sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Kansansivistystä

Opin nämä jutut joukko-opista jo kansakoulussa. Tosin opettaja oli eläväisempi.

Seuraavalla vuosikymmenellä Suomi palasi jälleen perinteiseen ynnä- ja miinuslaskuun.

Tuo ehkä selittää sen miksi olo joskus tuntuu orvolta.

5 kommenttia:

Dr. Doctor kirjoitti...

Minä muistan Mao tiikerin !

Vasarahammer kirjoitti...

Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin todeta, että joukko-oppia ei opeteta nykyisille ala-asteikäisille.

IDA kirjoitti...

"Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin todeta, että joukko-oppia ei opeteta nykyisille ala-asteikäisille"

Juu, ei. Kyseessä taisi olla vähän turhan yltiöpäinen yritys.

Anonyymi kirjoitti...

Saisikohan nuo joukko-opista päättäneet jotenkin oikeudelliseen vastuuseen kokonaisen koulusukupolven matematiikan tai vanhanaikaisen laskennon oppimisen pilaamisesta?

Suurin osa maailman ihmisistä ei ikinä tarvitse muuta kuin perinteisiä nelilaskutoimituksia, joten ne pitäisi opettaa kunnolla. Matematiikka on välttämätöntä ja siihen pitää panostaa, mutta ei perusasioiden kustannuksella.

Tuohon samaan aikaan muuten menivät muuttamaan jakokulman ulkonäköä. Ei tullut monelta vanhemmalta apua sen jälkeen jakolaskuissa. Kun eivät tajunneet. Menipä siinä oma opettajakin sekaisin kun se sotki vuositolkulla nimitykset jakaja ja jaettava keskenään.

Ironmistress kirjoitti...

Ja juuri joukko-opin ansiosta ruukinmatruunakin on luonnontieteilijä eikä vaikkapa parturi-kampaaja tai kosmetologi.

Mitä joukko-oppiin tulee, niin koko tietojenkäsittelyoppi perustuu joukko-opille, ja koko Boolen logiikka on johdettavissa joukko-opista.

unioni = summa
leikkaus = kertolasku
osajoukko = vähennyslasku

jne. Plus- ja miinuslasku on paljon helpompaa oppia joukko-opin kautta visuaalisesti kuin typerällä pään hakkaamisella seinään.