Euroopan suurin natsien festivaali
Artikkelista tulevat mieleen nuoruuteeni ( tai oikeastaan lapsuuteeni ) sijoittuneet kampanjat, jolla estettiin Sex Pistolsin pääsy Suomeen ja kauhuelokuvien kieltäminen muuten kuin korkeintaan saksittuina. Molemmissa niissä suomalainen, vapaa media oli erittäin aloitteellinen ja oikeastaan tuotti valtiovallalle ja erilaisille vasemmistolaisille nuorisojärjestöille idean, että nyt on taas jotain joka on pakko sensuroida.
En tunne tuota musiikkigenreä, jota festivaaleilla esitetään, mutta vahvasti epäilen, että yhtyeet eivät ole poliittisesti kansallissosialisteja ja tuskin ne edes pyrkivät minkään poliittisen liikkeen luomiseen, tai edes sellaisen säestämiseen. Onhan koko popkulttuuri noin yleisestikin individualististen pellejen puuhaa.
Itse pidän ainakin yhdestä natsibändistä, eli kuusaalaisesta Mistreatista. Harvoin toki kuuntelen sitäkään, mutta jos haluan kuunnella hyvää punkrokkia, niin Mistreat on parasta mitä Suomessa on tarjolla. Rokissa on kyse eräänlaisesta kapinallisesta aktista enemmän kuin musiikista, enkä ainakaan itse usko sen kykyyn muuttaa ihmisten ideologisia näkemyksiä mihinkään suuntaan. Huonoimmillaan se on maailmankuvaa hajottavaa, parhaimmillaan se tuottaa todella hyviä, yksittäisiä lauluja; ja muutamalle teema-albumillekin voi arvoa antaa. Ongelma on ollut enemmän median vakava suhtautuminen poppiin erilaisine analysoivine kriitikoineen kuin pop itse. Poppia/rokkia ei ole koskaan syytä ottaa niin vakavasti, että maailmankuva muodostuisi sen antamien vaikutteiden perusteella. Ei sitä kuitenkaan kieltääkään pidä, koska pitäähän ihmisten pitää myös hauskaa.
Vaikka luonnollisesti itsekin tuomitsen kyseisen riettauden ja epäjumalanpalvonnan festivaalin näillä Plinio Corrêa de Oliveiran viisailla sanoilla rokin esihistorian ajoilta:
"Vallankumouksellinen prosessi ihmissielussa ... on aivan viimeaikaisissa sukupolvissa tuottanut uudenlaisen luonteenlaadun, joka näkyy erityisen selvänä rock and roll –musiikin hypnotisoimissa nuorissamme. Tätä sielullista tyyppiä luonnehtivat spontaanit psykologiset primäärireaktiot, joita järki ei kontrolloi ja joihin efektiivisellä tahdollakaan ei näytä olevan mitään osallisuutta, sekä fantasian ja ”elämyksellisten” kokemusten ylivalta todellisuuden systemaattiseen analyysiin nähden. Tämä kaikki on mitä suurimmassa määrin seurausta sellaisesta pedagogisesta kulttuurista, joka käytännössä viittaa kintaalla niin logiikan roolille kuin tahdon koulimisenkin merkitykselle kasvatustyössä."
En kuitenkaan olisi valmis kieltämään tai varsinkaan ideologisoimaan mitään kyseistä musiikkia esittävää festivaalia tai muuta tilaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti