Globaali media tekee maailman halveksimisen niin helpoksi, että tätä päivittäisiksi mietiskelyn aiheisiksi tarkoitettua listaa saatetaan nykyisin pitää jo vanhentuneena, mutta yhtä kaikki sellaisena se on vielä painettu vuoden 1962 messukirjaan. Ja ainahan maailman halveksimisen voi hypätä yli ellei ole lukenut päivän lehtiä ja katsonut televisiouutisia. Maailmalla tuskin on Rooman vallan aikanakaan tarkoitettu sitä mitä maailmassa tapahtuu todella, vaan ehkä lähinnä ylikansallista julkista valtaa ja sen palveluksessa olevaa mediaa. Ja sitä mitä ne saavat ihmiset tekemään luodessaan eräänlaista joukkosieluisuutta ja ihanneyhteiskuntaa.
Eilen katselin kaksi joukkotiedotusvälineiden välittämää videota. Perussuomalaisten mainoselokuvan V niin kuin ketutus, jonka aiheuttamat reaktiot mediassa ja julkisen vallan edustajien keskuudessa tulikin käsiteltyä jo tuossa yllä. Ihan hyvä video, joskaan ei iskenyt suoraan minuun. Olisin odottanut tuplalevyä: toisella puolueohjelma sävellettynä jousikvartetolle ja toisella se gregoriaanisesti laulettuna. Toinen oli STI:n video Apofaattisesta teologiasta. Siitä muutama lyhyt huomio, vaikka en teologi, enkä kriitikko olekaan.
Video on hyvä ja mielenkiintoinen kuten STI:n tuotanto pääsääntöisestikin on. Tuotantoyhtiönä STI:tä voisi verrata kivikautiseen Love Recordsiin, jossa kommunismin ylistyksen kyljessä tuotettiin myös yllättävän hyvää, täysin antikommunistista musiikkia. Onhan STI jollain tavoin yhteyksissä evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja Helsingin yliopiston teologiseen laitokseen.
Itseäni on ärsyttänyt tiettyjen liberaalien luterilaisten ja anglikaanisten teologien tapa ottaa paloja katolisesta teologiasta ja ripotella niitä sitten aika merkityksettömäksi osaksi omaa teologiaansa saadakseen sen näyttämään jotenkin “coolimmalta”. Apofaattinen teologia kuuluu tähän sarjaan, jolla ikään kuin ostetaan uskottavuuspisteitä ymmärtämättä itse ideaa lainkaan.
Olen paaston aikana ( ja joskus aikaisemminkin ) lukenut päivittäin karmeliittojen toimittamaa Divine Intimacya, jossa on kaksi mietiskelyä vuoden jokaiselle päivälle. Jumalan hiljaisuudella ei niissä todellakaan tarkoiteta sitä, että Jumala olisi täysin sanojen tavoittamattomissa, vaan niissä lähes kädestä pitäen opetetaan kuinka Jumala hiljaisuudellaan kouluttaa rukoilijaa kääntämään katseensa tämän omiin puutteisiin, jotka vielä estävät yhteyttä Jumalaan. En tiedä onko kirja aivan tyypillistä karmeliittojen kirjoitusta, mutta sen perusteella mitä olen lukenut se on sitä. Johdatellessaan lukijaa rukoukseen se samalla opettaa aivan perustavia uskontotuuksia, jotka pitäisi olla paukutettu päähän jo rippikoulussa. Se ei todellakaan opeta mitään uutta teologiaa, vaan apofaattinen teologia ilmenee siinä johdatteluna henkilökohtaisen jumalsuhteen syventämiseen. Sellaista taas ei oikeastaan voi olla ellei noita perustavaa laatua olevia uskontotuuksia tunnusta. Siksi sanoisin, että videossa mainituilla piispa spongeilla ja kirkoilla & kaupungeilla ei ollenkaan ole apofaattista teologiaa, jos muutakaan teologiaa. Kuten videoluennolla todetaankin.
Mikäli kirjaa, tai karmeliittojen tekstejä yleensä, innostuu lukemaan kannattaa olla itselleen armollinen ja muistaa, että ei tässä mitään sääntökuntalupauksia kuitenkaan ole tehty. Kirjan ohjeiden mukaan eläminen olisi nimittäin erittäin vaativaa.
Karmeliitat ovat vaativia lähinnä itselleen ja rukoilevat jatkuvaa rukoustaan Suomenkin puolesta. Ensimmäiseen katsomaani videoon - ja siihen juuri tulleeseen uutiseen, että luterilaisen teologin Kari Peitsamon keikka Hämeenlinnassa on kielletty - vielä viitaten sanoisin, että monet ovat vaativia vain toisia kohtaan ja ovat innolla mestaroimassa heidän elämäänsä. Siksikin kannattaa V niin kuin ketutus - videon ohjeen mukaan käyttää demokratiassa äänensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti