Oikeusvaltioperiaate

Oikeusvaltioperiaate on kohtuullisen uusi poliittinen iskusana, jolla ei ole mitään muuta sisältöä, kuin mitä kukakin haluaa sille antaa. Yleisemmin oikeusvaltioperiaatteesta puhutaan, kun käsitettä käytetään oikeuttamaan omat poliittiset näkemykset ja niiden mukainen oikeuslaitos.

Tynkkysen tuomio todisti taas kerran, että puhuttaessa oikeusvaltiosta ihan aikuisen oikeasti ottaen huomioon sen historiallinen kehitys, niin Suomella ei ole valtiona lainkaan varaa pullistella silloin. Kaikilla toki silloin on, kun oikeusvaltioperiaatteesta puhutaan vain poliittisena iskusanana, jolle kukin voi antaan haluamansa merkityksen.

Tynkkynen tuomittiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja tuomio perusteltiin sillä, että Tynkkynen yhdisti islamin ja terrorismin. Islam uskontona siis määriteltiin kansanryhmäksi. Sama ei kuitenkaan päde muihin maailmanuskontoihin. Kristinuskosta saa Suomessa puhua paljon törkeämmin kuin islamista. Edes se selitys, että kristinusko olisi Suomessa enemmistö eivät päde, koska sekä katolinen-, että ortodoksinen kirkko muodostavat Suomessa islamia pienemmät vähemmistöt. Kiihottaminen näitä kirkkoja vastaan samalla, ja paljon törkeämmälläkin tavalla kuin mitä Tynkkynen kirjoituksessaan teki ei kuitenkaan Suomessa ole johtanut minkäänlaisiin rangaistuksiin. Eli valtionsyyttäjä ja oikeuslaitos eivät Suomessa tarkkaile ja rankaise niitä vastaan kohdistuvaa kiihotusta, mutta tekevät niin islamin uskon puolesta.

Tämä vaikuttaa tietenkin uskomattomalta, mutta tämä on ihan puhdas fakta.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on osoittautunut pykäläksi, jota käytetään lähes ainoastaan poliittiseen tarkoitukseen. Tuomitsemalla kansalaisia ja poliitikkoja, jotka suhtautuvat kriittisesti Suomen maahanmuuttopolitiikkaan tällaisen politiikan kannatusta halutaan suitsia. Kyseessä siis on mitä selkeimmin poliittinen oikeus.  Suomen valtio aikoo laajentaa tätä luomalla rikoslakiin vielä uuden vihapuhelainsäädännön. Sitä varten tilattiin valtion toimesta juuri valmistunut tutkimus, jonka puolueellisuus on täysin ilmiselvää. Tutkijat eivät enää edes vaivautuneet piilottelemaan puolueellisuuttaan, koska suomalaisessa oikeuskäytännössä poliittinen puoluellisuus on aivan suotavaa. Yhtenä esimerkkinä puolueellisuudesta se, että tutkimuksessa halventaviksi ilmauksiksi oli valittu lähinnä vain sellaisia, jotka kohdistuvat feminististä genderteoriaa tai liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa vastaan. Facebookissa kiertää myös kuva tutkimusjohtajan "frendeistä", mutta jätetään se keltaisemman lehdistön arvioitavaksi. Joka tapauksessa valtio on tilannut tutkimuksen lainsäädäntötyön pohjaksi, jotta se voisi käyttää toista tyhjää iskulausetta, eli sitä, että se perustaa politiikkansa tieteelliseen tutkimukseen.

Nykyisin kansanedustajia vastaan vireillä olevista jutuista veikkaisin, että Päivi Räsänen ei vielä joudu oikeuteen, vaan tutkinta toteaa, että aihetta syytteeseen ei ole. On kuitenkin vain ajan kysymys, koska vastaavasta kristillisestä puheesta joutuu oikeuteen ja todennäköistä on, että joku tavallinen kansalainen, jonka tuomio ei herätä niin paljon huomiota jo pian joutuukin. Juha Mäenpään "rikos" katsotaan todennäköisemmin syytteen arvoiseksi, vaikka hän piti puheensa eduskunnan pöntöstä. Mäenpää ei tietysti tästä syystä joudu syytteeseen, mutta oikeuslaitos hakeekin tässä tilannetta, jossa PS yksin joutuisi estämään Mäenpään syyttämisen, jolloin onnettomat valopäät pääsivät syyttämään PS:ää oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta. Hussein al-Taeesta on vaikea sanoa mitään. Hän kuitenkin on itse muslimi, mutta shiia, eivätkä shiiat juurikaan harrasta varsinaista terrorismia, joten hänet ehkä voisi näön ja poliittisten pisteiden vuoksi uhratakkin. SDP pääsisi silloin patsastelemaan, että se erottaa eduskuntaryhmästä, jos edustaja syyllistyy kiihotusrikokseen.

Kaikissa näissä kyse on tietysti siitä nostaako valtionsyyttäjä syytteen. Mikäli nostaa, niin langettavan tuomion puolesta veikkaamisella ei voita mitään, koska kertoimet ovat niin huonot. Päivi Räsäsen juttu on ainoa, jossa kannattaisi riskeerata lyömällä vetoa vapauttavan päätöksen puolesta.

Tämmöistä se on nykyisin Suomen oikeusvaltioperiaatteen kanssa. Toki tuomiot ovat vielä vain sakkoja ja ne ovat tähän asti epäonnistuneet siinä maineen likaamisessa, joka niiden varsinainen tarkoitus on. Muuten olen sitä mieltä, että jokaisen olisi syytä rukoilla niiden lehtimiesten puolesta, jotka leipänsä eteen joutuvat tekemään työtä suomalaisessa mediassa.

Trotski

Historiassa on paljon sellaisia pohjavirtoja, jotka voi huomata, mutta joiden analysoiminen vaatisi kovaa ja omistautunutta työtä. Havannoitsijan, joka ei tuohon työhön vaivaudu tai kykene, on mahdoton miten merkittäviä tuollaiset virrat ovat, mutta toisaalta voihan havaintonsa aina julkituoda.

Mikäli minua voi kuvata millään anti-alkuisella määreellä, niin antikommunisti olisi varmasti sopivin. En itse asiassa piittaa taloudellisesta puolesta vaikka vaikuttaakin selvältä, että kommunismi johtaa talouden stagnaatioon. Siinä on vain kaikki muu niin perusteellisesti väärin, vaikka sen talousteoreettinen pohja olisi kuinka oikeaa. Esimerkiksi ohi kävellessäni minua aina suuresti häiritsee tuo kuvassa oleva kirkko, jota suunniteltiin ja rakennettiin niinä vuosina, kun neuvostososialismia vielä yleisesti kuviteltiin voittavaksi järjestelmäksi ja DDR:kin oli juuri tunnustettu tunnustuskomitean innokkaan työn seurauksena.

Netflixissä on katsottavissa kohtuullisen ansiokas tv-sarja Trotski. Siitä pulpahti mieleen, että vapaan markkinatalouden kannattajat eivät kylmän sodan aikana olleet ainoita neuvostokommunismin vastustajia. Trotskilaiset globaalin vallankumouksen ja globaalin, rajattoman ja valtiottoman sosialismin kannattajat vastustivat sitä vähintään yhtä palavalla innolla. Mistä taas assosioitui se tosiasia, että trotskilaiset ajattelijat siirtyivät Reaganin aikana melko laajasti hänen hallintonsa kannattajiksi. He nimittivät itsensä neokonservatiiveiksi. Reagan itse ja varmasti suurin osa hänen hallintoaan olivat aika puhtaasti vanhakantaisia konservatiiveja, mutta tosiasia on, että tuon neokonservatiivisen joukon vaikutusvalta kasvoi aika suureksi ja on sitä edelleenkin.

Joskus jos tuntuu siltä, että kohti globaalia kommunismia ollaan menossa, niin syy saattaakin olla siinä, että sinne ihan ohjelmallisesti tahdotaankin mennä. Tiedä häntä.

Evoluutiokriitikko

Käsittämättömien käsitteiden bongaajalle eilinen oli hyvä päivä. Törmäsin pejoratiivisessa mielessä esitettyinä sekä 'evoluutiokriitikkoon', että 'ilmastovähättelijään'. Mielelläni tunnustautuisin kummaksi tahansa noista, elleivät ne olisi niin merkityksettömiä ja käsitteinä järkeä vailla. Ne ovat osa sitä suurempaa ilmiötä, joka on nimittänyt itse itsensä 'tieteelliseksi maailmankuvaksi', ja jonka onttoudesta olen aiemmin täällä paasannutkin.

