laitoksia. Mikään ei ole maailmassa nykyään niin masentavaa, kuin olla siellä suunnittelupuolella vääntämässä suunnitelmia :)
Konservatismin ja nationalismin ero on mielenkiintoinen, mutta et ole täysin objektiivinen sen suhteen.
Nationalismi ei historiallisesti tai aatehistoriallisesti tarkoita mitään kansandemokratiaa. Nationalistisen ajattelun peruspiirre on ollut usko karismaattisiin johtajiin, jotka (muka)pystyvät ilmaisemaan kansan "oikean" tahdon ja johtamaan heitä. Nationalistit ovat kritisoineet byrokratiaa - ja siinä sivussa demokratiaa - ja väittäneet omien johtajiensa olevan paremmin perillä kansan oikeasta tahdosta, historiasta ja kohtalosta.
On tietysti hienoa, jos nykyinen suomalainen kansallismielisyys on demokraattista lajia. Kirjoitin itse Irlannin EU-kansanäänestyksen jälkeen blogissani, että äänestäjät olivat (mielestäni) väärässä, mutta EU:n on pakko kunnioittaa heidän ääntään. Sillä jos sitä ei kunnioiteta, EU menettää lopunkin legitimiteettinsä.
Nationalismi ei historiallisesti tai aatehistoriallisesti tarkoita mitään kansandemokratiaa.
Kansandemokratiallakin on nykyään paha kaiku. Aatteista on vaikea puhua :)
Itse tarkoitin niitä aatteellisia ihanteita, jotka muotoutuivat lähinnä erilaisten imperiumien hajotessa. Saksassa esimerkiksi 1848 mieluummin kuin natsit.
Ulkoministeri Stubb muuten vääntää juuri televisiossa teinislangilla niin sanotuista kansallisvaltioista. Olen konservatiivi ;)
"Konservatiivit ovat skeptisiä ihmisjärjen suhteen. Tästä seuraa, että he ovat skeptisiä suurisuuntaisen sosiaalisen insinööritaidon ("edistys") suhteen."
Konservatiivit ovat skeptisiä ihmisjärjen suhteen. Tästä seuraa, että he ovat skeptisiä suurisuuntaisen sosiaalisen insinööritaidon ("edistys") suhteen
Tämä on tavallaan totta, mutta sanan "skeptisyys" merkitys on tässä nimenomaan biasoitunut siihen suuntaan, että edistykseen suhtaudutaan nuivasti myös evidenssin edessä.
Sillä muuten minäkin olisin "konservatiivi" ja niin kuka tahansa muukin, joka vaatisi mistä hyvänsä toimenpideohjelmasta tms. laadukkaan, evidenssiin perustuvan selvityksen todennäköisistä seurauksista.
11 kommenttia:
Konservatiivi on ihminen, jonka mielestä mitään ei koskaan pitäisi tehdä ensimmäistä kertaa.
Muutosvastarinta voi olla järjen tuote, jos muutos on järjetön tai turhan kallis. Muutos ei sinänsä - siis muutoksena - ole minkään arvoinen tai hintainen. Kyse on siitä, mikä muuttuu ja miten.
Vai pitäisikö mannerlaattojen liikkumista vastustaa? Entä eroosiota? Hakkuita, kategorisesti? Kaikkea rakentamista?
No niin, no...
Mitähän se järki sitten on? Onko järkevää vastustaa tuotantolaitoksen siirtoa Vinkuintiaan, jos oma työpaikka menee ja samalla leipä lasten suusta. Vaikka vaakakupissa onkin vinkuintialaisen leipä. Tai vaikka unkarilaisen.
Tai että vastustaa organisaatiouudistusta, tuottavuusohjelmaa,toiminnan fokusointia, brändin kehittämistä, kehittämistoiminnan koordinaatioryhmän perustamista yms. Kaikki niin kovin kaunista, mutta yksityisen ihmisen kannalta lähinnä kiusaamista, kyykyttämistä ja herrojen leikkiä.
Kriitikkona olet aina viime kädessä muutosvastarintaaja ja seuraavana menossa pelistä pois. Ellet siis into piukalla ja naamari hymyssä ota kaikkea skeidaa vastaan.
Vai pitäisikö mannerlaattojen liikkumista vastustaa? Entä eroosiota? Hakkuita, kategorisesti? Kaikkea rakentamista?
Kirjoitin tuon aamulla, kun join kahvia ja televisiossa puhuttiin muutoksesta tyyliin: "Instituution täytyy tukea yksilön muutosta, mikä mahdollistaa voimautumisen". Kyse oli yliopistoista ja taidelaitoksista käsittääkseni. Löytyy varmaan YLE-areenalta.
Ajattelin siinä samalla kiteyttää totuuden asiasta, kun kerran läppäri pöydällä oli ;)
Tai että vastustaa organisaatiouudistusta, tuottavuusohjelmaa,toiminnan fokusointia, brändin kehittämistä, kehittämistoiminnan koordinaatioryhmän perustamista yms. Kaikki niin kovin kaunista, mutta yksityisen ihmisen kannalta lähinnä kiusaamista, kyykyttämistä ja herrojen leikkiä.
Kriitikkona olet aina viime kädessä muutosvastarintaaja ja seuraavana menossa pelistä pois. Ellet siis into piukalla ja naamari hymyssä ota kaikkea skeidaa vastaan.
Nimenomaan näin.
