Kaksi päivää kuusen istutusta takana ja melkein pari hehtaaria peitettynä. Muutaman vuoden liikuntarajoitteisuus on rappeuttanut ruumiin, mutta ei toki mieltä. Eli aivan vitusti väsyttää. Hyvää väsymystä kuitenkin.
Työtä tehdään ihan turhan pikkutarkasti, mutta ei viitsi valittaa, tehdäänhän se ainakin hyvin. Kuokalla pieni kuoppa, sinne taimi ja sitten maa sopivasti takaisin kuoppaan. Lopuksi vielä tasoitellaan ja painellaan maa niin, että taimi on lähes täysin pystysuorassa.
En tiedä onko tuollainen avohakkuualueen istuttaminen kovinkaan linkolalaista touhua, mutta oma pitkän tähtäimen ehdotukseni: sanoudutaan kokonaan irti metsähallituksesta ja tehdään tästä joulukuusipuisto, tulee varmasti kantamaan hedelmää, kunhan nuo todellisella huolella istutetut taimet aloittavat kasvunsa.
Mikäli joku haluaa jo etukäteen ostaa optioita ( varmana palkkiona itse kaadettu joulukuusi kymmenen vuoden päästä ) niin minulle voi lähettää käteistä kirjekuoressa.
Bongatut eläimet:
Sitruunaperhonen
Kaaliperhonen
Sarvijaakko
Työmuurahainen
Kusiainen
Muita muurahaisia
Metsäjänis
Kyy
Vaskitsa
Leppäkerttu
Joku uskomattoman iso juoksuhämähäkki
Lintuja joita en häpeäkseni tunnista äänestä, jos muutenkaan
Lukematon määrä lentäviä ötököitä, joiden ominaispiirre on viehtymys hikeen.
Täältä tähän ja huomenna uudestaan.
3 kommenttia:
Aika elukkarikkailla seuduilla olet työjellyt. Itse en ole vaskitsaa luonnossa nähnyt, mitä vähän harmittelen. Tosin mahdollisesti kerran sininärhen Ikaalisissa olen bongannut. :)
Oikeinko tuollaisesta taimien istuttamisesta maksetaankin?
"Oikeinko tuollaisesta taimien istuttamisesta maksetaankin?"
Tässä iässä kyttäillään jo kavala ahneuden kiilto silmissä perintöä ;)
Kuulemma maksetaankin. Joku tiesi kertoa, että istuttamalla tuhat tainta tienaa 400 €oohhia. En kyllä tiedä pitääkö paikkansa. Jos aivan hulluna painaisi niin tuhat tainta päivässä ehkä menisi.
Kävin muuten juuri ulkona tupakalla ja näin neljä hirveä noin 50 metrin päästä. Aika uljas näky.
Pienemmät siirtyivät heti isomman hirven taakse ja se vähän aikaa katseli olisiko minusta mitään vaaraa. Sitten ne jatkoivat syömistä ja lopulta lönköttelivät hiljalleen pois.
Uskonnollinen puoleni totesi välittömästi materialistiselle puolelleni, että ikinä en enää syö hirven lihaa. Sisäinen Dialogi kuitenkin jatkuu ;)
Lähetä kommentti