Keskeinen piirre tieteellisessä maailmankuvassa on, että jätetään kokonaan ajattelematta mitä tarkoitetaan, mutta pyritään hyödyntämään kaikki mahdolliset asetelmat poliittisesti.

Ajatellaan vaikka evoluutiokritiikkiä. Ainoa todellinen mahdollisuus olla evoluutiokriittinen on olla lisääntymättä, koska evoluutio nyt vain tapahtuu väistämättä ja se tapahtuu lisääntymisen kautta. Länsimaat ovat siis ehdottomasti evoluutiokritiikin kärjessä maailmassa. Ne muodostavat Venäjän kanssa yhdessä oikeastaan ainoaan evoluutiokriittisen sivilisaation, jonka historia tuntee. Kaikkein evoluutiokriittisimpiä ovat vieläpä ne, jotka ovat omaksuneet tieteellisen maailmankuvan, eli suhteellisen korkeasti koulutetut ja hyvin toimeentulevat ihmiset, kuten esimerkiksi toimittajat, jotka noita käsittämättömiä käsitteitä viljelevät, eli ne, jos käytämme heidän luomaansa tieteellistä kieltä, jotka pitävät itseään evoluutiofanittajina.

Tällainen asioiden päälaelleen ja vastakohdikseen kääntäminen kuuluukin tieteelliseen maailmankuvaan aivan oleellisena osana, mutta siitä sitten siinä vaiheessa, jos joskus puhutaan enemmän gnostismista.

Tietenkin on selvää, että käsitteellä tarkoitetaan evoluutioteorian kritiikkiä, eikä itse evoluution kritiikkiä. Mutta jos näin on, niin miksi sitä ei sitten sanota suoraan ja selkeästi? Tähän on ainakin kolme syytä. Ensimmäinen syy on se, että kritiikki on yksi kaikkien teorioiden kehittymisen perusehdoista. Evoluutioteorian kritiikki on siis aidosti tieteellinen tapa lähestyä kyseistä teoriaa. Ja nyt on erittäin tärkeää tieteellisen maailmankuvan suojelemisen kannalta pitää selvänä se, että evoluutiokriitikoksi nimitettävä ei voi edustaa sitä fiktiivistä tiedettä, joka on tieteellisen maailmankuvan perustana millään tavoin. Hänen on oltava sitä vastaan, koska juuri se, että hän on sitä vastaan tekee hänestä sen pahan ja tyhmän olennon, jollaisena hänet halutaan esittää. Olisi siis vakava virhe puhua teoriasta, koska se avaisi mahdollisuuden siihen, että kritiikki itse asiassa olisikin se varsińainen tieteellinen tapa lähestyä asiaa ja evoluutiokriitikko itse asiassa ihan asiallinen ihminen asiallisella asialla. Toinen syy on se, että mikäli puhuttaisiin teoriasta niin 90 prosenttia puhujista huomaisi, että he eivät oikeastaan ole kiinnostuneita koko asiasta, eikä heillä ole teorian kehittymiselle mitään varsinaista annettavaa. Ja kolmantena se, että evoluutioteoria oikeastikin halutaan esittää jonain suurempana asiana kuin pelkästään tieteellisenä teoriana. Tämä on teorian itsensä, ja tieteen kehittymisen, kannalta tietenkin huono asia koska evoluutioteoria on vielä teorianakin kaukana sellaisista tieteellisistä teorioista kuin fysiikan suuret teoriat, eikä se koskaan voi sille tasolle kehittyäkkään mikäli teorian kritiikki kielletään.

Pitääkin koko ajan muistaa, että tieteellisessä maailmankuvassa ei olekaan kyse tieteestä, vaan puhtaasti politiikasta ja poliittisesta propagandasta.

Asioiden näin ollessa mitä tästä seuraa? Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa. Olisi toivottavaa, että seurauksena olisi tämän villiintyneen humanistihumpan huippukohdan jälkeen viileän rauhallinen järkiintyminen, mutta aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa. Ollaan jo niin kovassa vedossa, että jonkinlainen purkautuminen vaikuttaa väistämättömältä. Niillä, joita halveksuvalla tavalla kutsutaan evoluutiokriitikoiksi tuskin tulee olemaan suurta hätää. Heitä on historian aikana vainottu ennenkin, eikä se heille ole niin suuri asia, että sitä ei kestäisi. Itse tieteen tekijöille tulee kuitenkin varmasti yllätyksenä miten tieteellisen maailmankuvan mahdollinen vallankumous tulee heitä kohtelemaan. Vallankumousten historiaa tarkastellen voi aivan empiriaan pohjaten päätellä, että tuskinpa kovin hyvin. Merkkejä on jo näkyvissä, vaikka kaukana vielä ollaan varsinaisista vainoista. Väärä sana tieteellistä maailmankuvaa vastaan on kuitenkin jo lopettanut useamman kuin yhden tieteellisen/teknisen uran.

Ehkä rakentavaa olisi tässä vaiheessa huomata, että tuo niin sanottu tieteellinen maailmankuva perustuu täysin fiktiiviseen käsitykseen tieteestä, eikä sillä ole sen kanssa mitään todellista tekemistä. Juuri muutakaan ei voi tehdä.

Ilmastovähättelijä on jo esteettisesti niin hieno termi, että se ansaitsisi kokonaan oman käsittelynsä, mutta todetaan tässä vain se itsestään selvyys, että siihen pätevät nuo samat asiat kuin evoluutiokriitikkoon.

Päätöksenteko

Törmäsin eilen sattumalta videoon jostain Saudi-Arabian tai sen lähimaiden edustajien lehdistötilaisuuteen. Sheikki - tai joku vastaava - halusi esittää vastauksensa englanniksi, jotta kaikki sen varmasti ymmärtäisivät vaikka kysyvä journalisti kertoikin hallitsevansa kielen ja arabiankielinen vastaus myös tulkattaisiin muulle yleisölle.

Sheikki, joka puhui siitä huolimatta englanniksi, totesi vapaasti referoiden seuraavaa: Euroopasta tulee aivan varmasti tulevaisuudessa vielä isompia ja raa'empia terrori-iskuja kuin tähän mennessä on nähty. Tämä johtuu kahdest asiasta. Ensiksi Eurooppa on menettänyt kyvyn päätöksentekoon ja toiseksi Euroopassa kuvitellaan, että siellä ymmärretään Lähi-Itää paremmin kuin Lähi-Idän asukkaat itse itsensä ja asuinalueensa ymmärtävät.

Tuo toinen on itsestään selvä. Jokainen asioita seuraava huomaa helposti eurooppalaisen ylimielisyyden mitä tulee muihin kulttuureihin. Nykyisin se ei enää ole torjuvaa, vaan alentavan opettavaa. Euroopassa kuvitellaan, että tottakai kaikki appanat, vinosilmät ja neekerit haluavat elää kuten me, kunhan me vain opetamme heitä olemaan kuten me. Tätä typerää ajatusmaailma vain peitellään siihen peittoon, että enää ei ole soveliasta sanoa "appanat, vinosilmät ja neekerit", vaan asiat sanotaan sievistelevämmin.

Toinen kohta on mielenkiintoisempi, koska se koskee puhtaasti meitä itseämme. Se onko Eurooppa menettänyt kyvyn päätöksentekoon riippuu siitä pidetäänkö päätöksenteon osana kykyä toteuttaa tehdyt päätökset. Jos pidetään, niin Euroopalla ei todellakaan ole kykyä päätöksentekoon, ellei pidetä niin Eurooppa on universumin paras päätöksentekijä. Täällähän suolletaan erilaisia, jopa taiteellisesti ajatellen korkeatasoisia,  päätöksiä aivan liukuhihnalta. Ongelma on vain se, että kukaan ei taida edes ajatella voidaanko niitä päätöksiä todella panna täytäntöön, eikä niitä suurelta osin edes aiota. Euroopan olisi todellakin syytä palata päätöksenteossa siihen jo kansakoulussa opetettuun perustaan, että päätökset pitäisi myös pitää.

