Jatkuvuus

Suomalainen mediailmasto on nykyisin niin mielipuolista, että siitä ei voi oikein kirjoittaa parodiaa, satiiria, ironiaa, tai lempää komediaa, koska se itsessään on jo kaikkea noita liikuttavan pateettisella tunteellisuudella vuorattuna, valmiina pakettina. Sen voi oikeastaan pysäyttää siihen kuvaan, jossa eduskunta hartaan kunnioittavasti hiljentyy sanan ääreen Jani Toivolan vaatiessa traslakia. Odotetaan aikoja parempia.

Osittain siitä tämä pitkähkö hiljaisuus. Ja toisaalta siitä, että en ole seurannut ajankohtaisia tapahtumia juuri lainkaan muualta kuin sosiaalisen median kautta. Se on minusta huomattavasti parempi, toimivampi ja nopeampi tapa pysyä kärryillä kuin perinteisen median seuraaminen. Ja tietysti olen myös sitä mieltä, että olemme kärryillä, joilla ei ole mitään järkeä pysyäkään. Politiikassa tietysti tapahtuu myös asiallisia asioita, mutta en ole PS:n mainostoimisto kuitenkaan ja mikäli politiikassa positiivista ja rakentavaa kerrottavaa löytyy se lähes poikkeuksetta liittyy PS:n kannanottoihin, toimintaan ja tulevaan ohjelmaan. Toisto on mestaruuden äiti, mutta ehkä liika olisi liikaa.

Eilen kuitenkin hieman hämmentyneenä iltamessun jälkeen havaitsin, että kirjoittamisella yleensä voi olla myös positiivisia vaikutuksia.

Kehittelin sellaisen idean, että julkaisen sunnuntaisin vanhan 1962 messukirjan lukukappaleen ja evankeliumitekstin ja yritän sitten viikolla päivittäin kirjoittaa jostain räiskyvän postmodernista klikkejä kalastavasta, sen päiväisestä uutisesta ( mieluiten poliittisesta sellaisesta ) jollain tavoin niiden valossa. Käytän raamatunteksteissä Bibliaa, koska messukirja on vanha ja koska se kai on suomalaista käännöksistä lähimpänä Vulgataa. En yhtään tiedä mitä tästä tulee, mutta epäonnistuminen on tietysti varmaa. Katsellaan.

Myös Athletic Bilbaon kausi on alussa. Veikkaisin tälle kaudelle sijoitusta, joka takaa pääsyn Mestareiden liigaan. Ainakaan sunnuntain pelejä en kuitenkaan raportoi niin sanotusti livenä, mutta kautta voisi seurata muuten entiseen tapaan.