Itse en yleensä jaksa hyökkäillä tai puolustaa ja vaikka nämä kaksi asiaa, jotka tässä rinnastan, ovat jonkinlaisessa keskiössä niiden asioiden kanssa, joista olen aika paljon puhunut; eli maahanmuuttopolitiikka ja uskonto, niin väitän, että en ole kumpaakaan näistä ryhmistä suuremmin arvostellut, enkä kumpaakaan kohtaan tunne sen suurempaa sympatiaa. Lestadiolaisia pidän suomalaisina ja suurta osaa Suomen nykymuslimeista en pidä, mutta osaan kyllä suhteuttaa nämä asiat, enkä sen vuoksi ole kummankaan puolella tai vastaan tässä nyt. Jos olen, ilmoitan siitä erikseen. Molempia pidän harhaoppisina.
Haluan kuitenkin vilpittömästi ja ilman ennakkoasenteita esittää tämän kysymyksen: Miten suuren osan liberaaleista ja suvaitsevista ystävistäni ärhäkät näkemykset lestadiolaisista poikkeavat niistä näkemyksistä, joita taas suvaitsemattomina, ja jopa rikollisina tai skinheadeina pidettyinä, on muslimeista? Minusta eivät oikeastaan mitenkään.
Koko arvoliberaali(suvaitsevainen) ajattelu on tietyllä tavalla kupla, joka aina vaatii sen, että oikeat viholliset löydetään kuplan ulkopuolelta. Tyrkitään, tai liberaalien kohdalla ehkä puhalletaan on parempi ilmaus, joitain pois, mutta aina tilalle tulee jotain, jota alkuun ei tunnisteta, mutta joka sitten ottaa suuremman roolin ja hajottaa koko kuplan. Jos olisin tyly, ja myönnän tämän todella hätiköidyksi, omasta, itselleni esittämästä kysymyksestäni innostuneeksi, puolittaiseksi ja lennosta kirjoitetuksi johtopäätökseksi, niin väittäisin, että liberaalit eivät osaa mennä - siis vanhan kunnon omatunnon kautta - itseensä ja ajatella sitä kautta. He katselevat koko ajan kuplastaan niitä, jotka he ovat onnistuneet sieltä ulkoistamaan tajuamatta, että ilmastointi tuo sisään jotain aivan muuta, kuin mitä he ovat toivoneet.
Kiinnostaa kuitenkin tuo kysymys.
15 kommenttia:
Tässä asetelmassa on jotain samalla tavalla lapsellista kuin siinä, että Israelin toiminnan kritisoimista verrataan arabien ja palestiinalaisten toimintaan.
Arvoliberaalissa ajattelussa ei suinkaan ole kyse siitä, että "viholliset" ovat kuplan ulkopuolella. Tämä on täysin väärä luenta. On toki niin, että liberaalissa ajattelussa on epätarkoituksenmukaisuutta, mutta konservatiivit tulkitsevat sen (ilmeisesti tahallaan) väärin.
Suosittelen itseasiassa lukemaan Iain M. Banksia. Excession, Matter, ja Look to Windward ainakin käsittelevät osaksi liberaalin etiikan yhteiskunnallista ulottuvuutta.
Ajatuksesi tasapuolisuudesta on vino, epäreilu, ja epärehellinen. Lestadiolaiset ovat osa samaa kansakuntaa ja ns sisäryhmää. Liberaali universalismi pyrkii laajentamaan sisäryhmää, ja tehdäkseen näin, se kohtelee toiseutta "suvaitsevaisesti". Sensijaan sisäryhmälle se asettaa tiukemmat kriteerit.
Koska lestadiolaiset ovat osa samaa kulttuuripiiriä, kansakuntaa, jne samoja sisäryhmiä kuin liberaali, näihin kohdistetaan sisäryhmän kriteereitä. Samaan tapaan kansainvälisesti esimerkiksi israeliin kohdistetaan rankkaa kritiikkiä, koska se nähdään osana länsimaita.
Konservatiivien ajattelussa taas sisäryhmät ovat pienempiä, koska konservatiivi sulkee ulkopuolelle enemmän, eikä pyri universalismiin. Sisäryhmän puolella oleville on tiukat kriteerit tietysti, mutta konservatiivi haluaa näyttää ulospäin yhtenäisemmän ryhmän.
En sano mitään siitä, onko jompi kumpi oikein tai väärin. Kummallakin on omat tarkoituksenmukaiset sovellusalueensa, mutta kumpikin on epätarkoituksenmukainen joissakin tilanteissa.
Muslimit ovat liberaalille yhteiskunnalle toiseus. Tämä on ongelma, koska muslimeja on Euroopassa paljon. Monet liberaalit haluavatkin muslimeja sisäryhmiin kuten liberaaleihin puolueisiin jne, toiveena että nämä tämän jälkeen alkavat käyttäytyä kuin sisäryhmä, ainakin niiltä osin kuin on mahdollista.
Singaporessa tämä on onnistunut. Ruokaloissa on astioille palautuskärryt "muslim" ja "non-muslim". Possupadan kanssa ei kuuleman mukaan pidä mennä samaan pöytään, mutta muuten kaikki on OK. Naisilla on huivit. Uskonnon hyödyntäminen poliittisesti taasen laitonta, ei millään kevyellä sakkorangaistuksen uhalla niinkuin suomalaisia finninaamoja niinkuin Halla-ahoa uhkaillaan, vaan ihan oikeaa linnaa ja potkut edustuselimistä.
En tästäkään tee mitään kommenttia positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Asiat nyt vaan on hoidettu eri puolella maailmaa eri tavalla.
Samaan tapaan kansainvälisesti esimerkiksi israeliin kohdistetaan rankkaa kritiikkiä, koska se nähdään osana länsimaita.
Tämä on sinun oma mielipiteesi, mutta ei se ole mikään yleinen tulkinta. Israel-vastaisuus kumpuaa antisemitismistä ja -amerikkalaisuudesta. Huomautan että Israelia kannatettiin Suomessa voimakkaasti 60-luvun loppuun asti, kunnes nuori opiskelijaliike löi hynttyyt yhteen ryssien kanssa ja tuomiojat/haloset saivat äänensä kuuluviin.
Lisäksi vasemmistolaisuuteen kuuluu voimakas rotutietoisuus, ja Israelia ympäröivät arabit nähdään valkoisen miehen uhreina, joten heihin kohdistetaan positiivista diskriminaatiota. Mutta tämäkin on rasistinen tulkinta, vaikka vasurit miten puolustelevat.
Minusta narraat. Siis, vasemmistolaisten Israel-vastustus on peruja antiamerikkalaisuudesta, sitä en kyllä kiistä. Neuvostomielisyys on yksi juonne tässä asiassa, mutta olet vähän jäänyt jumiin siihen. Neuvostoliitto kaatui jo 20 vuotta sitten. Suuri osa niistä, joita syytät antisemitismistä, ei ollut tuohon aikaan millään tavalla poliittisella kartalla. (Toki tuomiojat jne olivat)
Tottakai siihen liittyy myös rasismia. Mutta jenkkilästä peräisin oleva vasemmistoliberalismi näkee juutalaiset valkoisina, arabeja ei. Juutalaisten representaatio julkisuudessa on askenazi-juutalainen, joka on ulkonäöltään aivan samanlainen kuin (muutkin) valkoihoiset, nimessä on vain jotain "-berg", "-mann" tai "-stein" jne.
Suuri osa suomalaisista tai edes amerikkalaisista vasemmistoliberaaleista ei tiedä Israelista paljon mitään. He näkevät sen jonkinlaisena myöhempien aikojen ristiretkeläisvaltiona. Heille narratiivi menee niin, että juutalaiset asutettiin brittien palestiinaan ja rättipäät pakotettiin alta pois. Vaikka tämä on pitkälti virheellinen näkemys, jossa on vain hippunen tosiasioita mukana, niin se on kuitenkin se uskomus, johon se pohjaa.
Todellinen historia on tietenkin toisenlainen. Myös aatehistoria on erilainen, mutta yliarvioit todellisten historiallisten tapahtumien ja nykypäivän narratiivien yhteyttä. Ei ihmisillä yleensä ole mielessään tarkkaa ja oikeaa käsitystä siitä, miten asiat ovat nykypäivään kehittyneet, vaan karkea yksinkertaistus, jossa on erilaisia tarinan aineksia.
Niin se on sinunkin historiakäsityksessäsi. Kuten niin usein, siinäkin on hyviksiä ja pahiksia, ja näillä tarinoilla on sellainen funktio, että ne pääsääntöisesti tukevat sitä käsitystä mikä tänä päivänä nyt itsellä sattuu olemaan siitä, kuka on hyvä ja kuka paha. Nämä käsitykset muuttuvat sitä mukaa kun näitä tarinoita muutetaan oman pään sisällä.
Liberaalien tarina hyvistä ja pahoista toimii noin; vanhan koulukunnan kommareista jotkut varmaan vielä kertovat sitä neukkuversiota, mutta suurin osa on jo häivyttänyt sieltä tarinasta kokonaan sen puolen pois. Nuorempi polvi ei sitä enää sillä tavalla kerro.
Konservatiivien on tapana kertoa sellaisia tarinoita, joissa oman ryhmän sankarit ovat hyviksiä ja taistelevat pahiksia vastaan. Natsien kuolemanleirit jne on suljettu kokonaan sen ulkopuolelle, ne ovat pahisten tekosia. Liberaalien narratiivissakin on tietty näin, mutta siinä on mukana myös edistyksellisyyden trauma, se kivulias tosiasia, että tavallaan ne pahikset ovat joskus olleet "omia". Tämän vuoksi liberaalit hyökkäävät voimakkaimmin yleensä retorisena tehokeinonaan syytökset kaksinaismoraalista.
Konservatiiveille asia on helpompi.
Myös konservatiivien narratiivi Israelin synnystä on virheellinen. He väittävät juutalaisten muuttaneen tyhjään maahan.
Samoin Etelä-Afrikassa buurit väittävät asuttaneensa tyhjän maan.
Kumiksen antisemitismiläppä, kertonee vain hänen heikoista älynlahjoistaan.
"Tässä asetelmassa on jotain samalla tavalla lapsellista kuin siinä, että Israelin toiminnan kritisoimista verrataan arabien ja palestiinalaisten toimintaan."
Asetelma on ihan tietoisen lapsellinen. Esimerkiksi tuossa Israel vs. Palestiina jutussa ei ole mitään aitoa keinoa päästää tilanteen yläpuolelle arvioimaan sitä puolueettoman kriittisesti, koska nuo kaksi nyt käyvät jonkinlaista sotaa ja toisen toimet vaikuttavat toisen toimiin ja ovat usein vastauksia niihin.
"Konservatiivien on tapana kertoa sellaisia tarinoita, joissa oman ryhmän sankarit ovat hyviksiä ja taistelevat pahiksia vastaan. Natsien kuolemanleirit jne on suljettu kokonaan sen ulkopuolelle, ne ovat pahisten tekosia."
Tietenkin niitä pidetään pahisten tekoina, koska niihin vangittiin ja niissä tapettiinkin varsinkin uskonnollisia konservatiiveja. Ei tarvitse oikeastaan edes etsiä muita selityksiä. Poliittisista syistähän niihin päätyi nimenomaan edistyksellisen natsivallan vastustajia.
Tomi:
"Myös konservatiivien narratiivi Israelin synnystä on virheellinen. He väittävät juutalaisten muuttaneen tyhjään maahan."
