Evoluutiokriitikko

Käsittämättömien käsitteiden bongaajalle eilinen oli hyvä päivä. Törmäsin pejoratiivisessa mielessä esitettyinä sekä 'evoluutiokriitikkoon', että 'ilmastovähättelijään'. Mielelläni tunnustautuisin kummaksi tahansa noista, elleivät ne olisi niin merkityksettömiä ja käsitteinä järkeä vailla. Ne ovat osa sitä suurempaa ilmiötä, joka on nimittänyt itse itsensä 'tieteelliseksi maailmankuvaksi', ja jonka onttoudesta olen aiemmin täällä paasannutkin.

Keskeinen piirre tieteellisessä maailmankuvassa on, että jätetään kokonaan ajattelematta mitä tarkoitetaan, mutta pyritään hyödyntämään kaikki mahdolliset asetelmat poliittisesti.

Ajatellaan vaikka evoluutiokritiikkiä. Ainoa todellinen mahdollisuus olla evoluutiokriittinen on olla lisääntymättä, koska evoluutio nyt vain tapahtuu väistämättä ja se tapahtuu lisääntymisen kautta. Länsimaat ovat siis ehdottomasti evoluutiokritiikin kärjessä maailmassa. Ne muodostavat Venäjän kanssa yhdessä oikeastaan ainoaan evoluutiokriittisen sivilisaation, jonka historia tuntee. Kaikkein evoluutiokriittisimpiä ovat vieläpä ne, jotka ovat omaksuneet tieteellisen maailmankuvan, eli suhteellisen korkeasti koulutetut ja hyvin toimeentulevat ihmiset, kuten esimerkiksi toimittajat, jotka noita käsittämättömiä käsitteitä viljelevät, eli ne, jos käytämme heidän luomaansa tieteellistä kieltä, jotka pitävät itseään evoluutiofanittajina.

Tällainen asioiden päälaelleen ja vastakohdikseen kääntäminen kuuluukin tieteelliseen maailmankuvaan aivan oleellisena osana, mutta siitä sitten siinä vaiheessa, jos joskus puhutaan enemmän gnostismista.

Tietenkin on selvää, että käsitteellä tarkoitetaan evoluutioteorian kritiikkiä, eikä itse evoluution kritiikkiä. Mutta jos näin on, niin miksi sitä ei sitten sanota suoraan ja selkeästi? Tähän on ainakin kolme syytä. Ensimmäinen syy on se, että kritiikki on yksi kaikkien teorioiden kehittymisen perusehdoista. Evoluutioteorian kritiikki on siis aidosti tieteellinen tapa lähestyä kyseistä teoriaa. Ja nyt on erittäin tärkeää tieteellisen maailmankuvan suojelemisen kannalta pitää selvänä se, että evoluutiokriitikoksi nimitettävä ei voi edustaa sitä fiktiivistä tiedettä, joka on tieteellisen maailmankuvan perustana millään tavoin. Hänen on oltava sitä vastaan, koska juuri se, että hän on sitä vastaan tekee hänestä sen pahan ja tyhmän olennon, jollaisena hänet halutaan esittää. Olisi siis vakava virhe puhua teoriasta, koska se avaisi mahdollisuuden siihen, että kritiikki itse asiassa olisikin se varsińainen tieteellinen tapa lähestyä asiaa ja evoluutiokriitikko itse asiassa ihan asiallinen ihminen asiallisella asialla. Toinen syy on se, että mikäli puhuttaisiin teoriasta niin 90 prosenttia puhujista huomaisi, että he eivät oikeastaan ole kiinnostuneita koko asiasta, eikä heillä ole teorian kehittymiselle mitään varsinaista annettavaa. Ja kolmantena se, että evoluutioteoria oikeastikin halutaan esittää jonain suurempana asiana kuin pelkästään tieteellisenä teoriana. Tämä on teorian itsensä, ja tieteen kehittymisen, kannalta tietenkin huono asia koska evoluutioteoria on vielä teorianakin kaukana sellaisista tieteellisistä teorioista kuin fysiikan suuret teoriat, eikä se koskaan voi sille tasolle kehittyäkkään mikäli teorian kritiikki kielletään.

Pitääkin koko ajan muistaa, että tieteellisessä maailmankuvassa ei olekaan kyse tieteestä, vaan puhtaasti politiikasta ja poliittisesta propagandasta.

Asioiden näin ollessa mitä tästä seuraa? Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa. Olisi toivottavaa, että seurauksena olisi tämän villiintyneen humanistihumpan huippukohdan jälkeen viileän rauhallinen järkiintyminen, mutta aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa. Ollaan jo niin kovassa vedossa, että jonkinlainen purkautuminen vaikuttaa väistämättömältä. Niillä, joita halveksuvalla tavalla kutsutaan evoluutiokriitikoiksi tuskin tulee olemaan suurta hätää. Heitä on historian aikana vainottu ennenkin, eikä se heille ole niin suuri asia, että sitä ei kestäisi. Itse tieteen tekijöille tulee kuitenkin varmasti yllätyksenä miten tieteellisen maailmankuvan mahdollinen vallankumous tulee heitä kohtelemaan. Vallankumousten historiaa tarkastellen voi aivan empiriaan pohjaten päätellä, että tuskinpa kovin hyvin. Merkkejä on jo näkyvissä, vaikka kaukana vielä ollaan varsinaisista vainoista. Väärä sana tieteellistä maailmankuvaa vastaan on kuitenkin jo lopettanut useamman kuin yhden tieteellisen/teknisen uran.

Ehkä rakentavaa olisi tässä vaiheessa huomata, että tuo niin sanottu tieteellinen maailmankuva perustuu täysin fiktiiviseen käsitykseen tieteestä, eikä sillä ole sen kanssa mitään todellista tekemistä. Juuri muutakaan ei voi tehdä.

Ilmastovähättelijä on jo esteettisesti niin hieno termi, että se ansaitsisi kokonaan oman käsittelynsä, mutta todetaan tässä vain se itsestään selvyys, että siihen pätevät nuo samat asiat kuin evoluutiokriitikkoon.