lauantai 23. joulukuuta 2017

Kansallismielisyydestä


En aikanaan pitänyt termistä ‘maahanmuuttokriittinen’, sillä suhtauduin kritiikkiin luovuutta latistavana ilmiönä. Syvältä pimeydestä oleva kriittinen teoria tuli myös mieleen. Ja kaikkein pahimpana kiinalaiset itsekritiikkikokoukset, joissa tunnustaneet ja itsensä kritiikillä puhdistaneet lopuksi tapettiin. Yleensäkin; en ollut mikään kriitikko, enkä ole vieläkään. Olin kansallismielinen ja olen edelleenkin. Olin sitä mieltä, että nimenomaan kansallismielisyyttä pitäisi tuoda esille ja sen pitäisi riittää. Termi kuitenkin osoitti poliittisen ja käytännöllisen toimivuutensa, joten nuivuuteni sitä kohtaan laantui aika pian. Eikä kansallismielisyys kadonnut mihinkään, vaan vahvistui ja on perussuomalaisten viime kesäisen puoluekokouksen jälkeen vahvempana ja terävämpänä suomalaisella poliittisella kentällä kuin koskaan ennen.

Kansallismielisyyden perustan määrittelee aika tyylikkäästi Paavillisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvoston kokoama Kirkon yhteiskuntaopin käsikirja. Se on muutenkin erittäin hyvä ja tarpeellinen opus:

Ihmisoikeuksien alue on laajentunut kansojen ja kansakuntien oikeuksiin. Se, mikä on totta ihmiselle, on totta myös kansoille. Opetusvirka muistuttaa, että kansainvälinen oikeus “nojaa valtioiden yhtäläisen kunnioittamisen, kunkin kansan itsemääräämisoikeuden ja vapaan yhteistyön periaatteisiin ihmiskunnan suuremmaksi yhteiseksi hyväksi.” Rauha ei perustu vain ihmisoikeuksien vaan myös kansojen oikeuksien kunnioittamiseen: erityisesti niistä on mainittava oikeus itsenäisyyteen.

Kansakuntien oikeudet eivät ole mitään muuta kuin ‘ihmisoikeuksia’ käsitettynä tällä erityisellä yhteisöllisen elämän tasolla. Kansakunnalla on “perustavanlaatuinen oikeus olemassaoloon”; oikeus “omaan kieleensä ja kulttuuriinsa, joiden kautta se ilmaisee ja edistää henkistä ‘suvereniteettiaan’; oikeus “muovata elämänsä omien traditioidensa mukaan, tietenkin sulkien pois kaikenlaiset perustavien ihmisoikeuksien loukkaukset ja erityisesti vähemmistöjen sortamisen.”; ja oikeus “rakentaa tulevaisuuttaan varmistamalla nuoremmille sukupolville asianmukaisen kasvatuksen.”. Kansainvälinen järjestys vaatii erityisyyden ja univeraalisuuden tasapainoa. Sen toteuttamiseen kutsutaan kaikki kansakunnat, joiden ensimmäinen velvollisuus on elää rauhan, kunnioituksen ja solidaarisuuden hengessä toisten kansakuntien kanssa.

Tuossa on, ellei nyt kaikki, niin ainakin suuri osa oleellisesta. Kansa ja kansakunta määrittyvät orgaanisesti ( niiden oikeudet rinnastuvat ihmisoikeuksiin ja perustuvat niihin ). Valtio on oma asiansa ja kansainväliset suhteet ovat valtioiden suhteita mistä, vaikka sitä ei suoraan sanota, seuraa, että valtiottomalla kansakunnalla tai kansalla on suhde sitä hallitsevaan valtioon. Ja lopusta voi päätellä, että jokaisella kansakunnalla tulisi olla oma valtionsa, tai ainakin niillä on siihen oikeus.

Suomessa näin onkin ainakin vielä. Täällä valtio ja kansa ovat poikkeuksellisen yhteneväisiä ja päällekkäisiä. Tiettyä lohkeamista on kuitenkin tapahtunut ja tapahtumassa. Sitä symboloi hyvin se, että valtiossa jossa kaikki nuoret miehet käyvät asepalveluksessa ja ovat sen jälkeen armeijan reservissä valtiollista establishmenttia edustava, globalistinen mediakonserni pitää hallussaan ja julkaisee mielensä mukaan sotilastiedustelun korkeimman turvaluokituksen asiakirjoja vain sillä seurauksella, että konsernin hallituksen puheenjohtaja kutsuu Tasavallan presidentin tapaamaan itseään. Ja käytännössä lohkeamisesta kertoo, että valtio päästää rajojensa yli kenet tahansa tietämättä henkilöistä mitään ja tarjoaa heille vähintään yhtä hyvää sosiaaliturvaa kuin valtion kansalaisille. Tämä globalismin ja halvan työvoiman nimissä.

