torstai 26. marraskuuta 2009

Runo- ja kuvatorstai XX

Sinisilmäinen intiaani muistelee jesuiittavaltion tuhoa ( öljy )


Muinaisia rukouksia opetellaan
ulkoa ja
niitä luetaan säännöllisiä määriä
helminauhaa pitkin siirtyen, kunnes
tullaan takaisin alkuun,
aina uudestaan, joka päivä.

Niin kuin oli alussa, nyt on ja aina.


via

17 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Näin on tehtävä ettei unohdettaisi.

Ari kirjoitti...

Rukouksilla on merkillinen voima!

arleena kirjoitti...

Rukoukset eivät vanhene. Pysyvät muistissa helminauha sen todistaa.

pasanen kirjoitti...

Hyvin teemaan liittyvä pieni runohelmi

Hihat kirjoitti...

niinhän se on. on palattava alkuun jotta ymmärtäisimme mitä meillä on nyt...

Anonyymi kirjoitti...

Herkkää!

SusuPetal kirjoitti...

Muistaminen tuo turvallisuuden tunteen.

Demetrius kirjoitti...

Iankaikkinen Isä, muinaiset rukoukset. Hyvä niin.

Toukka kirjoitti...

Alussa oli sana oli alussa oli sana oli alussa oli sana oli alussa oli sana oli alussa oli sana oli alussa oli sana oli alussa oli sana

erikeeper kirjoitti...

Pakko sanoa, että runo toimisi paremmin ilman viimeistä säettä.
Elämän ympyrä!

Toukka kirjoitti...

Totta tosiaan! Tervetullutta ateljeekritiikkiä.

IDA kirjoitti...

No musta toi viimeinen lause on ainoa hieno ;) Se on vanhaa viisautta.

Kaikki muu on sellaista nopeaa sävellystä ainoana ideana, että muistihan paranee, jos tuolla tavoin mietiskelee systemaattisesti.

Dr. Doctor kirjoitti...

...jotenkin konservatiivista tämmöinen.

IDA kirjoitti...

"...jotenkin konservatiivista tämmöinen.

Kannattaakin kokeilla. Ja kyllä sen tunnustaa sosialistinenkin tiedemies, että muisti ainakin paranee:

http://www.andrewnewberg.com/change.asp

Railaterttu kirjoitti...

Rukouksen jatkuvuus, hiljainen pyyntö. HIeno.

Hirlii kirjoitti...

Muistaminen vahvistaa.

Sirokko kirjoitti...

Minä pidin tästä, alusta loppuineen. Ja hienon ajatuksenjuoksun askelten välistä voisin lukea ripauksen satiiria jos haluaisin.