torstai 13. marraskuuta 2008

Runo- ja kuvatorstai V

Hölmö tuijottaa leijuvaa asetelmaa ( öljy )

Vain asiat, jotka jähmettyvät esineiksi
jäävät.

Jos sen sanoisi latinaksi ( mea culpa), se
vaikuttaisi ikuiselta ja pysyvältä, kuten se on.
Silti luulen ja toivon, että sen voi
sanoa myös suomeksi.

7 kommenttia:

Kekke kirjoitti...

Mun moka! Tunnustan. Minähän sen kiljuhentterin kaadoin.

erikeeper kirjoitti...

Pidän tuosta taulun nimestä.

Ja kohta on hölmöjä jonossa leijuvaa asetelmaa katsomassa.

arleena kirjoitti...

En aivan ymmärtänyt, mutta asiat esineinä jäävät. Konkreettisesti näin.

IDA kirjoitti...

Tuo liittyy omaan henkiseen "kriisiini". Tai oikeastaan kahteen, mutta Kekke onneksi huojentavasti tunnusti sen, mistä en muista mitään.

Itse siis olen tuo hölmö. Olen ajatellut jotenkin niin, että katolinen kirkko pitää paremmin kiinni traditiosta kuin oma luterilainen kirkkomme, joka on liukenemassa jonkinlaiseksi poplaitokseksi ja kaiken psylogisoivaksi ymmärtämiskeskukseksi. Ja traditiosta kiinni pitäminen taas lopultakin taitaa olla hyvä asia. Luulen ma.

Vasarahammer kirjoitti...

Tuo miehen sivuprofiili on aivan kuin Aulis Lehdon ristikosta, joita julkaistaan mielipidelehti Helsingin Sanomissa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Mustakaapujen traditiot alkavat olla olutta ja mennyttä. Elämisen traditiot eivät.

IDA kirjoitti...

Ehkä noinkin.

Toisaalta en oikein tiedä voiko noita kahta erottaa. Kirkko on ehkä enemmän instituutio, joka ( mahdollisesti ) kokoaa noita elämisen traditioita.