Mikäli repeämä edelleen laajenee kansallismieliset ovat luonnollisesti, ja jo perusolemuksensa vaatimina, kansan ja kansakunnan puolella, oppositiossa valtiota vastaan niiltä osin kuin valtio toimii kansan etujen vastaisesti. Niiltä, jotka sanovat, että oppositiosta ei voi vaikuttaa puuttuukin usko siihen, että kansa, orgaanisena ja itsenäisenä entiteettinä, on aina lopulta sitä hallitsevaa valtiota voimakkaampi.

Näissä, yllättävänkin poliittisissa merkeissä: Hyvää joulua! 

Jouluun liittyy eskatologinen elementti, joka on aina sekä valtiota, että kansaakin voimakkaampi:

4 kommenttia:

Yli-Balthasar kirjoitti...

Hyvät Yulet! IDAlle ja tietysti Tidarille, joka on harvenneen blogaustahtinsa myötä selvästi kasvanut miehenä ja ihmisenä viimeisen seitsemän vuoden aikana
Ks. http://hatapaidenkalinaa.blogspot.com/2010/12/24.html

QroquiusKad kirjoitti...

Onhan Tiedemies kieltämättä noista ajoista jossain määrin muuttunut tavalla, jota voisi kai kypsymiseksikin sanoa. Hänellähän on ollut myös raskaammanpuoleisia yksityiselämän iskuja, joista ei sen enempää.

Itse bloggauksen aiheeseen sanoisin maahanmuuttokriittisyyden kuuluvan oleelllisesti kansallismielisyteen tilanteessa, jossa kansakunnan asuttaman kansallisvaltion alueelle alkaa tulvia maahanmuuttajia kulttuureista, jotka suhtautuvat isäntäkansansa kulttuuriin vihamielisesti. He eivät tule vieraina, vaan valloittajina vaatimuksenaan alistaa valtaväestö palvelemaan omaa kulttuuriaan, jonka he kokevat ylempitasoiseksi.

Tässä tapauksessa maahanmuuttokriittisyyteen oikeastaan tulisikin kuulua oleellisena osana tältä osin myös maahanmuuttovastaisuus, joksi valtamedia maahanmuuttokritiikkiä toistuvasti ja epärehellisesti nimittelee. Jostain syystä kirjallisuus- tai elokuvakriitikko ei heidän mielestään kuitenkaan ole elokuva- tai kirjallisuusvastainen, vaikka antaakin joillekin teoksille huonon arvostelun. Heidän katsotaan silti kuuluvan kulttuuri-ihmisten kokonaisuuteen sanan "kulttuuri" suppeassa merkityksessä.

Meidän eurooppalaisten kulttuuri laajemmassa merkityksessä on suureksi osaksi kristinuskon muokkaamaa, ja siksikin siitä olisi syytä pitää kiinni, vaikka ei olisikaan sen sisällöstä samaa mieltä siihen uskovien kanssa.

Sen merkeissä toivotan hyvää joulua kaikille tämän lukijoille, viettivätpä he tätä juhlaa Kristuksen syntymäpäivinä tai keskitalven juhlana!

dudivie kirjoitti...

oikeudenmukaisuuden nmisissä nimissä mennään ja tapetaan kokonaisia kansakuntia, ihmisiä, vieläkin. miksi. kosk a luulemme olevamme oikeassa ja oikeutamme itsemme sotiamaan jossain vieraassa maassa aivan vieraassa kulttuurissa òikein´tappamaan muita tuntemattomia ihmisi. ei näin

IDA kirjoitti...

Yli-Balthasar: Kiitoksia. Jouluaika jatkuu kynttilänpävään asti.

Qroquis Kad: On maahanmuuttokriittisyys oleellista, mutta itse ajattelin silloin niin, että se jo sisältyy kansallismielisyyteen, joka on positiivinen voima maahanmuuttokriittisyyden ollessa vain negatiivista reaktiivisuutta. Noin käsitetasolla siis. Myönnän olleeni väärässä tässä. Maahanmuuttokriittisyys on ihan pragmaattista politiikan tekoa.

dudvie: Noinhan se valitettavasti on.