Kyseinen sheikki ennusti siis uusia ja entistä rankempia terroritekoja. Euroopan Union suoltaa jatkuvasti päätöksiä, joilla tällaiset pyrittäisiin estämään. Päätökset kohdistuvat eurooppalaisiin, jotka eivät edes suunnittele terroritekoja. Niitä ehkä yritetään panna vaikeimman kautta täytäntöön niin, että varsinainen päätöksenteko jäisi pimentoon lukemattomien direktiivien alle, mutta niillä ei ole mitään varsinaista vaikutusta itse terrorismiin, eivätkä sakkorangaistukset oikeastaan häiritse itse eurooppalaisiakaan, jotka näkevät todellisuuden ympärillään paremmin kuin Euroopan Unionin päätöksentekijät. Terrorismin lähteeseen, euroopassa nopeammin kuin Lähi-Idässä leviävään islamismiin ei eurooppalainen, sinänsä tehokas, jos edelleenkään ei huomioida sitä, että päätökset pitäisi myös toteuttaa, päätöksentekoprosessi uskalla puuttua lainkaan, koska Eurooppa kuvittelee hyötyvänsä Lähi-Idästä taloudellisesti, jos vain ollaan vähän ylimielisiä, mutta suojelevia kavereita, eikä ymmärrä sitä, että eurooppalaiset islamistit eivät ole itse Lähi-Idässä mitenkään suosittuja ja toivottuja vieraita. Mieluummin he lähettävät sellaiset tänne, missä niiden terrorismia kiehuttava kattilansakin on.

Oli kiva huomata, että olin samaa mieltä kyseisen muslimin kanssa molemmista kohdista, vaikka muuten en islamin kanssa ole samaa mieltä mistään.

Luterilaisuuden harhat

Lueskelin Usko ja Rukous palstan keskustelua Luterilaisuuden ongelmalliset taustaoletukset. Itse en kommentoi, koska sain palstalle aivan käsittämättömät bännit oletetusta naisen loukkaamisesta. Kommentoin siis täällä, koska täällä ei loukata naisia, eikä myöskään kuvitella sellaisia naisia, jotka mahdollisesti loukkaantuisivat.

Olen melko pitkälle kaikesta mitä ketjussa on kirjoitettu samaa mieltä kuin nimimerkki Thinkcat. En vain tiedä onko järkevää sanoa asioita noin suoraan silloin, kun ollaan selvästi vastakkaista näkemystä vastaan. Joskus on joskus ei. Useimmiten se vain betonoi vastaväittäjän puolustusasemiin.

Joka tapauksessa oma huomioni kiinnittyi ketjun viime aikaisia viestejä lukiessani seuraavaan Yksimielisyyden ohjeesta napattuun kappaleeseen:

Niin pian kuin Pyhä Henki on sen saanut aikaan eli siis yksinomaan jumalallisella voimallaan ja vaikutuksellaan muuttanut ja uudistanut ihmisen tahdon, silloin ihmisen uusi tahto on Jumalan, Pyhän Hengen instrumentti ja työväline: se ei ainoastaan ota vastaan armoa vaan se on myös mukana osallistumassa Pyhän Hengen seuraaviin töihin.

Eikö tuo siis tarkoita sitä, että joko Luther puhui uudistuneena, Pyhän Hengen, ja siten Jumalan äänitorvena vaatiessaan tappamaan talonpoikaiskapinaan osallistuneet tai kirjoittaessaan 'Juutalaisista ja heidän valheistaan' tai vaihtoehtoisesti sitä, että luterilainen vanhurskauttamisoppi ei pidäkään paikkaansa? Onko olemassa muita vaihtoehtoja kuin nämä kaksi? Toki se, että Luther ei päässytkään taivaaseen, mutta luterilainen kirkko tuskin hyväksyy tätä näkemystä.

Kysyn siis vaan.

Erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen keskustelu joka tapauksessa. Siinä on jopa vanhan FF:n henkeä. Osa tietää mistä puhutaan, osa mistä ei puhuta ja osa ei mistään. Silti kaikilta puolilta tulee kommentteja, jotka ovat ainakin kirjoittamisen, elleivät jopa lukemisen arvoisia.

Pride ever goes before a fall.

Kuva jotenkin kuvaa evankelis-luterilaisen kirkon tilaa. Kehästä ei päästä ulos, vaikka päät kuinka pyrkisivät katsomaan toisiaan. Päitä on kaksi, eli yksi liikaa. Vaikka kehä näyttää kehänä oikealta se on vääristynyt, koska sen muodostajat ovat vääristyneet. Toisaan katsoessaan päät katsovat eri suuntiin.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon heikkeneminen, ja nyt ilmeisen väistämätön hajoaminen, ei ole kenenkään suomalaisen, saati kenenkään suomalaisen kristityn etu ja onkin syytä vilpittömästi rukoilla evankelis-luterilaisen kirkon puolesta. Silti on selvää, että sen virheistä on myös ulkopuolelta ja ihan maallikkopohjaltakin voitava puhua avoimesti.

Yksi ilmeinen virhe on hallintorakenne. Ei ole todellisuudessa oikein, että papit lähtevät käymään oikeutta piispoja vastaan maallisissa oikeuksissa. Tämä tilanne mikä nyt on tiedettiin selkeästi tulevaksi jo vuosia sitten: oli kaikille aivan selvää, että kun valtio hyväksyy sukupuolineutraalin avioliittolain ryhtyvät jotkut papit vihkimään sukupuolineutraalisti ja saatuaaan siitä sanktioita vievät asian maalliseen oikeuteen. Mitään ei kuitenkaan tehty, koska ilmeisesti mitään ei voitu tehdä. Kristillisellä avioliittokannalla on kirkolliskokouksessa enemmistö, mutta sukupuolineutraalilla avioliittokannalla määrävähemmistö, joka estää kirjaamasta mitään uutta pykälää kirkkolakiin. Jopa arkkipiispa ilmoittaa nyt vain odottelevansa, että enemmistöt vaihtuvat niin, että evankelis-luterilaisen kirkon puolustama kristillisestä avioliittokäsityksestä päästään aikaa myöten eroon. Sitten on taas piispojen hyvä jatkaa valtion virkamiehinä kuten ennenkin. Ei tarvitse enää edes yrittää keksiä teologisia perusteita uskoakseen johonkin mihin ei itse usko. Juuri kukaan ei enää edes muista sitä kuinka sukupuolineutraaliavioliittolakia säädettäessä yhteen ääneen vakuuteltiin, että kirkkoon se ei vaikuta mitenkään. Muistutan, että kaikki tiesivät sen vaikuttavan ja tiesivät sen vielä vaikuttavan juuri niin, että luterilaiset papit tulevat viemään saamansa sanktiot maallisiin oikeusistuimiin.

On tässä turha ehkä ryhtyä vatvomaan tarkemmin mitkä nämä hallintorakenteen virheet ovat ja mistä ne juontavat. Niiden juurisyy tulee selväksi seuraavasta tekstistä:

 Tavallinen väestö ei voinut ymmärtää, miksi papit sallivat seurakunnan omaisuuden takavarikoinnin, Arffman toteaa ja jatkaa: ”Kirkko oli pitänyt yhtenä hengellisen säädyn ihanteena Rooman seurakunnan diakoni Laurentiusta, joka oli 200-luvulla mieluummin kuollut marttyyrikuoleman kuin suostunut luovuttamaan viranomaisille seurakunnan omaisuutta. Laurille oli Suomessakin omistettu useita kirkkoja ja hän lienee ollut yleisesti tunnettu. Ihmiset saattoivat siksi kysyä, miksi kirkkoherrat eivät tiukan paikan tullen toimineetkaan pyhän Laurentiuksen tavoin, vaan tyytyivät seuraamaan sivusta, kun kuninkaan voudit veivät mukanaan kirkkojen kalleuksia. Ihmiset katsoivat kirkkoherrojen tulleen näin ’varkaiksi’, osasyyllisiksi pitäjäläisten yhteisen omaisuuden menettämiseen. On selvä, että tämä heikensi papiston arvostusta”  

Papit saivat siis niskoilleen seurakuntalaisten katkeruuden. Sakkoja määrättiin Kalajoella 1560- ja Iissä 1570-luvulla papin solvaamisesta varkaaksi. Miksi papit sitten eivät estäneet kirkon omaisuuden takavarikoimista? Vuoden 1571 ensimmäisen luterilaisen kirkkojärjestyksen pappislupauksia tarkastelessaan Esko Laine kommentoi: ”Keskiajalla pappi sitoutui pappislupausten yhteydessä olemaan kuuliainen erityisesti piispalleen ja hänen välityksellään koko kirkolliselle hierarkialle. Reformaatioaikana maallisesta esivallasta tuli papin erityisen lojaaliuuden kohde.” ”Merkille pantavaa tässä [pappis-]lupauksessa on, että se sisältää ajatuksen, jonka mukaan pappi ei ole vain hengellinen toimija vaan myös esivaltaa, virkamies”. Papit eivät siis vastustaneet, koska olivat nyt virkamiehia ja uudenlaisessa lojaalisuussuhteessa hallitsijaan.

Reformaatio saapui Pohjanmaalle

Olisi kuitenkin hedelmätöntä ja törkeääkin vaatia nykyistä evankelis-luterilaista kirkkoa kääntämään kelloa taaksepäin ja palauttamaan tilanteen aikaan, jolloin papit eivät olleet virkamiehiä. Joku muu ratkaisu pitäisi keksiä, tai ei sitä tarvitse edes itse keksiä vaan rukoilla Suomen kristityille hyvää ratkaisua. Jumala kyllä tietää mikä se on.

Siitä miksi luterilaisuus vie sisäisesti opiltaan kohti gnostismia, mikä pohjimmiltaan on hengen täydellistä irrottamista ruumiista ja lähestyy islamia, ja siitä miksi miksi luterilaisuus ihan lähtökohdiltaan hylkää metafyysikan ja lähtee siitä, että totuus on yksilön nimettävissä, voivat varmaan sivistyneet ihmiset keskustella ihan rauhallisesti, eikä niihin tarvitse mennä tässä. Ne ovat varmasti syitä sille miksi ollaan tässä ja nyt, mutta niiden syiden puiminen ei vaikuta siihen, että tavan ihmiset ovat menettämässä uskoaan Jumalaan, elleivät ole sitä menettäneet.

Evankelis-luterilaisen kirkon olisi nyt aika nousta taistelevaksi kirkoksi. Se taistelu mitä toivotaan ei ole sitä, että heitetään rekan lavalta muovisia ruusukoita markkinointimielessä pride-paraateissa ( joka muuten Suomen lain mukaan olisi uskonrauhan rikkomista, jos siitä viitsisi tutkintapyynttöjä tehdä ), eikä sitä, että kaksipäiset kissat pyrkivät leppoisasti kääntämään päitään toisiaan kohti täydellisen pyörykäisessä kunnioittavan keskustelun kehässä. Se mitä tarvitaan ja toivotaan on kristinuskon julistaminen. Se voi olla teologisesti hieman väärääkin, kunhan se pysyy perusasioissa ja ohjaa ihmisiä kohti totuutta.

Olen melkoisen varma, että evankelis-luterilainen kansakirkko tulee hajomaan tähän kysymykseen, jos se ei pääse irti akateemisuudestaan. On tietysti akateemisessa mielessä jaloa sietää sitä, että papit käyvät oikeutta piispoja vastaan ja sitä, että piispa vain odottelee, että epäkristilliset näkemykset viimein voittaisivat äänestyksen; ja käydä loputonta keskustelua. Missään muussa mielessä se ei sitten jaloa olekaan. Perikateeminen skolastiikka oli aidosti jaloa: se ei pyrkinyt muuttamaan kirkon oppia, vaan selittämään sitä.

Itse ehdotan, että ellei evankelis-luterilainen kirkko löydä rooliaan kristinuskon kentältä mistään muualta kuin Ruotsista, niin se isänmaallisesti hyppää pois ostetuista tähtikentälisistä ja ryhtyy eräänlaiseksi "enforceriksi', tilantekijäksi, joka leppymättä taklaa kaikkea, mikä hyökkää kristinuskoa vastaan.

Tekniikka

Sain sattumalta television. Rupesin miettimään pitäisikö hommata siihen jonkinlaista äänentoistoa, jotta voisin sen kautta kuunnella Google Play Musicia, jota olen kuunnellut kuulokkeiden kautta. Kokeilin televisiota Dylanin Live at Budokanilla - josta juuri nyt muuten soi Ballad of a Thin Man :D - ja huomasin, että tämähän toimii tällaisenaan. Ei tässä mitään Hi-Fi - laatua tarvita.

Tästä tuli mieleen, että koko rock-musiikki on syntynyt transistoriradiosta ja nyt kuollut, koska tekniikka on kehittynyt sen yläpuolelle. Nämä perusrockit aivan oikeasti kuulostavat erittäin hyviltä television kaiuttimista, eikä mikään stereolaitteisto voi niitä tästä parantaa. Samaa  kamaa tulee kuitenkin vain lisää ja lisää kehittyvän tekniikan ansiosta. Se hajoaa, eikä siinä ole mitään järkeä enää. Google Playsta, Spotifysta ja Youtube musicista löytää melkein kaiken mitä mieleen tulee. Rockin kulttuurinen merkitys, jossa Dylan, joka ei mikään erityinen suosikkini ole, oli jonkinlainen huippu on täysin kadonnut tekniikan kehittymisen myötä. Nykyisin se on nostalgiaa, jota on vanhusten kiva kuunnella siinä kuin iskelmiäkin.

Tätä jos yrittää suhteuttaa vanhaan työläiset/insinöörit vs. humanistit - jakoon, niin voisi alustavana hypoteesina sanoa, että olemme antaneet humanisteille liian hyvän tekniikan ja he ovat menneet täysin sekaisin osaamatta enää tehdä mitään niinkään arvokasta, kuin tämä Live at Budokan on. Edelleenkin varteenotettava downshiftaus ilmaston kannalta olisi katkaista sähköt maailmanlaajuisesti, käydä todella kovat työmarkkinaneuvottelut ja vasta sen jälkeen kytkeä sähköt takaisin.

Ääripäät

En ole osannut koskaan pitää itseäni minään tolkun ihmisisenä. Käsite muistuttaa liikaa porvaria, joka tietysti on ihan kunnioitettava ja taloudellisesti toimelias yhteiskunnallinen asema,  mutta kulttuurisena poroporvarillisuutena tuo mieleen Nabokovin hienossa Gogol-elämärrassa kuvaamat poshlostin ihailijat. Kirja oli minulle nuoruudessa tärkeä ja on jättänyt jälkensä: minusta ei porvaria tullut :)

Nabokovin sanoin on "kaamea poshlostin juonne" niissä puheissa, joita nykyisin enenevässsä määrin tolkun ihmisistä pidetään. On hämmästyttävää, että erityisesti Suomen ( luterilaisissa ) kristillisissä piireissä erittäin järkevätkin ihmiset näkevät itsensä voimattomina, koska erilaiset ääripäät ovat muka kaapanneet heidän aatteensa. Kristittyjen, jos keiden, pitäisi osata olla tällaisten laatikoiden ulkopuolella ja pitää oma linjansa riippumatta siitä mitä ympärillä tapahtuu. Silti sieltä suunnastaa kuuluu aina vain enemmän huolta siitä, "etteivät vain väärät ihmiset kannattaisi samoja asioita kuin me ja emme me vain näin joudu huonoon valoon poroporvarillisen globalismin rahakkaiden edustajien silmissä: Emme oikein uskalla vastustaa aborttiakaan, koska se olisi sitten sitä Sorosin vastustamista."  Tämä ei välttämättä ole esteettistä poshlostia, mutta aatteellista sellaista se kyllä on. Toisaalta tämä on aika puhtaasti suomalainen ja ruotsalainen ilmiö. Ehkä se on voimissaan myös pohjoisessa Saksassa, mutta mitä enemmän katolisille alueille mennään sitä enemmän sen vaikutus vähenee. En ole kypsä arvoimaan niitä teologisia syitä mistä tämä johtuu, mutta sanoisin, että katolinen kirkko ymmärtää välittävänsä puhdasta totuutta, joten sen ei tarvitse olla huolissaan siitä miten maallinen ympäristö suhtautuu siihen. Ihmisen poliittiset näkemykset voivat olla mitkä tahansa, rikoksen hän tekee vasta, jos hän toimii Jumalan käskyjä vastaan.

Mitä Perussuomalaiseen puolueseen, joka Suomessa on näiden näkemysten keskeinen innoittaja, tulee,  niin puolue ei todellakaan edusta mitään äärilaitaa. Kansallismielisyys on ihmisoikeuksien laajentamista poliittiselle tasolle ja ainoa mahdollinen perustaja maailman kansojen rauhalliselle rinnakkaiselolle. Ennen kaikkea se on maan hiljaisten aate kaikkialla maailmassa. Siis niiden ihmisten, joille sosialisteilla, luterilaisella kirkolla ja vihreillä ei ole muuta sanottavaa kuin se miten heidän pitäisi elää parempien ihmisten asettamien säädösten alla, koska he tyhminä ovat kyvyttömiä huolehtaminaan omista asioistaan ja tarvitsevat poshlostin lietsomaan tunteellisuuteen jalosti tukahtuvan "porvariaatelin" apua.

Toisaalta luterilainen kirkkokin yllä tarkoittaa vain luterilaisen kirkon mediaa ja sen kellokkaita. Väittäisin, että luterilaisen median ja luterilaisen kirkkokansan välillä suurempi kuilu kuin konsanaan perussuomalaisten ja vasemmistoliittolaisten. Olisi kiva yllätys, jos luterilainen kirkko onnistuisi kuromaan tuon kuilun umpeen.

Yhteiskunnallisesti en ole huolissani. Kansallismielisillä liikkeillä Euroopassa ei ole mitään pyrkimystä väkivaltaisiin ratkaisuihin. Suomessa nyt kaikkein vähiten. Ihan siististi se Neuvostoliittokin hajosi. Mikäli EU ei pysty samaan, niin uhka tulee ihan muulta muualta kuin demokraattisesti valtaan äänestettyjen kansallismielisten suunnalta, joiden tavoite ei ole edes hajoittaa EU:ta, vaan rajoittaa sen valtaa Euroopan kansojen ja kulttuureiden yli.

Poliittiset ääripäät ovat siis edelleen kansallismielisyys ja imperialismi, jota nykyisin nimitetään globalismiksi. Näiden välissä - ja jopa näiden ulkopuolella - on paljon tilaa kannattaa ja pyrkiä edistämään perinteisiä kristillisiä arvoja.

Mitä nyt olisi tehtävä?

Grillailtiin kissan kanssa saalista yön painaessa päälle ja lueskeltiin setä Soinin haastattelua.

Soini heittää läppää.

Haastattelussa Soini yrittää edelleenkiin iskeä kiilaa Perussuomalaiseen puolueeseen puhumalla asioita, jotka voivat olla mielikuvallisesti kiehtovia, mutta jotka eivät ole ollenkaan totta. Hänen esimerkiksi pitäisi tuntea Juho Eerola, joka aika monta vuotta oli hänen varapuheenjohtajansa. Silti Soini aivan kylmästi valehtelee Juhon taustoista. No tämä on sitä politiikkaa ja peliä, josta kissa ei ole lainkaan kiinnostunut.

Kissa sen sijaan oli sitä mieltä, että koko jutun voisi unohtaa ja esitti mielenkiintoisen kuvion, johon itse en oikein usko. Kiikun alla istuessaan kissa mietti, että PS ja KD voisivat muodostaa sellaisen liiton, jossa molemmat jatkaisivat itsenäisinä puolueina, mutta muodostaisivat aina yhteisen eduskuntaryhmän. Sen mielestä tässä olisi jotain potkua, joka innostaisi vanhaakin kiipeilemään puihin.

KD:hen verrattuna perussuomalaiset ovat hulivilijengiä ja näin pitääkin olla. PS:ää ei saa kahlehtia liian tiukkaan formuun.

Talouspolitiikaltaan PS on kuitenkin aika lailla samaa kuin KD. eli puhtaasti kristillissosiaalinen puolue. Kissan mielestä setä Soini yrittää heitellä ilmoille sellaista käsitystä, että kristillisosialismi olisi sosialidemokratiaa, mitä se ei tietenkään todellisuudessa ole. Setä Soini vain yrittää selitellä sitä, että hänellä ei koskaan ollut mitään muuta kuin oma intuitiivinen ja jokaiseen tapaukseen sopiva linjansa, joka sitten hallituksessa kärsi haaksirikon, koska mitään oikeaa linjaa ei ollutkaan. Ei kai kukaan voi väittää, että edellisen hallituksen talouspolitiikka olisi ollut inhimillisen vasemmistolaista, ja Soini kuitenkin syyttää PS:ää siitä, että se olisi liukumassa oikealle, kun hän ei enää ole puikoissa. Tämähän on valheellisuutta par exellence, kuten kissat sanovat.

No joka tapauksessa on usein vaikea saada selkoa mitä kissat sanovat. Kuitenkin jos olisi tehty kisssan mietelmien mukaan jo ennen vaaleja, niin PS/KD olisi hallituksen muodostajana. Itsekään en pitäisi kovinkaan pahana, jos Sari Essayah hoitelisi nuo neuvottelut, vaikka KD paljon PS:ää pienempi onkin. Kissan mielestä juuri noin pitäisi ollakin. Itse vähän vielä mietin olisiko sittenkään.

Nyt mua viedään vaaleista vaaleihin.

Vaalit häiritsivät paastoa ja vaalinvoitto kieltämättä aiheutti pienen notkahduksen keskittymisessä oikeisiin asioihin. Toisaalta juhli se kansa palmusunnuntaina Jerusalemissakin ja olihan se nyt vaan hienoa. Nyt koetetaan pitää jalat maassa, niin vältytään takiskuilta.

Nopeasti katsoen Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on todella hyvä. En ole ehtinyt ääniä katsella kuin Kaakkois-Suomesta, jossa pidettiin neljä paikkaa ja ne jakautuivat niin, että yksi tuli Etelä-Kymenlaaksoon, yksi Pohjois-Kymenlaaksoon, yksi Etelä-Karjalaan ja yksi Etelä-Savoon. Aivan kuten viimeksikin. Juho Eerola ja Jani Mäkelä kansanedustajina nostivat molemmat äänimääräänsä. Koko lista sai hieman vähemmän ääniä kuin 2015. Pitää kuitenkin muistaa, että piirin kaksi kansanedustajaa osallistuivat yhteen Suomen historian suurimmista demokratian petoksista. Toinen ehkä tahtomattaan ja toinen pelkkää joviaalia oveluuttaan. Molemmat saivat palkkansa, eikä sitä enää kannata muistella ainakaan pahalla. Molemmat ovat edelleen kunnon miehiä.

Kotkan PS:n osalta tilanne on uskomattoman hyvä. Juhon ja Carinan yhteisäänet olisivat tasan jakautuneina tuoneet Kotkaan kaksi paikkaa. Kun mukaan laskee vielä Eurovaaleissa kansallisen läpimurron tekevän Samuli Sibakoffin, niin seuraaviin kuntavaaleihin lähdetään vähintään kolmella ääniharavalla. Rupeaa Kotkassakin sitten asiat sujumaan.

Olen melko varma siitä, että SDP ja Kokoomus ovat jo sopineet hallitusyhteistyöstä. Minusta PS:n ei pitäisi mennä siihen hallitukseen. Kokoomus vaihtaa viimeistään kesällä 2020 puheenjohtajaksi Elina Lepomäen - Häkkänen on toinen mahdollisuus, mutta pidän Lepomäkeä parempana - ja demaritkin ovat silloin jo paniikissa oman johtonsa kanssa. On hyvien todennäköisyyksien rajoissa, että SDP:n ja Kokoomuksen hallitus hajoaa vuoden sisällä ja, että molemmat puolueet reivaavat politiikkaansa ja johtoaan suuntaan, joka on PS:lle suotuisampi. Siinä vaiheessa on hyvä olla valmis. Lepomäen kanssa olisi helppo neuvotella, koska hän osaa selkeästi sanoa mitä hän ajattelee. Orpon ja Rinteen arvopohjasta kukaan ei tiedä mikä se on, mutta kaikki tietävät, että se on näillä kaveruksilla yhteinen.

SDP, PS, Keskusta olisi ollut ihan hyvä hallituskokoonpano, mutta sen todennäköisyys on todella pieni nyt. Oppositioon siis. Tietysti jos PS olisi yhtä ilkeän laskelmoiva kuin Kokoomus voisimme mennä hallitukseen tavoitteenamme hajoittaa Kokoomus. Se ei näillä korteilla olisi edes kovin vaikeaa.

Oli miten oli. Kotkan PS piti Samuli Sibakoffin esityksestä vaaliteltallaan aina esillä Mikko Almgrenin mainosta. KD:lle toivommekin kaikkea hyvää.

Diktaattori

On myönnettävä, että en ole tarkemmin perehtynyt Salazarin ajan Portugaliin. Toisaalta ei ole mitään syytä epäillä etteikö tämä Lauri Starkin kuvaus olisi totuudenmukainen:

Ihmiskasvoinen yksinvaltias.

Jos miehellä on korkea moraali ja hän tekee vain sen mikä hallinnossa on välttämätöntä tehdä, niin hänen yksinvaltansa ei ole pahitteeksi. Tällaiset miehet kuitenkin taitavat olla kiven alla, tai ainakin he pyrkivät piiloutumaan valitsijoilta.

Suomen kansa on luonteeltaan demokraattista, eikä tänne yksinvaltius varmaan sopisi. Laajemmat presidentin valtaoikeudet kyllä sopisivat. Ne olisikin palautettava entiselle tasolleen ennen kuin pakotamme Jussi Halla-ahon vaaleilla valituksi, kaksi kautta suorittavaksi tasavallan presidentiksi.

Suomeen kuitenkin sopisi erittäin hyvin puolue, joka ottaisi sydämenasiakseen Salazarin ytimekkään yleiskuvauksen politiikastaan: "Vastustamme internationalismia kaikissa sen muodoissaan, oli se sitten kommunismia, sosialismia, syndikalismia tai mitään mikä vähättelisi tai rikkoisi perhettä. Vastustamme luokkasotaa, uskonnottomuutta ja epälojaaliutta isänmaalle. Vastustamme orjuutta, materialistista elämänkäsitystä tai voimankäyttöä oikeuden yli." Suomessa jopa PS on sattuneista, ihan oikeistakin syistä, mennyt jo ehkä liikaakin materialismin ansaan. On paljon muitakin syitä pitää Suomi suomalaisena valtiona ja suomalainen kulttuuri kukoistavana, kuin puhtaan taloudelliset syyt. Toisaalta jokainen tuntee ne sydämessään ja enemmän pragmaattista otetta ja kautta linjan koherenttia ohjelmallisuutta on tähän asti puuttunut, kuin idealismia. Idealismin ja pragmatismin saattaminen sopusointuun on elävä prosessi, joka on vähintäänkin hyvässä vauhdissa.

KD on hyvin positiivisesti ajatteleva puolue, jota on vaikea saada negatiivisesti vastustamaan mitään, mutta tuossa nyt olisi tarjolla hyvää listaa. Muiden puolueiden osalta toivon tuollaisten näkemysten omaksumisesta voikin jo unohtaa.

Salzarin liittouman ei varmaankaan tarvinnut järjestellä jatkuvasti vaaleja, mutta mikäli olisi tarvinnut ei niitä olisi pidetty paaston aikana, uskon ma.

Apofaattista ja jotain aivan muuta

Kristityn pitäisi tänään ja jokaisena elämänsä päivänä muistaa, että meillä on: Jumala ylistettävänä; Jeesus seurattavana; Enkelit ja pyhimykset kutsuttavina; sielu pelastettavana; ruumis kuoletettavana; syntejä sovitettavana; hyveitä tavoitettavana; Helvetti vältettävänä; Taivas saavutettavana; ikuisuus valmistauduttavana; aika hyödyksi käytettävänä; lähimmäiset ylennettävinä; maailma halveksittavana; paholaiset taisteltavina; intohimot taannutettavina; kuolema ehkä kärsittävänä; ja tuomio kohdattavana.

Globaali media tekee maailman halveksimisen niin helpoksi, että tätä päivittäisiksi mietiskelyn aiheisiksi tarkoitettua listaa saatetaan nykyisin pitää jo vanhentuneena, mutta yhtä kaikki sellaisena se on vielä painettu vuoden 1962 messukirjaan. Ja ainahan maailman halveksimisen voi hypätä yli ellei ole lukenut päivän lehtiä ja katsonut televisiouutisia. Maailmalla tuskin on Rooman vallan aikanakaan tarkoitettu sitä mitä maailmassa tapahtuu todella, vaan ehkä lähinnä ylikansallista julkista valtaa ja sen palveluksessa olevaa mediaa. Ja sitä mitä ne saavat ihmiset tekemään luodessaan eräänlaista joukkosieluisuutta ja ihanneyhteiskuntaa.

Eilen katselin kaksi joukkotiedotusvälineiden välittämää videota. Perussuomalaisten mainoselokuvan V niin kuin ketutus, jonka aiheuttamat reaktiot mediassa ja julkisen vallan edustajien keskuudessa tulikin käsiteltyä jo tuossa yllä. Ihan hyvä video, joskaan ei iskenyt suoraan minuun. Olisin odottanut tuplalevyä: toisella puolueohjelma sävellettynä jousikvartetolle ja toisella se gregoriaanisesti laulettuna. Toinen oli STI:n video Apofaattisesta teologiasta. Siitä muutama lyhyt huomio, vaikka en teologi, enkä kriitikko olekaan.

Video on hyvä ja mielenkiintoinen kuten STI:n tuotanto pääsääntöisestikin on. Tuotantoyhtiönä STI:tä voisi verrata kivikautiseen Love Recordsiin, jossa kommunismin ylistyksen kyljessä tuotettiin myös yllättävän hyvää, täysin antikommunistista musiikkia. Onhan STI jollain tavoin yhteyksissä evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja Helsingin yliopiston teologiseen laitokseen.

Itseäni on ärsyttänyt tiettyjen liberaalien luterilaisten ja anglikaanisten teologien tapa ottaa paloja katolisesta teologiasta ja ripotella niitä sitten aika merkityksettömäksi osaksi omaa teologiaansa saadakseen sen näyttämään jotenkin “coolimmalta”. Apofaattinen teologia kuuluu tähän sarjaan, jolla ikään kuin ostetaan uskottavuuspisteitä ymmärtämättä itse ideaa lainkaan.

Olen paaston aikana ( ja joskus aikaisemminkin ) lukenut päivittäin karmeliittojen toimittamaa Divine Intimacya, jossa on kaksi mietiskelyä vuoden jokaiselle päivälle. Jumalan hiljaisuudella ei niissä todellakaan tarkoiteta sitä, että Jumala olisi täysin sanojen tavoittamattomissa, vaan niissä lähes kädestä pitäen opetetaan kuinka Jumala hiljaisuudellaan kouluttaa rukoilijaa kääntämään katseensa tämän omiin puutteisiin, jotka vielä estävät yhteyttä Jumalaan. En tiedä onko kirja aivan tyypillistä karmeliittojen kirjoitusta, mutta sen perusteella mitä olen lukenut se on sitä. Johdatellessaan lukijaa rukoukseen se samalla opettaa aivan perustavia uskontotuuksia, jotka pitäisi olla paukutettu päähän jo rippikoulussa. Se ei todellakaan opeta mitään uutta teologiaa, vaan apofaattinen teologia ilmenee siinä johdatteluna henkilökohtaisen jumalsuhteen syventämiseen. Sellaista taas ei oikeastaan voi olla ellei noita perustavaa laatua olevia uskontotuuksia tunnusta. Siksi sanoisin, että videossa mainituilla piispa spongeilla ja kirkoilla & kaupungeilla ei ollenkaan ole apofaattista teologiaa, jos muutakaan teologiaa. Kuten videoluennolla todetaankin.

Mikäli kirjaa, tai karmeliittojen tekstejä yleensä, innostuu lukemaan kannattaa olla itselleen armollinen ja muistaa, että ei tässä mitään sääntökuntalupauksia kuitenkaan ole tehty. Kirjan ohjeiden mukaan eläminen olisi nimittäin erittäin vaativaa.

Karmeliitat ovat vaativia lähinnä itselleen ja rukoilevat jatkuvaa rukoustaan Suomenkin puolesta. Ensimmäiseen katsomaani videoon - ja siihen juuri tulleeseen uutiseen, että luterilaisen teologin Kari Peitsamon keikka Hämeenlinnassa on kielletty - vielä viitaten sanoisin, että monet ovat vaativia vain toisia kohtaan ja ovat innolla mestaroimassa heidän elämäänsä. Siksikin kannattaa V niin kuin ketutus - videon ohjeen mukaan käyttää demokratiassa äänensä.

Nahanluonti

Kissa oli sitä mieltä, että kaikenlainen järjestelmien ja muotojen uudistuminen on vain puhtaasti typerää. Odotellaan vain rauhassa uusia taivaita ja uutta maata. Itse olen taipuvainen olemaan kissan kanssa samaa mieltä. Ihmisen tai ryhmän uudistumisella tarkoitetaan yleensä jonkinlaista muuttumisleikkiä, jossa persoona, luonne tai olemus mukautetaan ympäristön vaatimuksia vastaamaan ja siinä samalla kadotetaan kokonaan. Uusi on yleensä tyhjää. Onkin parempi puhua nahan luomisesta. Siinä vanha olemus tulee esiin entistä kirkkaampana, vapaampana ja valmiimpana vastaamaan ehkä muuttuneenkin ympäristön haasteisiin.

Perussuomalaiset on luonut nahkansa. Näin väittäisin. Kissa ei ottanut asiaan kantaa, vaikka todistelin sitä Kymen Sanomien sivua heilutellen. Siinä oli pylväsdiagrammit ja kaikki, jotka todistivat, että PS:n kannatus on Kaakkkois-Suomen vaalipiirissä tehdyn gallupin mukaan 17,7 prosenttia. Annettakoon kissalle anteeksi, sillä sitä ei vain kiinnosta. Itseäni asia taas kiinnostaaa kovin, sillä varsin pienellä kannatuksen nostolla tuosta luvusta PS pitää viime vaaleissa saamansa 4 paikkaa. Mikäli nousu jatkuu samanlaisena kuin alkuvuoden valtakunnallisissa gallupeissa, voimme jo tavoitella viittä paikkaa.

Ennen vuotta 2011 oli selvää, että PS:n kannatus on valtakunnallisesti vähintään 10 prosentin luokkaa tapahtui mitä tahansa. Viime vaalikausi, jonka ensimmäiset kaksi vuotta menivät puolueelta niin huonosti kuin mennä voi, todisti sen. Kannatus pysyi 10 prosentin tuntumassa, eikä se laskenut siitä mihinkään vaikka yli puolet eduskuntaryhmästä ja kaikki ministerit loikkasivat omille teilleen. Jäsenistöstä ja valtuutetuista heitä eivät seuranneet juuri ketkään, joten kaikki puheet puolueen hajoamisesta ovat olleet täysin liioiteltuja. Nyt näyttäisi, että myös äänestäjät ja kannattajat ovat palaamassa. Ainakin siitä on selviä, toivoa antavia merkkejä.

Ja mikseivät äänestäjät palaisi? Perussuomalaiset ovat aina olleet kansallismielinen ja kristillissosiaalinen puolue ja nyt, kun vanhasta, samean kovettuneesta nahasta on päästy PS on sitä ohjelmiltaan ja toimintatavoiltaan entistä kirkkaammin. Ja se on kettärämpänä valmiina ottamaan vastaan haasteen, jonka sen tuleva eduskuntaryhmä tulee kohtaamaan. Hyvä tästä tulee.

Valtiolle kissakin antaa taas pitkän miinuksen siitä, että vaalit on järjestetty palmusunnuntaille. Tätä ei Keski-Euroopan sivistysmaissa voisi tapahtua. Näillä kuitenkin mennään. Ehkä asiat järjestyvät niin, että myös vaalitoimitsijoilla on aikaa osallistua palmusunnuntain pyhään messuun. Kissa aikoo työskennellä sen puolesta.

Logos

Mikäli viitsin palaan vielä tähän aiheeseen, koska olen ajatellut kirjoittaa siitä jo puoli vuotta. E. Michael Jones on ehkä eniten innostanut ajatteluani sen jälkeen, kun luin teininä sekavia kirjoja ja kuuntelin punkkia. Nyt laskiaisen innottamana ja pienessä humalassa kirjoitin siitä nopeita välähdyksiä. Keskiviikon jälkeen on paaston aika katua :) Ja sen jälkeen ehkä rakentaa järjestäynempää ajattelua.

Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla “Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” ‘Sana’ ei edes isolla kirjoitettuna välitä kaikkea sitä merkitystä, joka alkukielisellä kreikan sanalla ‘Logos’ on. Se on kuitenkin paras mahdollinen suomennos viitatessaan kommunikaatioon ja kieleen ja korostaessaan isolla alkukirjaimella sitä, että se on tässä kaikessa kokonaisuudessaan ja täyteydessään. Se kuitenkin jää kaipaamaan alkukielisen sanan merkitystä, järkeä ja periaattetta kuvaavia vivahteita.

E. Michael Jonesin filosofian ja historian näkemyksen perustana on logos. Hänelle se on Jumalan ihmiskunnan historiaan puuttumisen ja kreikkalaisen, lähinnä Aristoleen ja Platonin metafyysikan synteesi. Kristus yhdisti metafyysiikaan käsiterealismin siihen mitä tapahtuu todella tultuaan ihmiseksi ja asuessaan meidän keskellämme. Hän oli koko totuus kaikessa täydessään. Ja sillä, että juutalaiset Jumalan omana kansana hylkäsivät messiaan ja tappoivat Hänet on seurauksensa, joita todistamme vieläkin. Yhteiskuntamme ovat vallankumouksellisessa tilassa, kapinassa Jumalaa vastaan, ja tämä on suurelta osin seurausta juutalaisesta vaikutuksesta.

On tärkeää huomata, että juutalaisuudella ei ole mitään tekemistä rodun kanssa. USA on maahanmuuttajien valtakunta. Tutkimusten mukaan maahanmuuttajien kansallinen identiteetti katoaa kolmessa sukupolvessa ja heille jää uskonnollinen identiteetti. USA:n aidot identiteetit ovat katolinen, protestanttinen ja juutalainen identiteetti. Kaikki muut identiteetit, kuten moottoripyöräjengiläisyys, goottilaisuus, nascarmeininki ja valkoisuus ovat pelkkiä feikki-identiteetteejä. Näin siis USA:ssa.

Logoksen ollessa avain kaikkeen on selvää, että tarvitsemme kieltä, jolla puhua ja tarvitsemme uskontoa, josta puhua. Rotu on pelkkää seksiä, sen saa lahjaksi vanhemmiltaan, mutta ellei osaa puhua oikein ja kielellisesti ajatellen kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä sillä ei tee yhtään mitään. Valkoinen nationalismi voi siis olla ihan mitä tahansa ja samaan aikaan ei mitään. Sillä ei ole mitään yhteyttä metafyysiseen käsiterealismiin, koska sukusolut eivät vielä osaa puhua. Valkoinen nationalismi on feikki-identiteetti, joka on tuomittu törmäämään seinään.

Euroopassa, jossa ihmiset ovat pysyneet kotonaan, oman kielensä, tapojensa ja kulttuurinsa parissa tämän voi vielä havaita. Eivät suomalaiset ole valkoisia, vaan suomalaisia. Eroamme jopa lähimmästä veljeskansastamme virolaisista siinä, että puhumme aivan eri tavalla ja olemme kotonamme vain silloin, kun kaikki muutkin puhuvat suomea. Tai voimme uida hiljalleen sekaan, jos muut tunnustavat samaa uskoa kuin me. Italialaiset, tai edes saksalaiset eivät ole samaa rotua kuin me ja me kyllä tiedostamme tämän.

Näistä syistä sanoisin itse valkoiselle nationalismille hyvät yöt. Se ei johda muuhun kuin tappioon, koska se kieltää tosiasiat.

Pöytä

Kuulin eilen suhteelisen varmalta taholta erään tunnetun Yleisradion naistomittajan todenneen perussuomalaisten puoluekokouksessa 2017, että nämä ihmiset eivät osaa edes syödä haarukalla ja veitsellä. Viime lauantaina kuulin vielä varmemmalta taholta, että EK:n Jyri Häkämies oli todennut, että suomalaisia kokkeja ei voi palkata, koska kaikki tietävät heidän olevan juoppoja. Jyri ei kyllä tätä tiedä, vaan jotkut muut kuin ravintoloitsijat ovat hänelle sen kertoneet.

Ok. Veikkaan, että Jyri, jonka kanssa olin samalla luokalla kansakoulussa, on istunut elämänsä aikana paremmissa pöydissä kuin minä. Eikä siinä mitään. Siitä olen kuitenkin satasen varma, että olen istunut paremmissa pöydissä kuin kukaan ilmaista tarjoilua odottava ja oven pielessä notkuva suomalainen toimittaja. Ei ne pöydät niin hienoja ole. Niissä on yleensä ihmisiä, jotka eivät ajattele mitään muuta kuin omaa tai yhtiönsä etua, eikä niissä todellakaan keskustella kulttuurista tai taiteesta. Ei edes naisten mieliksi tapakulttuurista. Paljon järkevämpää ja otollisempaa on istua suomalaisten kanssa vaikkapa baaripöydässä. Niihin pöytiin ei välttämättä YLE:n toimittajia oteta edes ovenpieleen notkumaan, mikä tekee niistä entisestään parempia.

Muutenkin on yksi pöytä, jossa tulee käytyä vähintään viikoittain. Sinne YLE:n toimittajatkin ovat tervetulleita, jos myöntävät pienuutensa Jumalan edessä. Se on paras ja sivistynein pöytä.

Pähkinänsärkijä

Perussuomalaisten teltta toreilla ja kauppakeskusten liepeillä voisi olla eräänlainen vastavallankumouksen pesäke. Ja eräänlainen sellainen se ehkä onkin, mutta jos ajattelemme vallankumousta* sellaisena kuin brasialainen filosofi Plinio Corrêa de Oliveira sen kuvasi, niin on pakko myöntää, että olemme vastavallankumouksellisissa ponnisteluissamme vasta hyvin hajanaisessa ja hämärässä alussa. Ennen hyväksi vastavallankumoukselliseksi tuloa on tehtävä pragmaattista poliittista työtä Suomen palauttamiseksi sellaiseen järkevään tilaan, jossa vallankumouksen luonne edes voidaan laajemmin havaita.

Amerikkalainen E. Michael Jones näkee baletin Pähkinänsärkijä ja sen ympärille muodostuneen kulttuurin Yhdysvalloissa sellaisena, että Pähkinänsärkijän esittäminen siellä on vastavallankumouksellinen teko. Äidit vievät lapsensa keskelle kaikkein surkeinta popkulttuuria ja yleistä rappiota hohkaavaan ja meuhkaavaan slummiin, jotta nämä siellä sijaitsevassa teatterissa voisivat osallistua Pähkinänsärkijän esitykseen ja kokea jotain mikä on todellista, kaunista ja hyvää.

Olen häpeäkseni ollut enemmän kiinnostunut popkulttuurista kuin baletista. En ole koskaan kuunnellut Pähkinänsärkijää, saati käynyt sitä katsomassa. Vaikka jonkin verran kuuntelen klassista musiikkia, niin Tshaikovski ei ole ollut minulle mitään muuta kuin nimi. Jo pelkästään se, että häntä sanotaan romantiikan ajan säveltäjäksi on vieroittanut minua. Mozartkin kaikessa neroudessaan on minulle siinä ja siinä. E. Michael Jonesin artikkelin innoittamana kuitenkin kuuntelin Pähkinänsärkijän. En ole mikään kriitikko, mutta se on hyvää musiikkia. Yllätyksekseni koko baletin kaikki osat kuulostivat myös erittäin tutuilta ikään kuin olisin kuullut ne jo satoja kertoja. Ja varmaan tiedostamattani olenkin. Ne ovat soineet yhtenä taustamusiikkina kaikessa siinä taiteessa ja viihteessä mikä on ympäröinyt minua. Tämä, että näin on, antaa toivoa siitä, että kulttuurissamme olisi vielä vahva vastavallankumouksellinen sointi kaiken sen pinnallisen, nopeasti kukkivan ja nopeasti kuihtuvan moskan seassa, jonka ääni vallankumouksellisessa yhteiskunnassamme tuntuu peittävän kaiken järkevän, hyvän ja kauniin alleen, kuin joku Stand Up-koomikon ruman sanan sisältävä vitsi, jolle kännissä kuorossa hohotetaan.

Ehkä käyn katsomassa Pähkinänsärkijän, ehkä en, mutta uskon sen olevan aidosti hyvä.

Perussuomalaisten tilaisuuksissa aion käydä ja perussuomalaisia äänestää, koska se nykyisessä poliittisessa kulttuurissa on jotain sitä kulttuuria parempaa, ellei nyt ehkä vielä ihan aidosti hyvää olekaan. Aina on varaa kasvaa, kun orgaanisesti on istutettu.



* de Oliveiran teesimäinen kuvaus vallankumouksen olemuksesta on pätevä. Muuten kirjasta voi olla montaa mieltä. Kannattaa lukea.

Sweet Home Kentucky

Covingtonin lukio Kentuckyssä on kuulemma suljettu valistuneiden aikuisten lietsoman väkivallan uhan ja suoranaisten tappouhkauksien vuoksi. Koulu on katolinen, joten liberaalin median vihan sitä kohtaan voi ymmärtää, mutta sitä on mahdoton ymmärtää, että nämä liberaalissa mediassa työskentelevät ihmiset ovat aikuisia ja heitä pidetään täysin yhteiskuntakelpoisina.

Niille, jotka eivät tunne tapahtumien taustaa tässä lyhyt selostus. Mustat heprealaiset israeliitit olivat pitämässä omaa mielenilmaisuaan Lincoln mermorialilla. Samassa paikassa oli myös Omaha-intiaanien mielenosoitus, jota Mustat heprealaiset israeliitit parhaansa kykynsä mukaan solvasivat ja jolle he väkevästi julistivat sanaa vastalauseista piittaamatta. Noin tunnin kuluttua paikalle alkaa ilmestyä Covingtonin lukion March for Lifeen osallistuneita oppilaita odottamaan busseja, jotka veisivät heidät kotiin. He seurasivat heprealaisten, jotka suomalaisen median mukaan olivat neljä mustaa poikaa, mielenosoitusta, joten heprealaiset rupesivat julistamaan sanaansa myös heille solvaten heitä hinteiksi, pedofiileiksi, saatanoiksi ja yleensä kaikeksi mitä nyt heille sattui mieleen tulemaan. Jonkun ajan kuluttua koululaiset kerääntyivä rappusille hieman kauemmaksi. Heprealaisten israeliittien edelleen jatkaessa huuteluaan koululaiset vastasivat heille ryhtymällä huutamaan koulunsa joukkueiden kannatushuutoja. Tässä vaiheessa intiaanit tulevat kauempaa rummuttamaan koululaisten joukkoon. Katsojasta vaikuttaa, että he tulevat nimenomaan komppaamaan koululaisten kannatushuutoja ja varmaan koululaisetkin käsittivät niin. Myöhemmin sitten paljastui, että ainakin yhden rummuttajan osalta kyseessä olikin ammattimielenosoittajien mediaa varten tekemä julkisuustemppu, johon kansainvälinen ( tai USA:lainen ja suomalainen ) media kärppänä tarttuikin. Kaikkihan tietävät, että propagandainnossaan USA:n liberaali- ja sieltä suoraan kopioiva suomalainen media eivät faktoja jaksa tarkistaa.

Tapahtuma on Mustien heprealaisten israeliittinen toimesta tarttunut videolle kokonaisuudessaan. Väitän omaa kuvaustani todenmukaiseksi, mutta jokainen voi katsoa tapahtumat myös itse: video.

Videon kohokohtaan, ja ainoa järkevään kohtaan, päästään koululaistaen lähtiessä bussien saavuttua juoksemaan niitä kohti huudellen innokkaasti: "Let's go home!" Sinänsä valitettavaa, että propagandistisen ja verenhimoisen median lonkerot ulottuvat nykyisin koteihin asti, mutta sille emme voi mitään. On Kentuckyssä silti varmasti parempi olla kuin Washingtonissa tai Lasitalossa, sillä on sitä ainakin lähempänä totuutta silloin.

Ensimmäisen kerran videota katsoessa tuli mieleen, että maailma olisi parempi paikka, jos Reza Asanit, Michael Greenet ja heitä seuraavat suomalaisen median toimittajat kaltaisineen liittyisivät reilusti Mustiin heprealaisiin israeliitteihin julistamaan sanaansa sen sijaan, että yrittävät korostaa omaa asemaansa näiden "mustien poikien" kustannuksella.