Käväisin lonkan magneettikuvauksessa. Varsin mielenkiintoinen ja hauskakin kokemus. Ensinnäkään en osannut aavistaa, että tällaisia kuvauksia tehdään rekan perävaunussa. Kyseisellä firmalla on yhdeksän tällaista vaunua, jotka operoivat koko Suomen alueella Rovaniemeltä Helsinkiin. Auto oli parkkeerattu kadulle fysikaalisen huoltolan eteen, eli suoraan jalkakäytävältä vain vaunuun ja kuvausputkeen.
Putkessa ei ollut paljon katseltavaa, mutta kuvaussarjojen, joita tehtiin useita eri pituisia, äänet muistuttivat hieman kraftwerktyyppistä, meditatiivista komppia. Mikäli joku vaivautuisi säveltämään sopivat melodiat niiden päälle ja syöttämään ne korville laitettuihin kuulosuojaimiin kuvaussarjojen aikana, niin siitä voisi tulla jopa innovatiivinen brandihitti, jota varmaankin tuhannet bisnesenkelit olisivat valmiita startupvaiheessa rahoittamaan. Itselläni ei tietenkään ollut edes rahapussia, eikä siten henkilöllisyystodistustakaan mukana - minun uskottiin olevan minä, koska muistin henkilötunnukseni ulkoa - joten en voinut tarttua heti rahoitustoimiin. Niin tai näin, katson tuon idean julkistettuani kuitenkin suorittaneeni jälleen kerran yhden Suomen maabrandityöryhmän meille kansalaisille määräämistä tehtävistä.
Ilman muuta on selvää, että ennen kaikki oli paremmin. Tällaisissa tapauksissa kuitenkin olisi keskiajalla käynyt niin, että lonkkani olisi vain junnuna jotenkin runnottu paikoilleen ja olisin saanut lopun ikäni kinkata joidenkin keppien varassa. Olisiko se sitten ollut huono juttu? Ei välttämättä, mutta annetaan nyt kuitenkin otsikon mukaisesti edistykselle yksi piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti