perjantai 25. kesäkuuta 2010
Selibaattipäiväkirja osa 4 ( mennyt on mennyttä )
Yöllä oli ruosteenpunaisine pilvineen uskomattoman kaunista. Nyt on jo päivä. Sanat ovat keveitä ja jos niiden väliin jättää vähääkään ilmaa niitä ei ymmärretä. Merkitys täytyy aina hakea ikuisen hierarkian kautta, sillä se on tosi ja pysyvä.
Meille onkin annettu totuus, mutta emme saa siitä kiinni, koska olemme olevinamme jotain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
emme saa siitä kiinni
Tämä osa oli hyvä, mutta muut aika huonoja.
Hyvää juhannusta. :)
:D
Sitä samaa!
Merkitys täytyy aina hakea ikuisen hierarkian kautta, sillä se on tosi ja pysyvä.
Miksi tämän lausuja pettää itsensä ja kannattaa jakobiineja?
En minä kannata jakobiineja.
Lähetä kommentti