Kouvolan asema on hyvin sivistynyt paikka. Sen baareissa pystyy aivan hyvin lueskelemaan klassista, hengellistä kirjallisuutta:
Kirjarivit jatkuivat pieneen halliin ja seurasivat portaita ylös kasviarkistoon. Hallissa oli paikka kirkkoisille, suurille ajattelijoille ja vanhan ja uuden ajan klassisille kirjailijoille ja ennen muuta monenlaisille sanakirjoille ja hakuteoksille. Illalla tapasin veli Othon tässä pienessä hallissa, jonka kamiinassa loimusi kuivista viiniköynnöksen oksista kyhätty valkea.
Ernst Jünger, Marmorijyrkänteillä
Sitten tulikin vanha, juuret 1800-luvun puolessa välissä, suomalainen sivistysjärjestö Vapaa-ajattelijat. Se otti asiakseen pystyttää kirjarovion.
Historiallinen päivä monin tavoin. Järjestö toki on surkean pieni, sellaisena kai pysyykin eikä mitenkään kykene järkyttämään maailman menoa, mutta teoilla on symboliarvonsa. Kyseessä on suomalaisten ateistien etujärjestö, mistä on syytä vetää johtopäätökset.
10 kommenttia:
Täytyy rakastaa tätä symboliikkaa. Ernst Jünger kun on kuitenkin ns. Paskaksi ja palamaan-konservatismin isä.
Libertiinit taitavat olla Idan maun mukaisia:
1600-luvun oppineet libertiinit olivat kaukana julkiseen keskusteluun innokkaasti osallistuvista nykyintellektuelleista. He saattoivat Gabriel Naudén (1600–1653) ja François La Mothe le Vayrerin (1588–1672) tavoin toimia korkeissakin julkisissa viroissa, mutta kaikki kriittiset ajatukset he pitivät visusti omana tietonaan. Motto "Intus ut libet, foris ut moris est" (sisällä vapaasti, ulkoisesti tavan mukaan) kuvaa hyvin heidän ajattelutapaansa.
Perjantai-aamu: libertiinit
Paskaksi ja palamaan-konservatismin isä.
No ei kyllä ole. Suosittelen lukemaan koko kirjan. Suomalaisen pienkustantamon kääntämä, siinä on tiettyä tieteellistä mielenkiintoa, jos on kiinnostunut biologiasta ( siis evoluutioteoriasta :D ) ja sen kirjallinen taso on huima. Lisäksi se on ohut.
Sun mielestähän jokainen, joka ei toitota olevansa ateisti ja liberaali on paskaksi ja palamaan-konservatiivi, mitä moinen sitten ikinä tarkoittaakin. Nykypositioista on tietenkin helppo sanoa, että Hitler ja Stalinkin olivat konservatiiveja, koska heidän sivistysihanteisiinsa ei liberaalien ateistien tapaan kuulunut Hustler ja Jallu. Mutta noin historiallisesti se ei pidä paikkaansa.
Kumitonttu:
Ajattelinkin jo, että syytät minua libertiiniksi ja ehdin tässä kahvikupposen kera jo kirjoittaa puoli sivua esseetä, jossa alhaiset väitteesi kumotaan ;)
Ei tuokaan ole minun makuni mukaista. Uskonto ei ole valtionhallinnollinen kysymys muuten kuin siinä mielessä miten valtio suhtautuu uskontoon. Ihmiset, jotka ajattelevat, että uskonto ( tai sanotaan tässä suoraan kristinusko ) olisi tapa hallita massoja eivät ole hyödyllisiä idiootteja, vaan ihan tavallisia idiootteja tai pahimmillaan vaarallisia idiootteja.
En viittaa tuohon kirjaan. Ernst Jüngeriltahan on peräisin tämä ajatus, että sota, hävitys ja taudit ovat tosi hyvä juttu, koska ne tekevät ihmisistä hurskaita.
Eivät Hitler ja Stalin olleet mitään konservatiiveja, enkä niin ole väittänyt, vaikka Hitler nappasikin tämän paskaksi ja palamaan- läpän Jüngerilta.
Toisaalta, kyllä Ernst myöhemmällä iällään vähän rauhoittui, joten vaikka hän onkin P&P-konservatismin isä, hän itse ei sinänsä varmaan ollut sellainen, ainakaan vanhoilla päivillään. Tuota nimenomaista kirjaa en toki tunne.
(On varmaan hyperbolaa väittää, että "Hitler nappasi" mitään Jüngerilta, ensimmäisen maailmansodan jälkeen monilla oli samansuuntaisia ajatuksia, ja Hitler todennäköisesti keksi omansa ihan itse...)
Tuo kirja on kirjoitettu vuonna 1939.
Siis ennen ensimmäistä maailmansotaa ja vielä sen jälkeenkin suhtautuminen sotaan yleensäkin oli hyvin erilaista kuin nykyisin. Jünger taisi olla ensimmäisiä, joka havaitsi, että modernissa sodassa kaikki ne ihanteet, joita sotaan oli liittynyt ovat kadonneet. Massamurhaamisessa ei ole mitään sankarillista.
Jünger taisi olla ensimmäisiä, joka havaitsi, että modernissa sodassa kaikki ne ihanteet, joita sotaan oli liittynyt ovat kadonneet.
Jünger kuitenkin ymmärtääkseni oli sitä mieltä, että nämä korvautuivat uusilla, raaeimmilla ja jopa jossain määrin paremmilla ihanteilla. Voin toki olla väärässä - en ole henkilökohtaisesti sen enempää perehtynyt, mainintoja ja viitteitä vain havainnut - mutta ymmärsin, että hän nimenomaan piti sotaa ja sen kauheuksia jonkinlaisina kasvattavina ja tarpeellisina kokemuksina sekä yksilölle että kansakunnalle. Näin siis ainakin heti ensimmäistä maailmansotaa seuranneina aikoina. Nazzeihin Junger kait suhtautui vähän ambivalentisti. Kai tämän voi ymmärtää nyt monella tavalla.
Mutta siis, symboliikkana loistavaa.
Jünger on niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat maallisen vaelluksen aikana nähneet Haleyn komeetan kaksi kertaa. Siinä ajassa ehtii.
Suosittelen kuitenkin tuota kirjaa. Jos haluaa sen voi nähdä nimenomaan kuvauksena natsien ja konservatiivien suhteista.
Lähetä kommentti