Kukaan ei väitä tällaista. Ei pitäisi arvostella toisten älynlahjoja, jos itse esittää tällaisia väitteitä.
IDA olen kuullut ko. vaitteen useita kertoja uskovaisten suusta. En kuitenkaan sinun tai Kumiksen.
Olisi hyvä nähdä vaikka joku teksti, jossa väitetään Israelin alueen olleen tyhjää maata juutalaisten muuton alkaessa. Missään tapauksessa tuollainen väite ei ole ainakaan yleinen.
Toisaalta, jos syvälle historiaan mennään, niin kyllähän juutalaiset sieltä 100-luvulla karkotettiin aika tarkkaan. Juutalaisvaltiolle, joka nähtiin välttämättömäksi ihan muista kuin uskonnollisista syistä mietittiin myös muita paikkoja, mutta ei nyt oikein historiallisesti perustellumpaa paikkaa voi löytää.
En ota kantaa siihen, mikä on "todellinen" historia. Se on sikäli epäolennaista, että historian funktio on useimmille ihmisille toimia tekosyynä ja oikeutuksena omille mielipiteille. Tämä pätee kaikkiin poliittisesta katsontakannasta riippumatta, koska ihminen on tarinoita kertova eläin ja tarinat ovat keino pakata informaatiota. Se, minkä tarinan mistäkin asiasta joku kertoo, kertoo taas sitten sen, mitä mieltä hän asiasta on noin niinkuin "moraaliselta" kannalta.
Lestadiolaisten ja muslimien osalta tarinoissa on erona lähinnä se, miten identifioidaan. Liberaalien tarinoissa lestadiolaiset ovat "omia" (vaikka tämä kiistetään) ja muslimit "vieraita". Yleensä tämän kontrastiksi otetaan tarina jossa on muslimiystävät tai -tuttavat sankareina tms. mutta se on mukana tarinassa vain koska se on "yllättävää", kontrasti. Kyseessä on eräänlainen narratiivinen vieraanvaraisuus.
Onhan se noinkin, mutta noissa narratiiveissa pitäisi ottaa huomioon, että jotain aina todella on tapahtunut. Pelkkä nojautuminen historiaan ei tietenkään ole mikään selitys millekään sekään.
Olen Tiedemiehen kanssa osittain samoilla linjoilla. Antisemitismin näkeminen Israel-vihan takana on enimmäkseen pötyä. Israelilaiset ovat meikäläisiä, ja siksi heitä voi lyödä kuin vierasta sikaa. Samaa koskee tietysti myös USA:a ja miksei myös Etelä-Afrikkaa aparhteiden aikoina. Kaikkien näiden maiden liberaalien taholta saamassa tylyssä kohtelussa kyse länsimaiden itsevihasta.
Tuo "narratiivinen vieraanvaraisuus" mm. muslimien suuntaan on niin ikään totta. Mutta siitä olisi pyrittävä pääsemään mahdollisimman pian eroon, sillä se on pitkän päälle tuhoisaa. Muslimien suhteessa länteen ja lännen suhteessa heihin vallitsee ikävä epäsymmetria, sillä muslimit eivät omiaan arvostele, eivät ainakaan julkisesti.
En ota kantaa siihen, onko se hyvä vai huono asia. Pääsääntöisesti öykkäreitä ei kannata kutsua saunailtoihin, mutta en osaa sanoa, kuinka hyvin tämä skaalautuu kansainvälisesti.
Ylipäätään ihmisten asenteiden ja erityisesti liberaalien asenteiden selittäminen melko arkaaisilla poliittisilla käsitteillä on vaikeaa ja epätarkkaa. Useimmat liberaalit joilla on anti-israel bias, ovat hyvinkin pro-semitistisiä, siis, jos nyt ei oteta aivan ultraortodokseja lukuun, suurin osa haluaisi asua, tehdä työtä, jne juutalaisten kanssa. Varmaan mielellään haluaisi juutalaisia myös perheisiinsä. Siinä kohtaa "antisemitismi" on aivan kummallinen selitysmalli.
Tai siis, ei se aivan kummallinen ole, sen perustana on sellaisen narratiivin rakentaminen, jonka hyväksyminen tai edes osittainen omaksuminen saisi liberaalin luopumaan "antisemitismistään"; sehän sen tarkoitus on. Näillä narratiiveillä rakennetaan sellaisia loogisia rakennelmia, joihin vastaaminen sen narratiivin omilla ehdoilla saa erimielisyyden jostain olennaisesta asiasta näyttämään siltä, että vastaväittäjä on jollain vielä inhottavammalla tavalla eri mieltä, siis tavalla joka ei enää ole tämän itsensäkään mielestä mahdollinen. Koska antisemitismi on suunnilleen vastenmielisintä mitä liberaalit voivat kuvitella, liberaalien anti-israel-bias esitetään antisemitisminä. Ja se toimiikin moniin.
Onhan näitä muitakin. Jotkut ovat yrittäneet esittää vaikkapa tämän "vieraanvaraisuuden" naisten alistamisena, koska islamin sisällä on tapana suhtautua erilailla naisten oikeuksiin kuin lännessä ja varsinkin pohjolassa. Tämä tosin kostautuu jos vaikka lestadiolaiset esitetään jotenkin positiivisesti (on niidenkin naisilla huivit). Tähän väliin täytyy muistuttaa, että tämä on narratiivi; kaikki lestadiolaiset eivät alista naisia tms, mutta samaa voidaan sanoa muslimeista; kvantitatiivisia eroja varmaan on, mutten niitä käy tässä erittelemään.
Liberaalin diskurssin keskeinen ongelma on, että lukuunottamatta tätä amerikkalaistyyppistä aivovammakonservatismia, sillä ei oikein ole mitään kovin hyviä vihollisia. Kun kaikkea suvaitaan niin vimmatusti, niin ei ole muuta mistä erottua. Todellisuudessa erot ovat alkuperältään melkein mitättömiä, ja ihmisen peruslähtökohdista on melkein mahdotonta ennustaa tuleeko hänestä konservatiivi vai liberaali. Eroja haetaan kauheasti kaikenlaisista asioista, mutta enemmän tässä on kyse siitä, että Fukuyama oli väärässä aikanaan, siis ihmiset keksivät kyllä lännessä jonkun syyn rakentaa poliittisia erimielisyyksiä.
On se erimielisyys tietty islaminkin sisällä. Enemmän islamilaisissa maissa ja islamistiterroristien iskuissa tapetaan ja telotaan muslimeja kuin vääräuskoisia.
Lisään vielä edelliseen, että olen silti sitä mieltä, että - jos nyt hyväksymme narratiivin "islamista" ja "lännestä" - käsitys "maltillisista" ja "radikaaleista" jotenkin kahtena leirinä, joilla on enemmän yhteistä rajojen yli kuin rajojen sisällä, on väärä. Siis että länsimaiset liberaalit ja islamilaisen maailman liberaalit voisivat jotenkin muodostaa koherentimman "liittouman" kuin länsi contra islam. Tätä pidän kyllä haihatteluna ainakin toistaiseksi.
Luulen, että Michelange tarkoitti suunnilleen tätä.
(Anteeksi kun spämmään ja jatkan) siis, kun sanon yllä, että pidän sitä toistaiseksi haihatteluna, en tarkoita ettei jotain vuoropuhelun kaltaista ja "maltillisten allianssia" kannattaisi tavoitella. Sellaisen mahdollisuuksiin vaikuttaa maailmanpoliittisesti tai länsimaiden sisällä tilannetta rauhoittavasti vaan ei kannata laittaa ihan kauheasti toivoa.
Tällaiset top-down näkemykset nyt ovat muutenkin aika virheellisiä.
Lähetä kommentti