tiistai 10. marraskuuta 2009

Aamukahviuutistuokio

Ilmastonmuutoksen idea pitäisi nähdä älyllisenä resurssina, jonka yhteydessä kollektiiviset ja henkilökohtaiset identiteettimme ja projektimme voivat syntyä ja saada muotonsa. Meidän ei pidä kysyä, mitä me voisimme tehdä ilmastonmuutokselle, vaan mitä ilmasto voi tehdä meidän hyväksemme.

Koska ilmastonmuutoksen idea on niin muovautuva, sitä voidaan hyödyntää useissa inhimillisissä projekteissamme ja se voi palvella monia psykologisia, eettisiä ja henkisiä tarpeitamme.

Luomme ja kerromme jatkuvasti uusia tarinoita ilmaston muutoksesta ja mobilisoimme ne tukemaan projektejamme.

Nämä myytit nousevat tieteellisten kategorioiden ”tosi” ja ”epätosi” yläpuolelle.
Michael Hulme, Tyndallin ilmastokeskuksen johtaja


On kysyttävä, miksi parin viime vuoden aikana on koettu tämä valtava häly kaikkine hulluine elokuvineen, kuten ”Epämiellyttävä totuus”,
julkisuuteen syydettyä hölynpölyä, hysteriaa ? Me kaikki kuolemme, jos emme heti vaihda hehkulamppujamme ! Voin vain sanoa, että joidenkin on täytynyt havaita, että lämpötilan nousu on pysähtynyt. Ja heillä kaikilla on toimintasuunnitelmansa miljardien dollareiden ansaitsemiseksi, tee sitä, tee tätä, saada ihmiset maksamaan iloisina veroja, koska he pelastavat näin maailmaa. Poliitikot, byrokraatit, tiedemiehet jne, he kaikki tunsivat, että jos lämpötilan kehitys jatkuu näin, kaikki on lopussa, ellemme saa sitä (ilmastosopimusta) lävitse nopeasti. Siksi (pelottelun) äänenvoima on kasvanut.
Richard Lindzen, MIT:n ilmastotieteen professori


Vaikka itse olen - ja pyrin oikeastaan olemaan harraskin - kristitty, niin on pakko sanoa, että Lindzenin kylmän asiallinen saarna on huomattavasti vetoavampi, kuin Hulmen kristillistä retoriikkaa ontuen tapaileva saarna, näin leppoisan tiistaiaamun maalliseksi sanaksi. Hulme kuitenkin edustanee kaikkia vakavasti otettavia ilmastotutkijoita, mutta Lindzen taas ei. Näin ainakin poliitikot, jotka tietävät kaiken, minulle kertovat.

via.

PS.

Mikäli nämä USA:n senaatin raportin esittelemät toisinajattelijat olisivat edes osittain oikeassa on mielenkiintoista huomata, kuinka jälleen kerran täysin mieletön ja monella jopa mielipuolinen kanta olisi vallannut länsimaisen älymystön ja mielettömyyden hyväksyminen oikeaksi kannaksi muodostunut jopa jonkinlaiseksi markkeriksi älymystöön kuulumisesta. Ei todellakaan olisi ensimmäinen kerta.

8 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Katsotaan vuonna 2020, onko ilmastonmuutos "pysähtynyt". Itse olen silloin jo lähelle 50 ja sinäkin taidat olla eläkkeellä.

Laitetaanko pieni veto vuosien 2018-2020 keskilämpötiloista verrattuna vaikka vuosien 2009-2011 keskilämpötilaan?

Annatko kertoimia? No ei vaan, te kristityt ette taida lyödä vetoa :). Mutta siis, otan vastaan ehdotuksia kertoimista eri skenaarioille.

IDA kirjoitti...

Annatko kertoimia? No ei vaan, te kristityt ette taida lyödä vetoa :). Mutta siis, otan vastaan ehdotuksia kertoimista eri skenaarioille.

Kyllä itse lyön vetoa, mutta kristitysti se tarkoitta sitä, että lahjoitan rahaa köyhille veikkaamalla säännöllisesti Athletic Clubin voittoa :)

Lähinnä halusin kiinnittää huomion tuohon retoriseen ja toiminnalliseenkin puoleen, joka skeptikoilla on vakuuttavampi. Itselläni todellakaan ei ole lihaksia arvioida kumpi puoli todella on oikeassa. Lisäksi Lindzin näkemystä tukisi se, että ilmastomuutoksen torjumiseksi tehty politiikka vaikuttaa hämmästyttävän huonolta.

Joku inhimillinen veto, esimerkiksi vapaavalintainen juhlaillallinen, muutaman kirjan paketti tai muutama pullo hienostuneita alkoholijuomia voittaneelle voisi hyvin käydä. Itse siis veikkaan kylmempää tai korkeintaan sama tasoa.

Tiedemies kirjoitti...

Lisäksi Lindzin näkemystä tukisi se, että ilmastomuutoksen torjumiseksi tehty politiikka vaikuttaa hämmästyttävän huonolta.