Tiedemies on tietysti oikeassa siinä, että on järkeviäkin muutoksia, mutta kun kyseessä on vähänkin isompi systeemi ei ole olemassa mitään ulkoa ohjattua suunnitelmaa, joka toimisi. Jos sisäinen kritiikki kuitataan vain sloganilla "muutosvastarinta" se on puhdasta typeryyttä.
Väittäisin, että nämä erilaiset organisoijat ja suunnittelijat ovat samalla tuhoajia. Hommat kuivuvat niiden jäljiltä kasaan ja uusi sykli alkaa, jos alkaa aivan jostain ulkopuolisesta ideasta.
"Vai pitäisikö mannerlaattojen liikkumista vastustaa?"
Ihanaa, luonnollista, väistämätöntä.
Mannerlaattojen liike on prosessi joka vaatii sopeutumista vastaanottavaltakin osapuolelta. Luonnollisesti siinä on ongelmia mutta ne voidaan voittaa. Emme voi enää 2000-luvulla elätellä haaveita impivaaralaisesta lintukodosta jossa vältyttäisiin kokonaan mannerlaattojen liikkeeltä ja maanjäristyksiltä.
(seisminen) värinä katukuvassa on rikkaus ja mm. uusia saaria syntyy koko ajan tämän toiminnan ansiosta vaikka muutama hassu kaupunki tuhoutuisikin.
;)
Konservatiivit ovat skeptisiä ihmisjärjen suhteen. Tästä seuraa, että he ovat skeptisiä suurisuuntaisen sosiaalisen insinööritaidon ("edistys") suhteen. Luotetaan enemmän tapaan kuin periaatteeseen. Korollaari tähän on, että ns. neokonservatiivit/uusoikeisto eivät ole konservatiiveja lainkaan, vaan edistysuskovia siinä missä vasemmistolaiset ja liberaalitkin.
Korollaari tähän on, että ns. neokonservatiivit/uusoikeisto eivät ole konservatiiveja lainkaan, vaan edistysuskovia siinä missä vasemmistolaiset ja liberaalitkin.
Nimenomaan. Neokonservatismin synnytti kai jonkinlainen optimismi siitä, että maailman kriisipesäkkeet olisivat demokratisoitavissa ulkopuolelta.
Fukuyama analysoi vähän - mutta vain hienoisen vähän ;) - paremmin.
Kansallismielisyyden ja konservatismin välillä on myös ristiriitoja, mutta keskeinen yhtäläisyys taitaa olla se, että molemmissa yhteiskunta nähdään elävänä kokonaisuutena.
Noin karrikoiden konservatismi nojaa enemmän traditioon, kun taas kansallismielisyydessä kaikilla on yksi ääni ja kaikesta pitää äänestää. Kummassakaan ei kuitenkaan ole mitään selkeää ideologiaa.
Ajattelin kyllä tuota juttua kirjoittaessani firmoja ja erilaisia laitoksia. Mikään ei ole maailmassa nykyään niin masentavaa, kuin olla siellä suunnittelupuolella vääntämässä suunnitelmia :)
Konservatismin ja nationalismin ero on mielenkiintoinen, mutta et ole täysin objektiivinen sen suhteen.
Nationalismi ei historiallisesti tai aatehistoriallisesti tarkoita mitään kansandemokratiaa. Nationalistisen ajattelun peruspiirre on ollut usko karismaattisiin johtajiin, jotka (muka)pystyvät ilmaisemaan kansan "oikean" tahdon ja johtamaan heitä. Nationalistit ovat kritisoineet byrokratiaa - ja siinä sivussa demokratiaa - ja väittäneet omien johtajiensa olevan paremmin perillä kansan oikeasta tahdosta, historiasta ja kohtalosta.
On tietysti hienoa, jos nykyinen suomalainen kansallismielisyys on demokraattista lajia. Kirjoitin itse Irlannin EU-kansanäänestyksen jälkeen blogissani, että äänestäjät olivat (mielestäni) väärässä, mutta EU:n on pakko kunnioittaa heidän ääntään. Sillä jos sitä ei kunnioiteta, EU menettää lopunkin legitimiteettinsä.
Nationalismi ei historiallisesti tai aatehistoriallisesti tarkoita mitään kansandemokratiaa.
Kansandemokratiallakin on nykyään paha kaiku. Aatteista on vaikea puhua :)
Itse tarkoitin niitä aatteellisia ihanteita, jotka muotoutuivat lähinnä erilaisten imperiumien hajotessa. Saksassa esimerkiksi 1848 mieluummin kuin natsit.
Ulkoministeri Stubb muuten vääntää juuri televisiossa teinislangilla niin sanotuista kansallisvaltioista. Olen konservatiivi ;)
"Konservatiivit ovat skeptisiä ihmisjärjen suhteen. Tästä seuraa, että he ovat skeptisiä suurisuuntaisen sosiaalisen insinööritaidon ("edistys") suhteen."
Hyvin sanottu.
Konservatiivit ovat skeptisiä ihmisjärjen suhteen. Tästä seuraa, että he ovat skeptisiä suurisuuntaisen sosiaalisen insinööritaidon ("edistys") suhteen
Tämä on tavallaan totta, mutta sanan "skeptisyys" merkitys on tässä nimenomaan biasoitunut siihen suuntaan, että edistykseen suhtaudutaan nuivasti myös evidenssin edessä.
Sillä muuten minäkin olisin "konservatiivi" ja niin kuka tahansa muukin, joka vaatisi mistä hyvänsä toimenpideohjelmasta tms. laadukkaan, evidenssiin perustuvan selvityksen todennäköisistä seurauksista.
Lähetä kommentti