En ole mitenkään eri mieltä torjuntapolitiikan epäonnistumisesta. Liberaali The Economist esitti jo vuosia sitten, että jos hiilidioksidi on ongelma, niin ei kun hiilidioksidipäästöt verolle ja jos osoittautuu, että se ei olekaan ongelma, niin sitten vaan vero alas.

Joihinkin ongelmiin on yksinkertainen ratkaisu, mutta se ei ole yleensä toteuttamiskelpoinen änkyröiden ja puupäisyyden vuoksi.

Sanoisin itsekin olevani "skeptikko", mutta en kehtaa, koska pidän silti näitä lämpenemisskenaarioita mahdollisina ja todennäköisyyksiä niihin makroskooppisina, so. puhutaan useista prosenteista, ehkä jopa kymmenien prosenttien todennäköisyyksistä, että joku IPCC:n mediaaniskenaario tai sitä huonompi toteutuu.

Vrt. Lähtisitkö ajamaan autolla, jos jarrujen ja ohjauksen pettämisen todennäköisyys motarilla olisi 5%, vai teettäisitkö muutaman tonnin jarruremontin?

Tiedemies kirjoitti...

(Muutama tonni siis markkoina, ei euroina.)

IDA kirjoitti...

"Vrt. Lähtisitkö ajamaan autolla, jos jarrujen ja ohjauksen pettämisen todennäköisyys motarilla olisi 5%, vai teettäisitkö muutaman tonnin jarruremontin?

Teettäisin jarruremontin.

Minusta kuitenkin näyttää vahvasti, että ilmastonmuutoksessa huidotaan turhaan ja tehdään päätöksiä, joiden seurauksia ei voi ennustaa. Olisi järkevämpää satsata energian tuotantoon kuin käyttöön. Lisäksi, jos ajattelee kansallisesti, Suomen kannattaisi - noin lonkalta ajatellen - minusta satsata siihen, että rakennettaisiin ydinvoimaa itse.

Anonyymi kirjoitti...

Osuvasti kirjoittelee Eija-Riitta Korhola aiheen tiimoilta. Uskonnolliset tunteet ja retoriikka ja toimintatavat on siirretty ilmastonmuutoshysteriaan, ja jälki on sen näköistä.

http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/09/minulla-on-painajainen/

Anonyymi kirjoitti...

Jos Ei-jaa-Riitta Korhola on jostakin jotakin mieltä, varmin tapa olla oikessa löytyy yleensä päinvastaiselta kannalta.

Tämä turhakehan on onnistunut jopa EU:n tasolla vastustamaan kaikkia järkeviä hankkeita. Ja ukkonsahan on tunnetusti teollisuuden lobbari, aivan kuten se yksi lääkäri, joka osoittautui tupakkateollisuuden lahjomaksi.

Kenen joukoissa seisot? kirjoitti...

Ilmastonmuutoksen idea pitäisi nähdä älyllisenä resurssina, jonka yhteydessä kollektiiviset ja henkilökohtaiset identiteettimme ja projektimme voivat syntyä ja saada muotonsa. Meidän ei pidä kysyä, mitä me voisimme tehdä ilmastonmuutokselle, vaan mitä ilmasto voi tehdä meidän hyväksemme.

Eli miten ilmastonmuutos voidaan valjastamaan oikeuttamaan tietynlainen politiikka, miten sillä saadaan mobilisoitua massat tekemään asioita johon ne eivät muuten olisi valmiit. Ilmastonmuutos on toisin sanoen sama mitä Georges Sorel kutsui yhteiskunnalliseksi myytiksi.

Koska ilmastonmuutoksen idea on niin muovautuva, sitä voidaan hyödyntää useissa inhimillisissä projekteissamme ja se voi palvella monia psykologisia, eettisiä ja henkisiä tarpeitamme.

Muistamme miten marxilaista vallankumoustaistelua jatkettiin romanttisesti varioiden erilaisissa muodoissa, lopulta lähinnä taiteellisissa, vielä kauan senkin jälkeen kun marxilaisten oppien soveltumattomuus talouteen, yhteiskuntaan ja politiikkaan oli jo paljastunut. Vallankumouksen myytti ei ole itse asiassa vieläkään kokonaan menettänyt voimaansa, ja oikeastaan reitin varrelle jääneet miljoonat ruumiit vain antavat sille eräänlaisen veriuhrin pyhyyden uskonnollisen sädekehän.

Luomme ja kerromme jatkuvasti uusia tarinoita ilmaston muutoksesta ja mobilisoimme ne tukemaan projektejamme.
Nämä myytit nousevat tieteellisten kategorioiden ”tosi” ja ”epätosi” yläpuolelle.


Niin, George Sorelin oppien mukaan mennään, uuden vuosisadan suurta "energisoivaa myyttiä" tässä rakennetaan luoteeltaan messiaanisen politiikan legitimoimiseksi. Nimimerkki Tiedemiehen ilmastopoliittinen linja on siitä yhtä kaukana kuin Väinö Tanner Leninistä.